Pornopolka

Kotonaolo on ollut harvinaista herkkua. Ensin ulkomailla, sitten joulunvietossa maalla ja vielä välipäiviksi erilaisten aktivistien kanssa muutamaksi päiväksi mökkeilemään. Jos en saa jumittaa koko tammikuuta kotona koneen ääressä, niin aikataulujen lisäksi paukkuu kyllä myös hermot.

Vaikka lähtö Talvipäiville olikin aika lailla tuskien takana, sopivia vaatteita ei löytynyt mistään ja mikään ei mahtunut reppuun, oli tapahtuma silti viihtyisä ja kiinnostava. Istuin tällä kertaa läpi sekä luennon kansalaisaktivistin oikeuksista että luonnonsuojeluekologiasta. Vaikka olen ollut maksettu jäsen Luonto-liitossa jo muutaman vuoden (saanut jäsenyyden vakiojoululahjana Sofialta), vasta nyt kiinnostuin enemmän metsiensuojelusta. Luonto-liitossahan toimii kaksi suurempaa ryhmää, joista toinen onsusiryhmä oikeus olla susi-kampanjoineen ja toinen metsäryhmä. Kenties voisi yrittää suunnata vähän vapaa-aikaa sinnepäin.

Muuten meininki oli aika leirimäistä, painoin kangasväreillä kuvioita paitaan, parille pojalle tehtiin rastat, joka ilta saunottiin ja päiviä rytmittivät ruokailut. Olin kantanut kotoa mukaani viisi purkkia tonnikalaa ja meetvurstipötkön, enkä ollut ollenkaan osannut odottaa että erikoisruokavalioni olisi huomioitu niin hyvin ja helposti. Kastikkeet olivat yleensä kasvista (ilman perunaa) ja lisukeriisin tai -perunan tilalle minulle keitettiin porkkanaa. Jälkiruoan sijaan sain hedelmiä ja olipa joukossa myös ihkaoma jauheliha-kaalipata. Suuri sydän kokeille! Tämä on nyt lukukauden ohella toinen hyvä esimerkki siitä, että pienillä muutoksilla ja hyvällä etukäteissuunnittelulla saadaan helposti yhdistettyä normaali sekasyöjäruokavalio, kasvissyönti, veganismi tai vaikka paleo.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tapahtumissa joissa pääsymaksuun kuuluu ruoka, ei pitäisi voida velvoittaa erikoisruokavaliota noudattavaa hankkimaan kokonaan omia eväitä, eikä “syö mitä tarjotaan äläkä valita” ole mikään käypä argumentti. Kun on tarpeeksi kauan ollut esimerkiksi ilman lihaa, ilman viljaa tai ilman maitoa, ei yhtäkkinen ruokavalion muutos ole helppo, vaikka virallista allergiaa ei olisikaan. Usein tällaisissa tapauksissa tulee helposti hankittua ne omat eväät, mutta pidän vähimmäisvaatimuksena edes alennusta tapahtumamaksusta. Kun sekä ruoka-aineongelmista ilmoittaminen että ruoan hankkiminen tapahtumaan tapahtuu etukäteen, voisi eniten vaivaa säästää yksinkertaisesti ruokalistan sumpliminen mahdollisimman yhteensopivaksi. Itseäni on joskus ottanut vähän päähän, että esimerkiksi gm-rahoilla ostetaan yhteiseksi evääksi esimerkiksi suklaata ja leipää. Toisaalta Faravia 3 ja PT yllätti iloisen paleomyönteisellä ruoalla.

Paleokuulumisia? On ihanaa olla kotona Suomessa ja hyvän paleon huomassa. Epäilen, että toisella matkaviikolla tapahtunut väsähtäminen liittyi myös paleottomuuteen. Kun vietti kokonaisia päiviä kaupungilla ja tuli asunnolle vasta myöhään illalla, oli pakko löytää jotain energiapitoista syötävää siinä välissä. 40 pennyn omenapiirakoitakaan en olisi halunnut jättää väliin. Hyvä olo palasi kun paleo palasi, enkä suunnittele vastaavia rikkeitä pitkään aikaan. On tullut syötyä aika paljon lihaa ja kananmunia, oikeastaan kananmunat ovat aika pienen budjetin paleoruokaa yhdessä tonnikalan kanssa.

Olen iloisesti ohittanut olankohautuksella kaiken sen henkisen morkkiksen, mikä tulee halvan ja tehotuotetun ruoan ostamisesta. Toki kyse on aina valinnoista, minä esimerkiksi haluan tehdä joskus jotain muutakin kuin ostaa ruokaa, esimerkiksi käydä elokuvissa, ja siksi pitää jostain muusta kuluerästä nipistää.

Finnkinon sarjaliput alkavat mennä vanhaksi, eilen kävin katsomassa elokuvan Saw, jonka valitsin tasan sopivan esitysajankohdan mukaan. Heti elokuvan alkumetreillä ymmärsin, että tätä elokuvaa minun nimenomaan ei olisi pitänyt valita. Nyt jälkeenpäin tutkittuna näyttää siltä, että kansainvälinen yleisö on pitänyt filmistä mutta suomalaiset arvostelijat haukkuneet sen lyttyyn. Minua ei kiinnosta mihin kaikkiin muihin elokuviin siinä intertekstuaalisesti viitataan. Minua kiinnosti se, että minua pelotti. Väkivalta liikkui jollain ihan eri tasolla kuin yleensä elokuvissa olen tottunut, puhumattakaan murhaajan käyttämistä nukeista ja paperimassanaamioista. Oletteko kuulleet minun sanovan, että klovnit ovat pelottavia? No, myös sianpäinen lastenteatterista karanneen näköinen mielipuolitappaja on myös hyvin pelottava. Varsinkin jos elokuva on leikattu pelottavaksi, miljöö suunniteltu ahdistavaksi eikä juonikaan nyt kirjaimellisesti mikään nätti ole. K-18 oli perusteltu, onneksi minulta eivät menneet yöunet, vaikka elokuvateatterista lähdön jälkeen vapisutti pitkään.