Purkauksia
Viikonloppuna kävin meepin kanssa kolmen euron siidereillä Mambossa ja hän ylipuhui minut sittenkin tulemaan Hiiden hirven hiihtoon. Kun kerran sain autokyydin, niin pakko oli tietenkin suostua. Pakko oli myös jättää kamojen etsiminen viimeiselle viidelletoista minuutille, oppisi joskus pakkaamaan ajoissa.
Pukkisaaressa oli hyvä tunnelma, sopivasti ihmisiä ja juuri tarpeellisen lämmin keli, jotta tarkeni ilman lapasia. Meepin bad car day hidasti vähän matkantekoa, mutta viritti kyllä hysteeriseen hihitystunnelmaan. Yrittäessämme parkkeerata autoa se juuttui kinokseen, ja piti pyytää satunnainen autoilija avuksi työntämään. Oli kyllä nöyrä olo kun aluksi yritti itse kaikin voimin sitä puskea eikä auton pentele hievahtanutkaan. Alkuperäinen suunnitelma oli istua muinaispuvuissa nuotiolla ja hihitellä, siinä onnistuttiin erityisen hyvin! Tuntui myös hyvältä nähdä taas näitä tiettyjen piirien tuttuja, joihin kuitenkin tulee törmänneeksi vain muutaman kerran vuodessa. Ja tietenkin syödä hernekeittoa kulhosta. Maailman paras idea oli lähteä Penalle saunomaan, edellisestä kerrasta omalla kohdallani on varmaan ainakin pari vuotta aikaa. Lumisota takapihalla pimeässä oli hauskinta pitkään aikaan, eikä jälkiruoka tai taistolaislaulutkaan olleet mitenkään huonoja asioita. Saunan jälkeen väsähdin nopeasti ja kotiuduin yöllä.
Maanantaina olin liukkaanradalla ajoharjoittelemassa, siistiä kyllä oli se ja kovin. Ei varmaan tosin opettajan mielestä, kun käy siellä pyörimässä joka viikko, mutta minulla ei ollut valittamista. Yritin takoa kovasti päähäni sitä, että abs ja ajonvakautin ei ole itsestäänselvyys eikä pelasta. Sain poikkeuksellisesti ajaa mennen tullen matkan Vantaan perukoille, kokeilin jopa autopilottia. On ne uudet autot ihan ihmeellisiä, kummia lisälaitteita ja kaiken maailman kikkoja.
Illalla oli vuorossa jo lengendaksi muodostuva baarivisa. Erityisesti minua ilahduttaa vahva ryhmähenki: toisten tekemät virheet muistetaan vielä vuosienkin päästä. Jäsenillä on jo nyt liikanimiä kuten “8000 sutta”, “Aaron Spelling” ja “Rintakorun paikka”. Kovasta yrittämisestä huolimatta emme sijoittuneet vieläkään palkinnoille. Kalliohovista valuin Taukoon, seurasin sohvalta poikien innostunutta musavisailua ja siirryimme Stadin tähteen. Erityismaininta uudelle drinkille Stiga -puolet nopeampi kuin kelkka. Päätimme illan karaokebaarissa Aleksis kiven kadulla. Kun ensin matkalla sinne olin ottanut itseeni yhden puheista vähän turhan paljon, ja kun toinen sitten kutsui minua herjaavalla hellittelynimellä oli soppa valmis ja aloin itkeä spontaanisti kadulla. Mikäs siinä sitten, minut halittiin hiljaiseksi.
Eilisestä muistuttavat kammottavat mustat silmänaluset, humiseva päänsärky ja niin kireät hartiat, että itku tulee jos käsiä liikuttaa. Onneksi kaapissa on ruokaa ja illaksi on varattu liput leffaan katsomaan Kaunaa, kai tämä tästä.
Solmukohtareissu menee koko ajan enemmän ja enemmän solmuun. Lentoyhtiö, jolta varasimme lennot menee juuri neljä tuntia lentomme lähdön jälkeen lakkoon. Pidän kaikkia sormia ristissä, ettei lakko kestäisi sunnuntaihin asti, jolloin meidän on tarkoitus lentää Oslosta takaisin Helsinkiin. Pahimmassa tapauksessa joudumme jäämään ylimääräiseksi yöksi Osloon odottamaan, että lentoyhtiö hoitaa meille paluulennon. Auttaisikohan jos kiroilisi vähän? #¤%&!”
Jos en ole ehtinyt vielä sanoa, niin:
Kaikki miehet ovat lutkia! Ja naiset kanssa!
