Päättämättömiä lauseita
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että…
siis odotan koko ajan että…
tai toisaalta en voi lakata ajattelemasta että…
kaipaan niin paljon sitä kun…
En ole ollut juurikaan voimissani, kurkku on jatkuvasti kipeä ja muutenkin on vähän kurjaa.
Pitäisi saada tehtyä tuhannen tuhatta asiaa, mutta keskittymiskyky on niin ja näin. Tärkeintä ehkä omalta kannalta olisi normalisoida vitutusvapaa paleo takaisin oikeaksi paleoksi. Se toki tarkoittaa sosiaalisen elämänlaadun huonontumista ja kotona tai kotibileissä nyhjäämistä ja suurta pahaa mieltä allekirjoittaneelle, mutta miksipä sitä pitäisi tuudittautua helppouteen.
Muut uutiset: luin viimein Cornwellin Raatokärpäsen ja petyin pahemman kerran. Juoni on niin uskomattoman ennalta-arvattava ettei tosikaan. Kuitenkin kirja piti otteessaan viimeiseen asti, se varmasti johtuu aikaisempien osien henkilöhahmojen käyttämisestä. Jenni valitti aiemmin, että läpi aiempien kirjojen Scarpetta ei koskaan nuku tarpeeksi, nappailee nappeja, polttaa, kärsii päänsärystä sekä vitutuksesta ja ulkona sataa aina. Tämän itsensä toistamisen annan kuitenkin anteeksi, mutta yhtäkkistä kerronnan siirtymistä preesensiin ja kolmanteen persoonaan en anna. Jokaisen kirjan psykopaatin maaninen kiinnostus päähenkilön rintoihin aiheutti pään puistamista ja huokailua, Bentonin herättäminen kuolleista oli ihan viimeinen vikatikki. EI NÄIN! Vaikka tunnustan, että jotakin sarjaa pitkään seuranneena haluaa jatkuvasti kuulla lisää tutuista henkilöistä mielummin kuin totutella uuteen sarjaan ja uusiin henkilöihin.
