Pornopolka

Kahvikupin on oltava iso. Vihaan juoda kahvia kauniista sormustimen kokoisista perintöposliineista, kunnon kuppi vetää vähintään 2,5 dl mustaa juomaa. Hyviä kuppeja on myös oltava useampia, tämä on vielä kotona työn alla. Ajattelin hankkiutua eroon kaikista turhan pienistä tai epäkäytännöllisistä kupeista, jotka käytetään vasta parhaiden ollessa likaisina ja pestään vasta viimeisessä hädässä. Tämä tosin vaatisi pientä budjettia eli tuttavallisemmin sanottuna palkkapäivää.

Haluaisin sellaisen suomalaista käsityötä olevan iiiison kupin, jonka reunasta kurkkaa pupu. Niitä myydään ainakin Kiseleffin basaarissa, tekijän nimeä en muista. Itse asiassa minulla on jo yksi pupumuki, se on Roomasta ja vaaleanpunainen. En ole kuitenkaan tohtinut käyttää sitä vielä kertaakaan, pelkään kai sen menevän rikki.

Hyvä kahvinkeitin on a ja o, 50% kotitaloudestamme arvostaa hyvää kahvia. Siksi kahvia säilytetään avaamisen jälkeen jääkaapissa ja se on espressoa tai vähintään tummapaahtoista. Kahvia ei makeuteta, mutta siihen laitetaan maitoa. Maidon määrä korreloi päivän vitutuskertoimen kanssa. Joskus saatan lisätä kahviin lusikallisen puhdasta kaakaota, tällä hetkellä NoMua.

Myönnän että juon liikaa kahvia. Töissä vähintään kolme kupillista ja sen lisäksi satunnaisen määrän kotona. Kahvi on kuitenkin aika pieni -joskin riippuvuutta aiheuttava- pahe.

Viikonloppu sujui sinkoillessa ympäriinsä, lauantaina olin koko päivän kurssilla ja sunnuntaina tein kokeen, joka tuntui menneen sen verran hyvin että varmaan meni myös läpi. Koe sinänsä oli todella ikävä, rakenteeltaan melko samankaltainen kuin elintarvikeviraston (vai mikä ikinä) hygieniaosaamiskoe. Hygieniatestissä muistaakseni oli 50 väittämää, jotka piti merkata oikein/väärin. Lukaisin koemateriaalin kerran läpi ja sain silti kokeesta 49/50, tosin asiat olivat pitkälti maalaisjärjellä mietittävissä. Tässä järjestyksenvalvojakokeessa sensijaan oli viidenkymmenen väittämän lisäksi kaksi “essee”kysymystä, mikä käytännössä ainakin meidän kokeessamme tarkoitti itse ranskalaisin viivoin kirjoitettua listaa, eikä varsinaista esseevastausta. Vähimmäisvaatimukset olivat 38/50 väittämistä ja 2/10 esseistä. Väittämät oli muotoiltu satunnaisesti todella ikäviksi, sanamuodolla kikkaileminen melko mitättömissä asioissa kun ei todellakaan osoita onko henkilö sisäistänyt kurssin keskeiset asiat, kuten vaikka toimivaltuudet ja menettelytavat tietyissä tilanteissa. En nyt mainitse kysymyksiä, koska joku lukijoista saattaa tulevaisuudessa päätyä samaan kokeeseen, mutta tiedoksi vain: moneen sisältyy pieni koukku, lukekaa tarkkaan ja pohtikaa tarkkaan.

Sunnuntaina kurssin jälkeen odotimme junaa puoli tuntia Korson asemalla ja suurin osa oli harmissaan tai ainakin tuohduksissaan kokeesta. Tuli ihan peruskouluajat mieleen, silloinkin kokeen jälkeen parveiltiin luokan ulkopuolella ja käytiin koko välitunti koetta läpi. Nyt kinasteltiin kysymyksistä, inhottavaa kun emme koskaan saa tietää mitkä vastaukset mokasimme, toisin sanoen kokeesta ei kykene oppimaan mitään uutta…

Vietin pari tuntia julkisissa kulkuvälineissä, ensin Korsosta kotiin syömään ja sitten kotoa muutamaksi tunniksi Puotilaan Varjagi-festivaaleille. Sain sitten ensi kertaa tänä kesänä muinaiskamppeet niskaan, olipa se mukavaa. Nuotio paloi, suurin osa yleisöstä oli jo lähtenyt ja saattoi istuskella, jutella mukavia ja nakerrella leipää. Sain viimein ommeltua kiinni uuteen päällysmekkoon lautanauhan, pitäisi tehdä lisää nauhaa koristeeksi niin saisi lisää nättejä vaatekappaleita. Tänä kesänä voisi viimeinkin olla aikaa mm. sen uuden käätysetin viilaamiseen, muuten on kyllä ihan kunnossa mutta kaikki roikkuvat härpäkkeet pitäisi kiinnittää. Sitten minulla olisi myös muovikassillinen Covent Gardenin lasihelmiä, raaskisinkohan pistää osan myyntiin Eurassa? Lasihelmet ovat kyllä heikkous, mutta ah niin kaunis heikkous.