Hopeinen pimeä omena
Lapseni on sokea. Toisin sanoen uuden PowerBookini näyttö on pimeä. Kriisi alkoi viikonloppuna kun viimein sain avattua tietokonelaatikon. Tässä kun on ollut kaikenlaista hässäkkää niin pääsin yo-lahjakoneeni kimppuun vasta nyt, tietenkin 90 päivän ilmaisen puhelintuen päätyttyä. Onneksi Jennin nettituttava, entinen Appletuki saatiin jossain vaiheessa verkkopiuhan päähän ja kun olimme testanneet kaikki mahdolliset näppäinyhdistelmät tämä suositteli huoltoa. Nyt sitten ollaan selvitelty miten ja milloin koneen saisi Applen huoltoon. Viimein jälleenmyyjältä saatiin tänään kiinni joku atk-puolen vastaava, joka sitten käski tuoda koneen heille niin he lähettävät sitten sen huollettavaksi. Että koskakohan näen lapseni seuraavan kerran? “Älä sure, se on vain tyhmä kone!” minua lohdutettiin ja paijattiin.
Nyt pitäisi juosta töiden jälkeen kotiin hakemaan konetta, viemään konetta, sitten tekemään badgeja ‘Conin talkoisiin. Ajattelin että jospa vielä ostaisin uuden Potterinkin, olisipa ainakin loppuviikko täysin tuhlattu.
Sähköposti takkuilee, työvuoroja pitäisi vielä säätää ja pieni olkapäätäni nakuttava peikko kuiskuttaa minun unohtaneen jotain todella oleellista. Aivoni?
