Pornopolka

Kun kirjauduin sisään sähköpostiin minulle ystävällisesti ilmoitettiin, että lukemattomia viestejä on lukematon määrä eli pyöreästi kaksisataa. Suurin osa siitä tosin on paskaa tai muuten vain perseestä. Minulle alkaa tulla pikkuhiljaa Moiran suhteen valtava paniikki.

Ensimmäinen ajatus mailikirjeenvaihtoa lukiessa oli silkka epätoivo. Kävi ilmi mm. että pelipaikka on vaihtunut Fucking Åmålista johonkin Blekingeen, jonne ei pääse julkisilla järkevästi edes rukoilemalla ja bussikuljetus vaikutti varsin epävarmalta viritykseltä. Soitin Tiulle, joka oli sitä mieltä että ajamme ehkä yhdessä Anelmalla Blekingeen torstaina. Jatkoin sähköpostin lukemista ja yritin heittäytyä parvekkeelta, en onnistunut joten poltin hermosavut. Kävi myös ilmi, että pelipaikalla ei ole suihkuja tai lämmintä vettä. Vedenkeitintä ehdotettiin.

Siirtykäämme ajassa muutamia päiviä taaksepäin, tarkemmin sanottuna tiistaihin. Silloin osallistuin Heidin läksiäisiin, raukkaparka muuttaa Turkuun opiskellakseen opettajaksi. Tarkoituksenani oli lähteä aikaisin kotiin, mutta oli niin hauskaa ja aivot kateissa, että päädyin kuitenkin ravintola Neljään Vuodenaikaan lainaamaan inhalaattoriani, puremaan pöytää, laulamaan karaokea ja lähtemään vielä Bohemiaan tanssimaan. Siellä pohdin ihan tosissani että mitä ihmettä olen nyt tekemässä. Nukkumassa Puotilassa olin kello 4.4o, heräsin keskiviikkoon kello 8 ja kaupassa käytyäni olin perillä kotona 10.02, jolloin käytännöllisesti katsoen minun olisi pitänyt jo olla istumassa Suburbanissa Hukan kyydissä matkalla Tammelaan. Onneksi jäi aikaa puoli tuntia pakata kamalassa krapulassa, mitään kovin tärkeää ei jäänyt.

Keskiviikkoiltana olin muiden vajaaviikkolaisten kanssa saunomassa pitkän wigwamin- ja tiipiintäyteisen päivän jälkeen, hukkasin toisen piilolinssini. Olin kaksi päivää metsässä ilman toista piilolinssiä, sain kamalan päänsäryn (ja lasini vasta lauantaina aamulla kahden eri pelinjohtajan ja yhden asuinkumppanini avustuksella).

Proppiviikko tarkoitti käytännössä siis sitä, että osa pelinjohtajista matkusti pelipaikalle tapahtumaa edeltävällä viikolla rakentamaan ja järjestelemään. Itse saavuin tosiaan vasta keskiviikkona, jolloin meneillään oli pystytysvaihe. Seuraavana päivänä katoimme puusta ja narusta tehdyt rakenteet pellavahuovalla, hamppuhuovalla, huovalla, tuohella, risulla ja tiesmillä. Kaikenkaikkiaan rakensimme yhden pienen intiaanikylän (yksi wigwam), suuren intiaanikylän (monta tiipiitä ja wigua) ja unimaan (yksi tiipii, yksi wigu ja palanut viikinkiteltta). Kokonaisuuteen kuului myös ruoka- ja vesihuollon järjestämistä etäpisteisiin.

Huvitimme toisiamme keksimällä hauskoja ja kautta tai rivoja intiaaninimiä toisillemme, ystävieni joukosta löytyvät mm. Kahvi Jota Useimmat Arvostavat, Läpsii Pepulle, Vailla Täyttä Ymmärrystä, Limainen Kanki sekä Haparoiva Runkkari. Huomaa että viikko oli vajaa.

Huominen päivä aikaa olla kotona Helsingissä, eli juosta ympäriinsä tekemässä edellämainittua Moira-larppia varten vaatetusinvestointeja. Tiistaina lähtö kello 5.3o kohti Turkua ja Tukholmaa. Ellen innostu huomenna tarinoimaan Savujen Lahdesta = Avujen Lahdesta = Saven Lahdesta enempää, siirtyy se sitten viikolla eteenpäin. Pyrin tosin olemaan ainakin puhelimella tavoitettavissa myös Ruotsista.