Aamunvirkku päiväntorkku
Hei, olen Emilia ja minulla on ongelma. Olen onnistunut sekoittamaan unirytmini täydellisesti. Kello on melkein kuusi aamulla kun aloin tätä kirjoittaa, aamu minulla oli neljältä iltapäivällä. Mukavaa oli olla liikenteessä, mutta vielä mukavampaa nujuta kotona teen, kirjojen ja tumpunväännöksen kanssa. Lienee syksyinen asennevamma?
Syksystä puheenollen, luulen sen olevan nyt ihanimmillaan. Sopivan kirpeän kylmä, sen verran paljon että poskia nipistelee mutta niin vähän ettei tarvitse vielä tuhatta villapaitaa eikä pipoa. Omenapuita ei tänä syksynä ole pihalla, on ollut tyytyminen kaupan omenoihin, joissa ei ole sitä samaa syksyn makua kuitenkaan. Ihania lehtikasoja matkan varrella, välillä luita ja ytimiä jäätävää tihkusadetta. Syksy!
Star Wrek -teepaidalla ja hassunnäköisellä käsityöllä saa todistetusti paljon uusia ystäviä, tosin tällä kertaa en huolinut ainuttakaan. Piirit ovat kyllä pienet, tupareissa pari poikaa väitti olleensa mukana leffan joukkokohtauksissa ja baarissa tuli joku jannu huutelemaan Pirkkiä. Hyvä reissu vaikka venyikin pitkään.
Tällaisina hetkinä mietin miksi naurattaa ihan törkeästi, katselin meinaan juuri äsken äm-irk-videopätkän ja VOI LUOJA luulen että flippaan! Luulen myös, että seuraavat kaksi vuotta soi päässä Diskantin äm-irk-ämmäm-irk. Oon näköjään ihan jäljessä tässä oletetussa skenessä. Menis nyt nukkumaan kun ei voi lopettaa nauramista.
