Kotiutuminen
Koti on ihana ja rakastan omaa kotia. Rakastan kahvinkeitintä, keltaisia verhoja, pupumukia, pehmeää myllättyä sänkyä ja nukkekokoelmaa. Sanovat materialistiksi. Tosiasia kuitenkin on, että kotiin palaaminen on yksi lämpimän tunnekuohun aiheuttajista. Kyllä tässä nyt erittyy endorfiinia. Missään ei voi rentoutua niin kuin kotona. Varsinkin kun koti on harvinaisen siisti ja sain viimeinkin tietokoneen hyrräämään.
OS X 1.3 Pantheria on nyt ruokittu terminaalisovelluksella iTerm, kuvankäsittelyohjelmalla GimpShop, X11-ikkunointiympäristöllä, Firefoxilla, Operalla, pikaviestisovelluksella Fire ja ja ja… Olen hehkunut monta päivää toimivan bluetoothin iloa, puhelin (Nokia 6600) sai selainpäivityksen ja uusia teemoja. Kerroinko jo että kopioin kännykameran kuvat koneelle? No, tein sen.
Saavuin takaisin Lahdesta, missä vietettiin firman kesäjuhlia. Valtavat bileet, ilmaista ruokaa ja (myös minun) lempijuomaani, alkoholia lasissa. Viihdyin paremmin kuin oletin etukäteen, olenhan kuitenkin suhteellisen tuore sekä tulokkaana että ikäni puolesta. Nyt oli tarkoitus olla aktiivinen muutenkin kuin uuden koneen paijaamisen suhteen, en sitten saanutkaan juuri muuta kuin pannullisen kahvia ja ensiapuruokaa aikaan.
Kohta lähden katsomaan elokuvaa, sitten pyörähtääkin pikkuhiljaa käyntiin uusi viikko visoineen. Miksi aika kuluu näin nopeasti? Minulla on onnellisesti rohtuneet huulet. Hymyilyttääkin enemmän kuin hieman!
