Heviä kehruuta

Olipas mukavaa käydä lauantaina kuuntelemassa hevimetallia! Edellisestä keikasta tuntuu olevan valovuosia aikaa, ei muuta kuin surffailemaan nettiä ja etsimään lisää keikkoja. Ihmettelin taas mihin vuosi on kadonnut, kun kuulin että R ja H ovat juuri saaneet lapsen. Pienen lapsen! Miten en tiennyt? Järkyttävää. Käsi sydämelle ja toinen puhelimelle, nyt pitää olla aktiivisemmin yhteyksissä.

Lauantai- ja sunnuntaipäivät kuluivat Kehrääjien Killan kehruukurssilla, oppiminen aiheutti valtaisaa iloa. Istuin silmät loistaen villakeon vieressä karstaamassa villaa lepreiksi, kun niitä oli tarpeeksi paljon aloin pyöritellä niitä värttinään langaksi. Kurssin päättyessä minulla oli kaksi pientä kerää lankaa, toinen hyvin möykkyinen ja toinen jo aitoa muistuttava. Nyt innostuttaa ihan valtavasti ja päätinkin jo, että kesän markkinoita varten/mennessä olen hankkinut villaa, karstat ja värttinän ja osaan tosi hyvin. Siihen äidin perinnerukkiin en ehkä kuitenkaan ihan vielä koske… Karoliina totesi osuvasti, että kirjasta opetellessa ei olisi ikinä ymmärtänyt, että rukkiin tarvitsee laittaa vaseliinia, työntää jonnekin tulitikku ja kiilata paperia. Minä olin vähän sitä mieltä, että perinnerukin onnistunut käyttö on salatiedettä. Mutta sain aikaiseksi sillä pellavalankaa, viimein.

Ulkona paistoi eilen kotiin tullessa niin paljon aurinko, että ihan itketti ilosta. Tuntui, että yhtäkkiä pää ja sydän täyttyivät voimasta. Sen voiman avulla sitten siivosin keittiössä ja vielä nytkin tuntuu pää pelottavan pehmeältä. Tekee mieli juosta työpaikan etuovesta valoon kirmailemaan. Edes nykyinen tilanne, jossa tilin saldo on 74 senttiä ei oikein jaksa masentaa, autossa on sentään tankki täynnä bensaa jotta voin matkustaa äidille syömään.


2 Responses to “Heviä kehruuta”

Leave a Reply

Powered by WP Hashcash