Teatteriravintola Niili
eli Jyväskylään ja takaisin
Tarkoitus oli lähteä samaan aikaan. Vaikka todellisuudessa lähdimme eri aikoihin eri paikoista, törmäsimme kuitenkin Lahden moottoritiellä ja ajoimme hetken kilpaa.
Oli vuosituhannen idea lähteä jo perjantaina ja palata takaisin vasta sunnuntaina, se nimittäin antoi uuden ihmiskontaktin lisäksi molempina öinä hyvät unet. Pelipaikallakin olimme siis ajoissa, ei ollut kiirettä tai parkkiongelmaa. Silti jäi kaihertamaan, miksi miehet saivat vaatteet päälleen viidessä minuutissa ja viettivät lopun aikaa hengaillen ja valokuvaten, kun taas meiltä tytöiltä meni monta tuntia tukan vääntämiseen, meikkaamiseen ja pukemiseen. Mälsää, olisin tahtonut kuvia!
Teatteriravintola Niili -niminen live-roolipeli onnistui kohdallani aivan täydellisesti. Pelin tapahtumiin en tarkemmin tässä puutu, jos Maahinkaiset aikovat sen pelauttaa vielä joskus uudelleen. Pelasin nuorta näyttelijätärtä Elisa Kantosta, jolla oli ongelma ongelman perään. Pelissä muodostin toveruskolmikon kahden muun teatteriryhmä Edistyksen Airuiden näyttelijättären, Viktoria Laakson ja Anna Von Herzenin kanssa. Pelipaikka, Jyväskylän Huoneteatteri sopi tarkoitukseen kuin nappi otsaan ja yleisilme oli täydellinen 1920-luku. Jos jotakin jäin kaipaamaan, niin soveltuvaa syötävää, seitsemän tuntia rommiesanssiteellä, kahvilla ja kahdella sokerikorpulla ei kyllä saanut ruoansulatusta laulamaan aarioita. Lähdimme pelin päätyttyä Jyväskylän keskustaan syömään ja sitten täyteenpakatuilla autoilla paikalliselle opiskelija-asuntoalueelle yöpymään.
Tuntui pitkästä aikaa todella hyvältä olla pelaamassa. Viime vuonna ainoa pelini oli ruotsalainen Moira, joka epäonnistui omalta kohdaltani aivan täydellisesti. Savujen lahdessa minulla ei ollut pelaajahahmoa, hyvä niin. Verrattuna edelliseen Jyväskylän reissuun, jolloin ajettiin paluumatka yötämyöten huonon pelin jälkeen Helsinkiin ja itkettiin suruja ja pahaa mieltä Tonin huppariin, nyt todellakin olimme voittajia.
Illaksi parkkeerasin sohvalle torkkumaan, syömään jäätelöä ja katsomaan julmahuvia. Sitten suihkuun ja unille.
Haluaisin kiittää jossakin pk-seudun kirjastossa työskentelevää enkeliä. Kävin juuri joulun jälkeen palauttamassa aivan törkeästi myöhässä olleen kirjan, jota en saanut uusittua koska aiemmat kirjat kilauttivat sakkoja yli parillakymmenellä eurolla. Pelotti ihan kysyä uudenvuoden jälkeen kirjastossa käydessäni, että paljonkos sitä sakkoa on. Kirjastopoika painoi entteriä ja vilkaisi näyttöä, sitten aloitti että neljä… tuskanhiki kihosi takaraivooni, mutta poika päättikin lauseensa euroa. Meillä on viiden euron sakko lainauksen eston rajana, että lainaa vaan ja maksa kun ehdit, hän sanoi vielä. Itse ihmettelin kuka kumma oli sakkoni poistanut, mutta kiitos tuhannesti. Paljasta itsesi niin tarjoan kaljat, tai vaikka teet jos sellaista mieluummin juot.
ps. uutenavuotena mulla oli mm. tällaisia kauniita naisia. Pohdiskelin miksi viimeaikoina olen näyttänyt kuvissa ihan tunnistamattomalta. Siis etten tunnista itseäni niistä. Joku blondi.
