Arki syö ihmistä
Olen tullut siihen tulokseen, että matka kahdestakympistä kolmeenkymppiin on tapojen taantumusta. Eilen, kahvikuppi toisessa kädessä istuin sohvalla, jalat sohvapöydällä ja tietokone sylissä ja rupesin pohtimaan, että taisivat olla kaikki tapoja, jotka äiti ja isä aikoinaan kielsivät. Katsotaanpa
- älä juo kahvia tietokoneen vieressä
- älä syö tietokoneen vieressä
- älä syö ja katso televisiota
- älä syö ja lue
- älä istu jalat pöydällä
- älä syö jälkiruokaa ennen oikeaa ruokaa
- älä kiroile
- älä surffaa netissä yömyöhään
- älä kulje pimeällä yksin keskustassa
- älä puhu vieraille
- laita tavarat käytön jälkeen takaisin paikoilleen
Check.
Olenkohan tehnyt kaiken päinvastoin kuin opetettiin?
No ainakin lähdin Vikin yllytyksestä mukaan Studio51:seen katsomaan Uniklubin livekeikkaa. Oli kuin isossa Bratz-maailmassa olisi ollut sivustakatsojana. Tunne ei ollut varsinaisesti inhottava, tanssiminen tyylikkäässä yökerhossa oli oikein mukavaa, kimmeltävä sisustus ehkä Lontoon klubin jälkeen hienointa mitä olen nähnyt ja tutuntuttu baarityöläinen teki hyviä rommikoladrinkkejä. Voisin hyvin kuvitella meneväni sinne joskus viikonloppuna, kun on paljon ihmisiä liikkeellä ja minulla vaaleanpunaista luomiväriä. Ihana kevyt turhuus. Ajattelin siinä kävellessäni lattian poikki, että on oikeastaan aika mukavaa olla nuori ja naiivi -tai ainakin hetken kuvitella olevansa.
