Energiakato
Ei syötykään pitsaa, vaan naapurintyttö teki ihanaa lämmintä munakoisosalaattia. Juteltiin tytön ja miehensä kanssa ihan älyttömän pitkään. Elämästä, ihmisistä, opiskelusta, menneisyydestä… on aina mielenkiintoista ja usein jopa tarpeellista käydä läpi vanhoja juttuja jonkun kanssa, jonka on tuntenut alle kymmenvuotiaasta. Ja niistä uusistakin jutuista saa paljon irti. Omia alhaisia energiatasoja tuli pohdittua muutenkin viikonloppuna, on turhauttavaa kun retki korttelin päähän ruokakauppaan tuntuu valtavalta voimainponnistukselta ja sitä lykkää viikon, ei siksi että kotona olisi ruokaa vaan siksi ettei kykene. Jotain pitäisi tehdä ™. Mutta mitä?
Perjantaina alkoivat seinät kaatua päälle, joten soitin Hannekselle ja päätimme lähteä Pacifiquen pre-partyyn Birdieen. Ensin etkoilimme Kalliossa hyvässä seurassa, uusien tuttavuuksien kanssa tultiin juttuun hyvin ja itse Birdiessä pistin yhden tyypin hiljaiseksi kysymällä tarkentavan kysymyksen “ai sä olet insinörtti, mitä sä teet, konffaat jotain reitittimiä vai?” Hetken hiljaisuuden jälkeen sanojen tonava aukesi taas, kävi ilmi että just sitä. Toinen poika taas totesi ettei olisi odottanut tietotekniikkapoliittista keskustelua tamppausbileissä. Pyysin anteeksi, jolloin tämä sanoi että “ei mitään, tuli vaan tosi kotoisa olo!” Tanssiminen oli kivaa pitkästä aikaa.
Jos olisi mahdollista, muuttaisin mökille pariksi viikoksi. Lämmittäisin joka ilta saunan, hiihtelisin vähän metsäsuksilla ja joisin kahvia kuistilla. Ehkä ensi alkuun yritän muuttaa vaikka vanhemmille viikoksi? Jos ilmestyisi amerikanserkun perintönä vaikka se mökkikin jostain.
