Taas uusi maanantai
Mukava lauantai, monen tunnin aamukahvit Kauppalehti Presson kanssa ja myöhäinen aamiainen yksin keskustassa. Istuin sitten pari tuntia kahvilassa kirjoittamassa, tulin alennusmyynnin kautta kotiin ja olen nyt design-juustohöylää rikkaampi. Mitä kaikkea ihminen voi kokeakaan tarvitsevansa… mutta hei, minulla ei vielä ollut omaa juustohöylää! Eikä mustaa ja valkoista pyykinlajittelutötteröä eikä vaaleanpunaista pupunmuotoista imukupilla kiinnitettävää pyyhekoukkua. Kuinka olen voinut elää ilman niitä?
Pitäisi tehdä nettisivuja. Pitäisi paljon muutakin, kuten puhallella siihen punaiseen mittariin, olisi pitänyt aloittaa jo ajat sitten. Lajittelin siis pyykkiä kotiuduttuani. On aivan järkyttävää miten yksinkertaisia asioita välttelee. Eniten haluaisin vältellä nousemista arkiaamuina herätyskellon soidessa, mutta ylös on yksinkertaisesti pakko vääntäytyä. Mutta minkäs sille mahtaa, että jatkuvasti luuhaa ja sitten nukuttaa, tai että pelkästään nukuttaa? Söisi Beroccaa?
Sunnuntaina otin ilon irti laiskuudestani ja makasin myöhään iltapäivään asti sängyssä juomassa kahvia ja lukemassa kirjoja. Illalla kikateltiin tyttöjen kanssa Glorian lava-on-vapaa-tapahtumassa ihkuttamassa 2nd suicidea ja kyseltiin, että onks permanenttitussia. Pojilta meni yli ja ne joivat ymmärtääkseen. Sitten tulin kotiin, elämän turvasatamaan, lämmittelemään pakkasesta kankeita jäseniäni ja kuuntelemaan pimeässä, kuinka sydän lyö. En muistanutkaan miltä tuntuu kun ei saa unta.
