Ei näin
Viikko alkoi loistavasti. Kännykkä oli muuttunut niin viisaaksi, että päivitti itse itsensä automaattisesti kesäaikaan, sitä en tietenkään tajunnut illalla unissani vaan väänsin sitä tunnin eteenpäin. Aamulla ihmettelin että mikäs hitto kun väsyttää niin ettei oikeasti pääse ylös. Vääntäydyin lopulta keittelemään teetä ja tajusin että videoiden kello himmertää lukemaa 5.35. Menin suosiolla takaisin nukkumaan. Kun nousin tuntia myöhemmin ylös sain poksautettua ensitöikseni riisipuurot pitkin mikroa ja lyötyä kylppärin oven sormilleni.
Ai jai jai jai jai!
Kerrottakoon vielä, että lakkasin juomasta appelsiinituoremehua aikoinaan koska tapahtui useampana aamuna että olin unenpöpperössä mehuni homeisena hörppäävä.
Eilen oli Sannan synttäreiden seurauksena lievä fyysinen krapula, henkiseltä pelastivat kriittiset kolme sekuntia. Siellä laulettiin karaokea ja juotiin kaljaa, juustokakku oli herkullista. Olin väsymyksestä huolimatta aikaansaava, kävin Jannen kanssa syömässä lähikiinalaisessa, jota en ollut aiemmin huomannutkaan. Noloa, olen asunut Haagassa sentään kolme vuotta… Tämän lisäksi kävin kaupassa ja siivosin vähän. Toiveena olisi voida järjestää syntymäpäivät vielä joskus niin että vieraat mahtuisivat sisään eivätkä saisi astmakohtausta. Leipomukset aion suorittaa äidin luona.
Ehkä tämä viikko alkaa parantua pikkuhiljaa?
