Hard rock halleluja
- kirjoita hahmot loppuun
- etsi asuntoon kadonneet lääkkeet
- pese pyykkiä
- siivoa keittiö
- mene sittenkin baarivisaan
Lauantain kisakatsomossa kyllä meni hermot ja kostui kainalot, kun pikkuhiljaa rupesi käsittämään että helvetti on oikeasti vaarassa jäätyä. Jo semifinaaleja katsoessa lupasin, että jos Suomi voittaa Euroviisut niin menen taatusti vapaaehtoiseksi ensi vuonna. Taisi tulla yksi vapaaehtoiskeikka lisää. Mutta oikeasti, vieläkään ei oikein ymmärrä että voitto on todellisuutta! Heti alusta asti pisteitä ropisi, Finland 12, Finland 10, Finland 12… jes! Kun finaali sitten päättyi, oli Vantaalla Hoasin korttelissa ihan ruuhkaa, kun porukka roikkui ikkunoista ja tuli ulos tupakalle ja kukin lähti omille jatkoilleen jonnekin. Me mentiin autolla keskustaan ja kierrettiin torit, tien reunaa pitkin juoksi vastaan väkeä pelkissä alusvaatteissa, porukka ulvoi, lauloi, soitti Lordia ghettoblastereista ja ampui raketteja. DTM:ssä näkyi humalaisia ja onnellisia tuttuja, siellä oli ollut Euroviisuilta ja screeni, yllättäen siinä vaiheessa kun me ehdittiin paikalle oli siellä ihan piru irti. Kiva poika tarjosi meille juotavaa ja pyysi jatkoillekin, mutta päätettiin sitten neljän jälkeen lähteä ihan meille vaan.
Totesin että tämä on ainutkertainen tilaisuus, näin ei ole käynyt neljäänkymmeneen vuoteen eikä varmaan käy seuraavaan neljäänkymmeneen, joten kun on nuori ja ärhäkkä pitää juhlia tällaisena iltana, että on ainakin sitten vanhana jotain mitä muistella joka vuosi… silloin kun Suomi Euroviisut voitti! Mutta niinhän se on, että hevillä ei häviä.
Väsyttää tosi paljon. Tuntuu että kaikki mikä voi mennä pieleen odottaa kunnes voi mennä pieleen yhtä aikaa jonkin muun kanssa, Heidin sanoin.
