Provinssirokkia, autoja ja stressi
Maailmassani on helteistä. Aloin yskiä perjantaiaamuna, illalla lähdettiin ajamaan Havetin kanssa Seinäjoelle. Auton ikkunoita oli vain pakko retkottaa auki kun kuumuus oli niin ylitsepääsemätön. Kumpikin veti kolmella kädellä karkkia ja manasi tien kunnostustöitä Pirkkalan kohdalla. Pääsin huoltoasemalla pois ratista ja nukahdin onnellisena kuin pieni possu ja heräsin vasta kun melkein oltiin perillä.
The Ark veti varsin mainion keikan, en heitä ollutkaan ennen nähnyt livenä tai kuullut levyltä. Oli koko keikan ajan rytmiteltan pölyn takia tukala olo, yskitti ja päätä särki, taju meinasi mennä. Nukuttiin sitten yö hyvin ja ruvettiin festaroimaan kunnolla vasta lauantaina, kunhan ensin käytiin ostamassa Seinäjoen apteekki tyhjäksi flunssalääkkeistä ja otettiin torikahvit ja jäätelöt torikaraoken soidessa taustalla (ja kun lähdettiin tuli poliisitkin maijallaan munkkipossulle, näin Seinäjoella). Sain maailman parasta festariruokaa kiinalaisten pannusta, ja parasta festariseuraakin, jonka kanssa istuin monessa kaljateltassa juttelemassa monenlaisia ja hymyilemässä. Ihana aurinko paistoi, silti yskitti, kuultiin kaljatelttaan vähän Himiä, kävin vanhana fanina kiljahtelemassa Apulannan keikalla biisien tahtiin, ihan parhautta!
Kotimatka oli myös kuuma ja kesti kauan. Oli yllättävän mukavaa puolessavälissä matkaa heittää avaimet vieruskaverille ja ruveta itse syömään/torkkumaan/lukemaan Nemiä. Kun päästiin viimein perille niin jumitettiin Riskutiellä vielä ainakin tunti iltakahvien ja kälinän merkeissä. Piti hakea lähtiessä vielä eräs nuorimies siirtämään autoaan, että pääsin tonttuautolla ulos pihasta.
Se mikä Provinssissa pänni, oli esiintyjien vähyys/laatu. Korn perui ja sen tilalle otettiin In Flames. Ei näin! Jotenkin tuntuu siltä, että sillä festarilla ravaa samat bändit vuodesta toiseen, Him on nähty jo tosi monta kertaa (okei, sieltä olutteltan puolelta). Yhtäkkiä kesken festivaalien tuli monta kertaa tilanteita, joissa pohdittiin mitä tehtäisiin kun mitään mielenkiintoista ei tapahdu / kukaan mielenkiintoinen ei esiinny. Ehkä ei ensi vuonna tarvitse mennäkään?
Rikos Kannattaa -larpissa todettiin Jullen ja Ninon kanssa Kehä ykkösellä, että jokaisella autolla on oma salainen supervoima, joka ilmenee jossain vaiheessa auton käyttöikää. Minun autoni on tonttu/haltia-auto, se ei nimittäin näkynyt tienvarren nopeustutkassa… Ja eräs larppaaja ajoi sillä ilmeisen onnistuneen insinööriajon juuri pari päivää sitten. Johan on auto lyhyen elämänsä aikana ehtinyt nähdä kaikenlaista. Inssiautoksikin ehti juuri ja juuri, 1.6. 2006 lähtien nimittäin insinööriajossa käytettävältä ajoneuvolta vaaditaan opetusajoneuvon edellytyksien täyttymistä. (Sarjassamme baarivisassa mahdollisesti kysyttävät turhat faktat joita kalastelen korvan taakse töissä.)
On tosi rankkaa välillä ja tekemistä riittää vaikka muille jakaa. Varsinkin nyt kun töissä on vähän väkeä tiskin oikealla puolella ja liikaa väärällä, deadlinet painavat päälle, yskittää enkä saa nukuttua tuntuu moni kumpare ihan ylitsepääsemättömältä. Ehkä tämä tästä, ainakin tämä wp-admin-sivu, jota tarvitaan merkintöjen kirjoittamiseen, alkoi toimia viikon odottelun jälkeen. Ji-huu.
