Elokuvia
Eilen katsoin hyvin tehokkaasti Simpsoneja ja kävin leffassa. Finnkinolla on nimittäin kesätiistaisin tarjous, jolla saa kaksi lippua yhden hinnalla ja pitihän se käydä hyödyntämässä. Eilisyön leffaksi valitsin Silent Hillin ja torstaille Tapaus Punahilkan. Kun olin tulossa ostamasta leffaevästä törmäsin Jaskaan, joka sattumalta oli tulossa samaan leffaan. Katsottiin se sitten yhdessä.
Tosi nätti. Silent Hill oli tosi nätti. Tietokonepelinomaiset kuvat oli toteutettu varsin hyvin, ellottavat äklöttävät zombiet eivät näyttäneet naurettavilta vaan omassa genressään tyylikkäiltä. En ole pelannut alkuperäisiä pelejä, joten lähdin katsomaan leffaa aika tyhjillä pohjatiedoilla. Se ei onneksi haitannut ollenkaan. Ainoa mikä harmitti ihan mielettömästi oli vieressäni ja sivulla takanani istuneet kaksi teiniporukkaa, jotka ottivat asiakseen jutella kesken leffan tyhmiä, heittää selvästi kuuluvalla äänellä välikommentteja ja niin edelleen. Kaiken huipuksi vieressäni istuneet poika ja tyttö olivat toistensa kimpussa niin tehokkaasti että olisivat pimeän leffateatterin sijaan tarvinneet hotellihuoneen. Ihan oikeasti hei! Minusta ei ole kiva käydä leffassa niin että vierestä kuuluu suureen ääneen schhhhhlurps shhhhhlurps moisk moisk kika kika älä nyt pekka ehhehhehe ja puolet leffasta menee siihen että hillitsee halunsa ruveta kiljumaan pinna kireällä JOKA IIKKA TURPA KIINNI NYT tai hakata vieressäistuvat ihkuttajat klähmimästä toisiaan. On ihan ok sanoa kesken leffan kuiskaten kaverilleen, että muistuttaapas toi pääpahis meidän matikanmaikkaa ja niin edelleen, mutta ilmeisesti nuorisoporukat eivät vaan osaa saati sitten tajua.
