Markkinaheila 5 e / 15 min.
Kaikenkaikkiaan Saltvikissä oli kyllä ihan ratkiriemukasta. Menomatkalla laivalla esiintyi Ville Viikinki, joka heittää huonoa läppää. Pienet tytöt laitettiin pumppaamaan Villen häntää, loput työnsivät sormen. Pari tippaa vielä! Ostettiin ruokaa Kantarellenista ja ajettiin melkein kolari Saltvikissä. Öisin meillä oli fuskauspressut viikinkitelttojen päällä, joten ei kastuttu ollenkaan vaikka ukkosti ja salamoi. Räkätettiin yötkaiket ihan tyhmiä juttuja ja voitin Puputin kanssa rivouden mm-kisat. Äiti-PT rakensi meille kaljateltan, jonka pohjalla olevasta kuopasta ei enää lopulta saanut mitään ylös ilman tuiskahtamista sisään kuoppaan.
Kun itkin torstai-iltana ripsivärini poskille, S. lohdutti minua ja kysyi josko kyseessä on taas muinainen peto. Mihin kissa karvoistaan pääsisi? Pikkuhiljaa tämä alkaa kuitenkin mennä liian pitkälle. Luulin jo aiemmin päässeeni voitolle seitsemän vuoden painajaisesta, mutta näköjään se vaan muuttaa alati muotoaan ja jatkuu vaan. En muista edes pistäneeni pahemmin peilejä palasiksi… Sunnuntaiaamuna olin monen valvotun yön tuloksena ihan poikki ja edellisestä illasta päänsärkyinen. Alun perin ajattelin ettei minun kannattaisi sittenkään lähteä koko markkinoille alkukesästä tapahtuneen olosuhdemuutoksen takia, kun kuitenkin saan itseni siellä vain kiukkuun ja kyyneliin. Vakuutuin kuitenkin siitä, että tämä reissu oli ihan pakko tehdä, hauskaakin oli vaikka kaikki asiat eivät selvinneetkään. Sainpahan pitää saarnoja, vaikka ehken ihan viaton ole itsekään. Mihinkään.
Niin vihainen! Vihainen! Vihainen! Saisipa sen sammumaan. En tiedä mitä pitäisi tehdä tai sanoa tai haluta.
Viikon päästä on jo Ropecon-hurrikaani ihan täysin valloillaan. Ahdistaa jo nyt ihan kiitettävästi, olen nähnyt jo joitain viikkoja Ropecon-painajaisia, joissa tapahtuu aina jotain ihan kamalaa. Unohdan tulostaa ilmaislippulistat, jotain strategista puuttuu… pää on nyt niin laho että asiat unohtuvat hyvin helposti. Syy sopassa myös Saltvik-flunssalla, sillä miltei kokonaan ulkona lyhythihaisessa pellavamekossa vietetyn yön jälkeen oli ääni hyvin poissa eikä se palannut ennen kuin vasta eilen. Mutta aamunsarastus utuisensinisellä pellolla oli niin maaginen, että olin ihan pienen hetken todella hyvällä tuulella.
En muutakaan Pihlajamäkeen, vaan muutan Puistolaan. Ei ole vielä papereita, aloittaa pitäisi tavaransiirto Ropeconin jälkeen. Tarvitsen muuttoapua. Eeva lupasi jo Tonin ja Kallen. Tarvitsen / haluan myös uuden sängyn, kirjahyllyn, verhot ja niin edelleen. Miksei voisi automaagisesti nykyinen kämppä siivoutua ja pakkautua?
