Pornopolka

Henkilökohtainen pakkomielteeni, kirjoittaminen, on ollut tauolla serverin poksahtamisen takia. Ihmeellistä kuinka paljon täysin arkipäiväiseksi tullut harrastus (ajatustensa kirjoittaminen internetiin siis) on määrittänyt päiviäni ja nyt kun mahdollisuutta siihen ei ole ollut, olen tulla hulluksi. Mietin joka hetki asioita, joista aion kirjoittaa ja sitten muistan, että kirjoitusalustani ei ole linjoilla. Luulen lyöväni pian jotakuta mikäli tilanne ei korjaannu.

Sunnuntai 15.10.06

Olin hienosti pukeutuneena juhlimassa fuksisitseillä, hauskaa oli tasan siihen asti kun porukka rupesi hirveässä kännissä laulamaan jääkärimarssia ja oletettu huumorintajuni loppui siihen paikkaan. Jatkoilta Dublinerista siirryimme jatkojen jatkoille Heartbreakersiin, jossa tanssimme vanhoja listahittejä toffeesnapsien tahtiin ja lopulta päädyimme jatkojen jatkojen jatkoille opiskelutoverin kotiin fredalle. Nukahdin ja yksi kolmesta tutorpojasta, joiden kanssa jaan hytin tulevalla Tukholmanristeilyllä, herätti minut kellon tultua niin paljon, että ensimmäiset junat olivat juuri alkaneet kulkea. Mentiin sitten hieman hoippuen rautatieasemalle, matkalla toisen pojan reppu prakasi pari kertaa ja keräiltiin kirjoja ja penaaleita keskeltä suojatietä. Onneksi aamuöinen liikenne oli hiljainen, tihkusateisessa pimeydessä näkyi meitä vaanivan vain yksi taksi, eikä sekään vastoin ennakko-odotuksia yrittänyt ajaa meitä kumoon. Jalkoja kivisti, kun illan kävelymatka korkokengillä oli hieman odotettua pidempi. Asemalla oli aukaissut ovensa jo ensimmäinen patonkipaikka, joten saimme aamupalaa helpottamaan vähintäänkin heikkoa oloa. Junia olisi mennyt jo aikaisemminkin, mutta päädyin istumaan patonkini ja kahvini kanssa kymmenen minuuttia lepuuttamassa jalkojani. Juna lähti 06.06 laiturilta 6, todellinen highway to hell.

Huomenna olisi ohjelmoinnin tentti. Olen sopinut illaksi jo kaljaseuraa. Eilen itkin jo joskus kuuden aikaan silkkaa toivottomuuttani, että en pääse läpi kun en osaa mitään ja sitä rataa. Nyt olen ehtinyt jo rauhoittua, vaikka ei olekaan tällä kertaa ollut ketään rauhoittelemassa. On ehkä totta etten osaa mitään, mutta ei se epäonnistuminen ole maailmanloppu. Sensijaan tulossa on monta muuta maailmanloppua, huomenna on myös johdatuskurssin viiden esseen deadline, ensi viikolla pitäisi myös palauttaa tietokone työvälineenä -kurssin harjoitustyöt sekä mennä tvt-ajokorttitenttiin. Niistä harjoitustöistä voin sanoa sen verran, että paskan möivät, väänsin pari tuntia Open Officella kun piti saada kadotettua yksi yläindeksi, tehdä yhteen sivuun muista eroava ylätunniste, automaattinen sisällysluettelo ja niin edelleen. Webbisivu sentään nykyisillä taidoilla pyörähti ihan mallikkaasti.

Keskiviikko 18.10.06

Oli pyydettävä taas isältä rahaa, sen jälkeen kun maksoin osuuteni internet-liittymän kuukausimaksusta ja sähkölaskusta jäi tilille vajaat viisi euroa. Kela panttaa edelleen opintotukihakemustani, yliopiston opintotoimiston mukaan siellä käsitellään tällä hetkellä 4.9. sisäänotettuja hakemuksia. Näyttää pahasti siltä, että saan kolmet tuet kerralla. Mukava on sitten hymyillä monta rahaa yllättäen kädessä, mutta tämä välivaihe, jossa ei ole mitään tuloja on kerrassaan vituttava.

Ohjelmoinnin tentti on ehkä pisteellä läpi tai kahdella pisteellä reputettu. En osaa sanoa, eikä kuukauteen tarvitsekaan. Onneksi sentään sain masinoitua suuren joukon ihmisiä juomaan tenttikaljaa, meillä oli varsin hauskaa Vaasankadulla. Ilon rikkoi lievästi vain tieto siitä, että joutuu lähtemään viimeisellä reittibussilla kotiin, maanantai kun oli. Seuraavalla kerralla sitten on varaa taksiin tai ainakin tiedossa jatkojen jatkot jossain lähellä.

Noh, onneksi tenttiviikolla ei ole enää muita tenttejä, joista stressaamalla tarttis hakata päätä seinään, joten voi esimerkiksi käydä elokuvissa katsomassa Totoroa ja nähdä taas pitkästä aikaa joitakin muitakin kavereita kuin koulukavereita.

On ollut jälleen jatkuva söpöjen asioiden nälkä. Olen lukenut Cuteoverloadia ja ihkuttanut edellämainittua suloisenpulskeaa Totoroa, kävin Kitsch-kaupassa imemässä verkkokalvoilleni kaikkea mahdollisimman vaaleanpunaista ja kimaltelevaa. Toivoisin pääseväni (Japanin puutteessa) vaikka Italiaan, jossa lelukaupat ja varsinkin ihku-söpö-hellokitty-lelukaupat täplittivät katukuvaa. Haluaisin autoon vaaleanpunaiset penkinsuojukset. Olen varmaan vähän vajaa.
Totoro to-too-ro

On ollut myös valtavaa yritystä kuvankäsittelyyn, hankin GIMPshop-ohjelmaani paljon uusia siveltimiä ja muuten vaan kauniita fontteja, sitten huomasin että GIMPshop kaatuu aina kun yrittää käyttää fonttityökalua. Siispä asentamaan uudempaa versiota ohjelmasta. Jospa saisin suunniteltua sentin eteenpäin yliopiston sivujeni uutta leiskaa. Ottaen huomioon, että uusikaan versio ei tunnista yhtäkään lataamaani fonttia, eikä google ole auttanut tippaakaan, sanoisin että ei voittoa. Nyt tunnin verran asian kanssa tuskailtuani sain viimein fontit toimimaan. Kikka oli siinä, että OSX-käyttikseni on suomenkielinen, eikä ohjelma tunnistanut suomenkielistä fonttikansiota. Kun siirsin fontit kansioon Library->Fonts alkoi homma pelittää. En ihan turhaan opiskele tietojenkäsittelytiedettä…

Huoltoyhtiö yrittää myös aktiivisesti olla huoltamatta meitä, kämppis soitti nimittäin juuri sinne ja valitti kun ollaan kuukausi odotettu jotakuta korjaamaan vessan vuotavaa hanaa. Huoltoyhtiö väitti että ei ole soitettu. Onneks meitä on sentään kaksi todistamassa, että yhteyttä kyllä todellakin ollaan otettu. Pitää varmaan soittaa vielä kolmannen kerran perään ja varmistaa jonkun jo tajunneen esim. minun asuvan täällä. Ei ole vieläkään esimerkiksi nimeä ovessa, vaikka tosiaan kuukausi sitten soitin ilmoittaakseni.

Totesin eilen ja tänään alkoholinkäyttöäni vaativille baariseuralaisille, että kohta minuun iskee juoppohulluus, ellen pidä vähän taukoa. Tähän he argumentoivat, että siitähän se juoppohulluus vasta puhkeaakin, kun lopettaa juomisen yhtäkkiä. Onnekseni sentään alkoholin vaihtaminen aspartaamiin ei saanut aikaan hallusinaatioita tai aggressiota, joten ehkä minullakin on vielä toivoa. Vikki vei minut tänään varsin ekstempore työpaikalleen keskustan baariin, jossa on traktoreita ja soittolistana suomalaista vanhaa hittimusiikkia, sen jälkeen käytiin vielä yhdellä Base-nimisessä paikassa Kalevankadulla. Se täytyy pistää korvan taakse, soittivat metallimusiikkia juuri sopivan korkealta, niin ettei se vaikuttanut taustamusiikilta mutta kuuli kuitenkin mitä muut seurueessa puhuivat.

Helsingin kahvilakulttuuri ja iltaelämä lähentelee olematonta. Johan se on perkele, että kaikki kahvilat menevät kiinni kahdeksalta tai yhdeksältä, jonka jälkeen täytyy litkiä baarien kammottavaa moottoriöljyä, ja viimeiset arki-iltojen bussit ja junat lähtevät siinä puolen kahden pintaan. Yritäpä siinä sitten.

Olen tullut myös jonkin verran lukeneeksi hiljattain. Hulluilta päiviltä tarttui mukaan Johanna Sinisalon novellikokoelma Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä kertomuksia. En muista koska olisin viimeksi tempautunut mihinkään mukaan niin intensiivisesti. Aiemmin suhtauduin ko. teokseen vähän nuivasti, muistan ajatelleeni aaa scifiä. Selvästikään science fiction ei ole minulle genrenä ollenkaan tarpeeksi tuttu, sillä kokoelman novellit pääsääntöisesti sijoittuivat suomalaiseen arkipäivään, toki jotkut melko kauas menneisyyteen, sillä Sinisalo on aloittanut uransa jo 80-luvulla, ja olivat aivan hilkatin kiinnostavia, oivaltavia ja… lukekaa itse!

Todo-listalla (sen lisäksi että oikeasti yrittäisin oppia vähän lisää Javaa) olisi ainakin siivoamista, pyykinpesua ja muuttolaatikoiden läpikäyntiä. Arvata saattaa ettei oikein mikään erityisesti nappaa.