Sunnuntaisin kuolee kuninkaat
Miksi viikonloput kuluvat niin nopeaan? Vasta ehdin juoda kaljan ja hengähtää, ja jo on putoamassa taivas koulutöiden muodossa niskaan ja maanantaiaamu kolkuttelee joidenkin tuntien päässä. Onneksi Raakku svengasi mitä tykimmin Cornerissa ja jatkoilla juotiin shotteja, naurettiin tyhmille vitseille, istuttiin kännissä parvekkeella tupakoimassa ja avautumassa ihmisistä, elämästä, kuunneltiin iskelmiä vinyyleiltä… kaikkea mitä nyt bileissä tehdään. Aamulla Twin Peaks -leffa, sekava ja ahdistava, kotiintultua katsoin ponivideota.
Matkalla ruokapaikkaan tuli vastaan Mikael -eli ihan nerokas poika, joka on Päivin kanssa samassa työpaikassa, nauraa mun tunnetusti huonolle huumorille ihan hulluna ja tietää missä on Kiikala- ja kertoi kuulumisia. Kävi ilmi mm. että mun äidin paras lapsuudenystävä on Mikaelin täti. Maailma on niin pieni!
Myös tukkaani on viimeaikoina kehuttu! Eräs vanha tuttava kommentoi spontaanisti perjantaina, että “kyllä sulle sitten sopiikin hyvin tuo tukka”. Katsottiin eilen keikan jälkeen tallennetta, vilahdin taustalla ja kommentoin “jes, vähänkö mun tukka näyttää hyvältä takaa” ja eräs uusi tuttava siihen “no näyttää se tosi hyvältä edestäkin!” Awwww! Kaikkein parasta on tietenkin, että tykkään itse mun rastoista edelleen.
