Ja sitten levitimme säihkettä ja kimallusta kaikkialle!
Päätin sitten olla lähtemättä Knudepunktiin, koska reissu maksaisi vain ihan liikaa suhteutettuna nykyisiin rahavaroihin. Juon mielummin kaksi kuppia kahvia ulkona enemmän kuukaudessa seuraavan puolen vuoden ajan. Jos tahtoisi matkustella, pitäisi tehdä töitä. Mutta jos tekee töitä, on vaikeampaa löytää elämästään vapaa-aikaa matkusteluun. Typerä noidankehä.
Kerroin yhdelle koulukaverille Paypalista puhuttaessa, että ystäväni ostivat kerran yli 200 dollarilla My Little Ponyja Ebaysta. Koulukaveri ei oikein tuntunut ymmärtävän. Täytyy kyllä sanoa, että jos olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin ihan mieluusti My Little Ponyja ja vintage-Barbieita. On pikapuoliin käytävä kokoelmaa vähän läpi, veikkaan että niissä kolmessa laatikollisessa nukkeja on muutamia ihan myyntiin asti kelpaavia. Voisi saada pikkuisen lisää taskurahaa.
Katsottiin tyttöjen kanssa männäviikolla Barbie ja Joutsenlampi -elokuva. Lupasin lähettää Mattelille kirjeen, jossa sanotaan
“Vittu rinkeli!
Mitkä vitun tontut?
Mitkä vitun tanssivat pierevät mäyrät?!?”
Luulen, että ks. elokuvan katsominen aiheutti meille kaikille traumoja, joista toipumiseen tarvitaan terapiaa. Barbie joutsenlammella ei nimittäin ollut joutsenlammen kanssa mitään muuta yhteistä kuin nimi. Viisi minuuttia tätä huonon 3d-animaation ja uskomattoman huonon käsikirjoituksen riemuvoittoa katseltuamme aloimme haikailla mahdollisimman terävää veistä, jolla olisimme voineet vetää valtimomme auki. 38 minuuttia elokuvaa kestettyämme korkkasimme viimein Finlandia-vodkapullon ja joimme kukin valtavat paukut. Vannoimme, ettemme enää koskaan hauku Disneyn Pienen merenneidon puhuvia dorkia eläimiä, kuten läskiä kalaa tai tyhmää koiraa. Olimme myös varsin huolissamme siitä, että lapsukaiset katselevat nykyään vastaavanlaista tuubaa, eivätkä mitään laadukkaita piirrettyjä.
Olen kuunnellut paljon folkkia. Sain ihmeellisen tarmonpuuskan ja pyöräytin kaikki kolme Norjasta tuomaani Gåten levyä iPodiin, samalla vanhan Tsakun. Gåte rokkaa enemmän kuin ehkä mikään koskaan. Juuri sellaista musiikkia, jota viitsisi kuunnella iltatolkulla hämärässä maaten ja kaakaota juoden. Tai vaihtoehtoisesti nurmikolla ilman sukkia tanssien. Gåten Iselilja-levy tuo nyt mielettömiä takaumia talvisesta yöjunasta, jolla matkustimme Karoliinan kanssa Oslosta Tukholmaan ja kuuntelin Iseliljaa kun en saanut unta. Juna oli vanha ja sen lämmityslaite epäkunnossa, joten rosvosimme yläsängyistä lisää peittoja. Olisipa taas matkalla Norjaan. Tai olisipa edes kesä.
Karoliina sentään on vaihteeksi muutaman päivän Suomessa ennen kuin lähtee Kairoon (!!!), joten vietimme eilen mukavan tunnin extempore juoden kaljaa, koska Karo oli myöhästynyt bussista. Pikapäivitys viimeisistä katastrofeista ja hyvistä uutisista tuli ihan tarpeeseen. Tahdon takaisin Tukholmaan. Hyvin hassua, että se on ainoa kaupunki, johon olen koskaan rakastunut. Hyvä että se on niin lähellä.
Löysin netistä myös mitä parhaimman webbipalvelun, LibraryThingin.
Kannattaa vilkaista myös Charlie the Unicorn – Candy mountain! Fill me with sweet sugary goodness!





