Ajatuksissa on kissoja ja nähtynä vallan kauheasti unia. Olisin tänäänkin varmaan halunnut nukkua koko päivän, mutta Raakun keikalle on määrä suunnistaa. Sitä ennen voisikin siis juoda vielä kahvit ja ihmetellä mitä sitä pitäisi laittaakaan päälle.

My fifteen seconds of fame

Oltiin eilen Meepin ja Hellgrenin kanssa Mambossa. Koska baarissa oli aika täyttä, istuimme samaan pöytään muutaman suunnilleen samanikäisen pojan kanssa. Yksi pojista aloittaa kanssani keskustelun.

Poika: Hei seuraatko sä salattuja elämiä?
Minä: Vähän.
Poika: Ootko sä sukua sille poliisille?
Minä: Kelle poliisille?
Toinen poika: No kun siinä sarjassa on se läski ja se poliisi, ne uudet.
Minä: Aijaa uudet, emmä tiedä niitä.
Toinen poika: Sä olet kyllä sata kertaa paremman näköinen ja kivempiluonteinen kun se tyttö.
Minä (kummastuneena): …kiitos.
Poika: Mut nii oletsä sille sukua?
Minä: Emmä tiedä, mut voin ottaa selvää.
Minä: Mä olen kyllä joskus lukiossa käyny hakemassa ilmaista rahaa esiintymällä salkkareissa.
Pojan ilme kirkastuu
Poika: Nythän mä tiedän mistä mä muistan sut! Sä olet istunut Kentaurissa! Sä menit siinä yhdessä jaksossa pöydästä vessaan!
Minä: (hiljaisuus) …joo niin menin?!
Minä: Siitä on aikaa joku viis vuotta!
Poika: Niin on, mutta mä muistin sut silti.

Jos jotain pitäisi sanoa pelottavaksi niin tätä.