Pornopolka

Eilinen kuuma kaakao teki tehtävänsä ja simahdin kännykkä kädessä, vaikka piti lähteä vielä ihan jollekin toiselle radalle. Tänään sentään tulin taas kunniakkaasti kotiin viimeisellä bussilla, muka mennäkseni “aikaisin nukkumaan herätäkseni aamulla pesemään pyykkiä” eli Emilian suomeksi “kuuntelemaan Rammsteinia ja irkkaamaan”. Tuntuupas mukavalta!

Olen lukenut pitkästä aikaa ihan mielettömän paljon. Kävin nimittäin kirjastossa ja raahasin sieltä kassillisen kirjoja, huomenna pitäisi viedä suurin osa takaisin ja hakea uusia tilalle. Lukaisin Anja Snelmanin Rakkauden maanosat (tykkäsin, aivan ihana, itkin loppumetreillä, toisaalta Snelmanin kirjoitukset yleensä muutenkin vetoavat minuun aika vahvasti), Ralf Königin sarjakuva-albumin Kuin kanit konsanaan (tykkäsin, vähemmän yllättäen), Tuija Lehtisen nuortenkirjan Kundi kesätukkainen (olen lukenut aiemminkin), J. K. Rowlingin Harry Potter ja puoliverinen prinssi (olen lukenut aiemminkin englanniksi, suomennokseen olin muutamaa todella pahaa retkahdusta huolimatta tyytyväinen) ja nyt on kesken Taavi Soininvaaran Vihan enkeli. Taavi Soininvaara on siitä jännä dekkarikirjailija, että kirjat tempaisevat mukaansa ihan ensimmäisistä sivuista lähtien -kuten myös Cornwellin kuolinsyytutkijaromaanit. Dekkarit eivät nimittäin ole minulle ihan se luontevimman lukemiston lajityyppi, kuitenkin tietomurrosta kertova Inferno.fi vakuutti minut täydellisesti, sen jälkeen luin Ebola-Helsingin ja olin ihan myyty. Valitettavasti muutkin ovat tajunneet, että Soininvaara kirjoittaa hyviä kirjoja, ne nimittäin ovat yleensä kirjastossa käydessäni kaikki poissa hyllystä.

Tein epävirallisen uudenvuodenlupauksen, että rupean taas lukemaan enemmän. En koulukirjoja tai verkkotekstejä, vaan ihan oikeaa kirjallisuutta. Jospa sitä kautta saisin avattua taas sanaisen arkkuni, olen kaiholla muistellut lukiota ja kirjallisen ilmaisun tunteja. Silloin jotain tuli sentään säännöllisesti ulos. Piirtämisestä ja maalaamisesta en jaksa edes haaveilla, ehkä sitten keväämmällä kun muutan vanhempien luokse viettämään kesää.

On aika vaikeaa kertoa jollekulle, että ei voi vastata saamaansa rakkauteen. Tänään kuitenkin tein sen elämässäni ensimmäistä kertaa, ja vaikka minulle tulikin siitä todella paha mieli, toisaalta taivas ja hengitettävä ilma palasi takaisin. Nyt voin hieroa huulikiiltoani muiden naamoihin kaikessa rauhassa.