Maalaiselämää
“Ihan kuin mökillä olisi” oli toteamukseni äidille äsken, kun menimme yhdessä pitkän pihapöydän ääreen istumaan ja katselemaan järvelle. Myöhemmin paistoimme makkaraa ja juttelimme juuri saunasta tulleiden naapureiden kanssa syntyjä syviä. Aurinko paistoi vielä viimeisillä voimillaan pilvien takaa ja linnut pitivät metakkaa. Omalle pihalle tapahtuva retkeily on erittäin kannatettavaa! Aiemmin päivällä kävimme retkellä Karkkilan torilla, ostimme orvokintaimia ja kotiintultua istutimme ne isoon saviseen matalaan kukkaruukkuun. Parissa päivässä olen saanut aikaiseksi tiikeriraidalliset neulakinnassukat, korjattua pari rikkinäistä esinettä, tuotua pari autollista muuttokuormaa varastoon ensi kuuta odottamaan, saanut ostettua kivoja värikkäitä uusia vaatteita ja uudet korvakorut. Lankavarastoa piti myös ruveta täydentämään, tajusin nimittäin että nyt ahkerasti kinnas kädessä kiinni kulkemalla saan varmaan tehtyä aika monta paria lapasia ja ranteenlämmittimiä syksyllä Saltvikissä ja Vihdin 500-vuotiskarnevaaleilla myytäväksi. Huomenna olisi tarkoitus retkeillä isän lapsuudenkotiin ja isän tädin perheen mökille. Sunnuntaina ollaan menossa äidin tädin luokse kestitettäväksi. Kiirettähän tässä ihan pitää. Ja ensi viikolla tulen muutamaksi päiväksi taas Helsinkiin haistelemaan pääkaupungin tuulia ja tapaamaan kavereita.
Ajattelin myös maalata vesiväreillä, tehdä lisää teepaitataidetta, siivota auton ja laittaa sitä hieman katsastusta silmälläpitäen. Heti kun vapaudun pakollisuuden ikeestä saan itsestäni ulos kaikenlaista patoutunutta.
Ja (rummunpärinää) pääsin läpi Java-ohjelmoinnin kurssin! Vain taivas on minulle rajana, niin voittajalta nyt tuntuu. Sillä laskarien vääntämisellä kyllä jos ei olisi päässyt läpi, olisin mennyt puremaan joltakulta pään poikki.






May 19th, 2007 at 8:36 am
Onneksi olkoon Java-tentin johdosta!
Ulkoillaanko joku päivä kun palaat Karkkilasta?