Muutto, tekemättömät työt ja juhannus
Pitäisi mennä unten maille, viime yönä en saanut nukutuksi kuin muutaman hassun tunnin aktiivisesta yrittämisestä huolimatta, ja huomenna on edessä kiireinen päivä tavarankanniskeluineen kaikkineen. Huomenna nimittäin siirtyvät kirjahyllyt ja painavat kirjalaatikot. Luulin minulla olleen paljonkin asiaa, mutta päässä kiertää kehää vain nukkumaan, nukkumaan, nukkumaan. Lupasin kuitenkin taittaa tuon yhden lentolehtisen, se on jo melkein valmis ja sitä on pakko viimeistellä huomenna kun ei ole rättipoikki, lupasin myös soittaa kaverille herätyssoiton puoli viideltä aamulla, ettei myöhästy lentokoneesta.
Olen viihtynyt toistaiseksi vallan mainiosti Pasilassa, vaikka tuntuukin hämmentävältä oleskella tässä isossa asunnossa yksin. Tavaraa sentään on saapunut tipotellen koko ajan lisää ja se kämppiskin palaa ihan kohta takaisin maisemiin Euroopasta seikkailemasta. Ompelin keittiöön uudet verhot, pöydällä on Nummelan Säästöpörssistä halvalla löytämäni pinup-tyttö -teemainen vahakangas ja täällä vaikuttaa jo ihan asutulta. Odotan kovasti polkupyörää, niin että pääsisin suihkimaan sillä laitokselle ja keskustaan. Isi oli ihan superkiltti ja raatamisen päätteeksi asensi eilen minulle auringonkuvaisen lamppuni ja entisen keittiön lampun tulevaan olohuoneeseen. Nyt täällä näkee jopa iltaisin jotain. Tämän aamun vietin jonottamalla Soneran asiakaspalveluun, tilaamani Hoasnetin tunnukset eivät nimittäin olleet parin vuorokauden odottamisen jälkeen tulleet, mutta onneksi kiva tyttö puhelun aikana tekaisi minulle uudet. Soitin myös Hesarin aspaan tehdäkseni osoitteenmuutoksen, kun olin saanut asiani äkistyä sanoi puhelimen päässä ollut tyttö äkkiä “Emilia, täällä on Alina, oltiin yhtäaikaa Kalliossa” ja pitihän siinä hetkeksi jäädä vielä juoruamaan. Hassu kiva yhteensattuma! Eilen tein muuttoilmoituksen, vanhaan taloyhtiöön pitäisi vielä muistaa soittaa ja kertoa, etten asu siellä enää. Ja edellämainittu Hesari muuten kolahti juuri ensimmäistä kertaa postiluukusta.
Juhannus kolkuttelee jo ovella, puoliksi kutsuin itse itseni ja tulin kutsutuksi Eevan, Tonin ja edellisen serkkujen mukaan mökille Tammisaaren kupeeseen. Samassa paikassa vietimme myös viime juhannuksen, reissu oli antoisa ja vähintäänkin yhtä antoisaa lomamatkaa odotan nytkin. Saas nähdä minkälaisia tyyppejä sieltä kokolta tällä kertaa tarttuu porukkamme mukaan jatkoille juomaan viiniä ja kuuntelemaan metallia. Virallinen krapulagrillisafka haetaan Hangon grilliltä. Kun olen selvinnyt juhannuksesta, pyykkään Empun kanssa tekiksen pöytäliinoja (kerrankin kun sitä luulee välttyneensä jonkin homman tekemiseltä saa pettyä raskaasti) ja maanantaina katoan takaisin maalle. Jossain vaiheessa tätä kesää olen luvannut äidin kanssa mennä muutamaksi päiväksi äidin lapsuudenmaisemiin opettelemaan mm. äidin vanhan tädin parhaat reseptit ja koristeompelua. Kesä soljuu itse edestään, kohta on jo Ropecon. Olen nähnyt myös jo ensimmäiset con-painajaiseni, jotenkin minusta tuntuu, että ne viime vuonna alkoivat vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. No, tänä vuonna ollaan monenkin jutun suhteen etuajassa. Ennen conia alkaa vielä javalabra, johon tulen vielä hajoamaan ihan täydellisesti. Sitten tulevatkin jo fuksit ja työntäyteinen fuksisyksy pyörähtää käyntiin bileineen. No, ehkä en murehdi sitä juuri nyt.
Pohjannaulan viulisti soitti minulle taannoin keikalla sooloa, tuli jopa keikan jälkeen juttelemaan. Olin tosi otettu ja Meep kade. Keikka oli upea energiapallo, en malta odottaa elokuuhun ja seuraavaan keikkaan. Arvostavalle yleisölle tarjottiin myös jäätelöä.
Olen katsonut ihan älyttömiä määriä tv-sarja Pasilaa netistä. Kyösti Pöysti on ihana, vaikka tosielämässä ei siltä kyllä heruisi (olen nähnyt Amelien sata kertaa eikä riitä).
