Pornopolka

Syksy saapuu ja vanha suola janottaa lauloi aikanaan Tehosekoitin. Onneksi näin ei ole, vaan syksyn huomaa jostain ihan muusta. Kristiinan kanssa katseltiin jo Saltvikistä tullessa pihlajanmarjoja puissa, se oli vähän liian konkreettinen merkki kesän päättymisestä. Kuitenkin myönnän, että on mukavaa ajatella tulevia kirpeänkuulaita syyspäiviä, omenapiirakoita, villakangastakkeja, huopahattuja, lapasia, villasukkia, arkirutiineja, lämmittäviä aamukahveja, ruskan väriloistoa, putoavia lehtiä, näitä pimeitä lämpimiä elokuun öitä.

Pidin viikon tauon internetistä, sähköpostista, irkistä ja maailmasta, se tuntui tehneen hyvää. Sinä aikana kävin mm. vanhempien ja heidän naapureidensa kanssa melko ex tempore -vierailulla kunnanjohtajan hienoissa juhlissa, pompin kuistilla soittaneen Petri Munckin sävelten tahtiin ja ihastelin yön kosteutta ja lämpöä. Eilen ja tänään onkin sitten ollut jo huomattavasti viileämpää. Vierailin myös Vihdin vuosisatamarkkinoilla viikonloppuna, hassua kun jotain järjestetään niin naapurissa ettei juhlapaikalle varsinaisesti tarvitse edes mennä. Nyt on sitten uusi kinnasneula ja 600 grammaa kasvivärjättyjä lankoja. Tätä ennen ehdin myös vierailla pikipäin laitoksella osallistumassa tuutoreiden survival pack -tilaisuuteen, josta ei jäänyt varsinaisesti paljoa käteen.

Tuutorointia pohjustettiin ainejärjestön tuutorisaunalla ja survival packin jälkeen ravintola Kalliohovissa pitkäksi venyneellä oluttuokiolla. Houkuteltiin yhtä poikaa rekisteröitymään aikuisviihdesivustolle tarjoamalla sille kaljaa ja naurettiin kasvot punaisina kun se oikeasti päätyi niin tekemään. Avauduttiin myös pihalla vähän, loppuillasta janoisten sankari Putte valoi minuun uskoa paremmasta huomisesta. Hämmentää ihan mielettömästi, että olen tuntenut nämä ihmiset oikeastaan vasta vajaan vuoden, ihan kuin moni heistä olisi ollut elämässäni aina. Ovat niin lähellä, niin korvaamattomia ja tärkeitä ja rakkaita. Toivon, että uudet fuksit saavat kokea edes murto-osan tästä samasta yhteisöllisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta. Vaikka pelottaakin se, mitä onnistunut ja läsnäoleva tuutorointi tekee ensimmäisen periodin opintomenestykselleni… Ainakin ensimmäisessä periodissa tarjotaan heti Digitaalisen median tekniikat -kurssia, joka on suunnilleen ainoa kurssi omalta laitokselta, jota minua on yhtään napannut käydä. Pääsen myös sopivasti vähän laiskottelemaan ainakin XHTML ja CSS -osioissa, mutta toisaalta minulla on sitten vähän enemmän aikaa käyttää PHP:n ja JavaScripitin kokeiluun ja opetteluun. Javalabran jouduin sairasloman takia jättämään kesken, varsinaisesti ei sureta. Ehdin ihan hyvin tehdä sen loppuun myöhemmin syksyllä. Toisaalta myöhemmin syksyllä minua odottaa myös johdatus diskreettiin matematiikkaan ja joukko muita kammottavia kursseja. Ei ihme, että näen vähän painajaisia. Saatan ehkä jänistää ja heittäytyä keskustakampuksen huomaan.

Mutta silti! Pieniä pörröisiä fukseja! Uusia alkuja elämässä. Syksy on hyvä asia.