Alkanut arki, pudonneet pihlajanmarjat
Olin maanantaina Sikan luona istumassa iltaa ja katsomassa ihan “megahyvää” elokuvaa, the Pacifier. Siinä lomassa sitten juteltiin kaikkia tärkeitä asioita ja sain kainalooni pari leffaa ja Housen ensimmäisen tuotantokauden. Rupesin tietenkin heti katsomaan sitä ja jäin ensi sekunneista koukkuun. Kun kolmas jakso alkoi, kiinnitin huomiota alkuteksteissä vilahtavaan nimeen Jesse Spencer. Mietin oliko kyseessä sama näyttelijä, jota kuolasin yli kymmenen vuotta sitten brittiläisistä nuortenlehdistä ja jonka kuvaa pidin seinälläni monta vuotta vain siksi, että kyseinen poika oli niin suloisen ja elämäniloisen näköinen. Jep, olihan se. Onneksi HOAS:illa on muovimatot lattialla, ettei tule turhaan vesivahinkoja kuolanerityksen vuoksi.
On ollut taas vähän tällainen viikko. Kävin melkein kaikilla luennoilla, tein Seisen kanssa yhden kokonaisen illan digitaalisen median tekniikoiden laskareita kun JavaScript ei heti taipunut kuten käskimme, myös jauhoin aika tehokkaasti kaikkia juttuja, joten puhuttu on. Ja Seise on satunnaisesta suolasäkkien heittelystä huolimatta tosi kiva. Digitaalisen median tekniikat -kurssilla taas tehdään typeriä tehtäviä, kuten väännetään leiskaa framesetillä (seitsemän eri framea), jossa ensin meni luottamus kurssiin ja seuraavaksi meni hermot. Onneksi ainakin yksi assareista on tehtävänsä tasalla, dissasi tehtäviä ja piti meille hienon neljäkymmentäviisiminuuttisen AJAXista, JavaScriptistä ja vähän CSS:stä. Oltiin aika mehuissamme koko ryhmä.
Lunastin Tatun vanhat kirjahyllyt, palvelu pelasi mielettömän hyvin, ne oli jo purettu siinä vaiheessa kun tulin hakemaan, kaikki palat mahtuivat hissiin ja kokoamisessa ei mennyt tuntiakaan. Nyt on siis olohuoneessa uudet kirjahyllyt. Pitää jaksaa vielä pyyhkäistä ne tolulla ja latoa täyteen tavaraa. Aikaansaaminen varmaan parantuu kun House ja Desperate Housewives 2 loppuvat.
