Turkuun ja takaisin 13 tunnissa
Tänään vierailimme Turussa. Matka alkoi lupaavasti, kun ystävättäreni ilmoitti, ettei ole ajokunnossa ja äänestyksen jälkeen minun käteeni painettiin vanhan automaattivaihteisen ryhävalaan kokoisen mersun avaimet. Kyseessä on sama auto, joka erään kansanomaisen laulun sanoja lainatakseni “pettää Oolannis, Suomenmaal ja Eestis”. Kaikki sujui kuitenkin hyvin, vaikka matkaseurue oli edellisen illan juhlinnan jäljiltä lievästi levottomassa tilassa.
Näimme Inkan Turun kämpän, se oli tosi mukava ja hyvällä paikalla, kävimme ravintola Bossassa syömässä aivan erinomaista ruokaa. Lampaankyljyksiä, vuohenjuustoperunoita ja namikastiketta… jälkiruoka piti jättää väliin, koska olisimme muuten myöhästyneet teatterista. Koko Turun reissun ideahan oli siinä, että olimme jo keväällä päättäneet mennä Turun kaupunginteatteriin katsomaan viikinkimusikaali Thorin vasaraa ja saimme liput vasta näin myöhäiseksi syksyksi. Esitys oli… mielenkiintoinen, ehdottomasti lipun hinnan väärti. Menimme sitten syömään jälkiruokaa yhteen keskustan ravintoloista, noin yhdentoista aikaan pakenin Joonaksen kanssa ryhävalaalla Helsinkiin. Muut jatkoivat juhlintaa Turun yössä. Aivan helmi reissu, lisää tätä!
En oikeasti tiedä miten tämä liittyy matematiikkaan, mutta kauniita geometrisia muotoja siinä oli. Olen edelleen vakuuttunut siitä, että matematiikka on kollektiivinen mielenhäiriö.
Kuuntelin eilen Zen Cafén Laiska, tyhmä ja saamaton -albumia ja monet kappaleet iskevät juuri nyt niin kipeisiin pisteisiin, ettei ole tosikaan.
October 7th, 2007 at 4:33 am
Kiitos vielä itsellesikin matkaseurasta! Oli nerokas reissu! Ei kyllä mitenkään järin biletetty teidän poistuttua, lähinnä käytiin Koulussa yksillä ja sit pistettiin rahaa unipankkiin.