Pornopolka

Oltiin sitten vähän seilaamassa tuolla hyisillä vesillä. Risteilyllä kuulemma sattui ja tapahtui kaikenlaista, minulle parhaiten jäi mieleen tosin roiskuva veri. Rakas sankari kompastui joskus kahden aikaan yöllä hyttikäytävällä ja vetäisi leukansa auki, liha pilkotti suuresta avohaavasta ja verta valui. Talutettiin poika portaikkoon, jossa pitelin sitä pystyssä -ja varmaankin paruin- sillä aikaa kun Sonja juoksi infoon kysymään mitä ihmettä nyt tehdään. Yritin pyyhkiä valuvaa verta, pian sekä käteni että tukkani olivat ihan kiitettävästi veressä. Henkilökunta otti minut saattamaan ja vei meidät kakkoskerrokseen odottamaan laivaterveydenhoitajan huoneen eteen, sitten lähtivät herättämään kyseistä tätiä. Lopulta hyvä tukku paperia oli -yllättäen- veressä, onneksi löytyi henkkarit ja poika pääsi tikattavaksi. Istuin siinä sitten huoneen ulkopuolella yksin hyvän aikaa niiskuttaen, onneksi välillä ovella piipahti kavereita, jotka tietenkin nekin olivat huolissaan. Puolen tunnin jälkeen sitten poika päästettiin piinapenkistä ja minulle lueteltiin ohjeet ja lyötiin laput käteen. Eipä se puhaltanutkaan kuin 2,85 promillea tai saanut kuin kolme tikkiä. Sitten piti vahtia vielä sankari hyttiin peiton alle ja nukkumaan, hyttikaveri oli onneksi apuna. Aamullahan sitten tietenkin selvisi, että jo lueteltujen vaurioiden lisäksi kaksi tai kolme hammasta oli haljennut, eikä sankari suostunut menemään Tukholmassa sairaalapäivystykseen (vaikka niin oli käsketty tehdä). Burger Kingissä se ei saanut syötyä ja loppuillan raasu joi pillillä mustikkakeittoa. Seuraavana aamuna sitten mulla naksahti hermoissa, kun sankari ei suostunut soittamaan YTHS:n hammashoidosta itselleen akuuttiaikaa. Jälkeenpäin tuntuu tosi pahalta, etten a) pakottanut sitä ulos Maarianhaminassa, b) pakottanut sitä Tukholmassa Burger Kingin sijaan sairaalaan, kun myöhemmin selvisi että leuka on päreenä ja sankari leikataan ja sille laitetaan titaania päähän. Mutta ei aina voi olla toisten äiti, saatika kolmen promillen humalassa olevan 25-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja.

Lopputulos: olen huomannut turhan usein joutuvani tilanteisiin, joissa perskännien vetämiseni ja tyhmäilyni terminoidaan niin, että joudunkin huolehtimaan jostakusta muusta. Tottakai läheisistä huolehditaan parhaan mukaan, mutta koska tällä hetkellä tunnen antavani itsestäni ylipäätään enemmän kuin saavani vaihdossa takaisin, minun on kehitettävä tilalle muunlainen käyttäytymismalli. Varmaankin helpommin järkeilty kuin tehty.

Ja niin, olihan risteilyllä hauskaakin, se kiva vaan jäi tuon terveydenhuoltoepisodin varjoon. Käytiin Sonjan, Tatun, Pertun ja Einarin kanssa syömässä Ala Cartessa ja syötiin alkuruokapöytä, pääruoka ja jälkiruokapyötä. Lopulta pyörittiin kuin pallerot hytteihin köllöttelemään. Paluumatkalla oli kauhea merenkäynti, eikä käytävällä voinut kävellä suoraan. Olin todella kiitollinen siitä, että olin vetänyt kaksin käsin ruokaa enkä viinaa, koska kamalassa kännissä olisin varmaan keinunnan takia oksennellut vain ympäriinsä.

Toissapäivänä satuin olemaan sopivasti juuri puolenpäivän aikaan irkissä, kun ensimmäisiä Jokela-linkkejä, huhuja ja uutisia alkoi tulla. Vinksahtaa näköjään tämä pohjoismainen lintukotokin hiljalleen. Onneksi maailmassa on edelleen rakkautta, varsinkin sellaista joka tuo minulle Arnoldsin laatikossa vaaleanpunaisen sydämenmuotoisen vaniljakreemitäytteisen pomadan piristääkseen päivääni.

Tänään kähmitään hallitusta ainejärjestöön, huomenna syön koko illan hyvin kiitoksena Pahan Mielen Pitopalvelun kesäisestä syntymäpäiväjuhlakeikasta, jonka seurauksena päädyin Assemblyille juontamaan tekstiviestichattia ja sunnuntaina ajattelin mennä isän (ja äidin) luo. Diskreetti matematiikka ei oikein suju vieläkään, johtuu varmaan suorittamatta jääneestä egyptologian approsta.