Taiteilijaelämää
Tärkeimmät uutiset ensin, tietokoneeni toimii taas! Jimm’sin pojilla meni vain muutama päivä sen vilkaisuun, hienoa asiakaspalvelua kaikenkaikkiaan! Yllättävää oli, että mikään komponentti ei ollutkaan mennyt rikki, vaan kone oli kuulemma väärin koottu (?). Kaksi vuotta se oli jaksanut hyvin vanhallakin kokoonpanolla ruksuttaa, virtalähteen rikkoutuminen sitten ilmeisesti katkaisi kamelin selän. Nyt koputan puuta, että kone jaksaa entistä ehommin vääntää. Koneenhan itse ostin syksyllä käytettynä, joskin ystävällinen myyjä antoi koneen mukana komponenttien ostokuitin, joten uuden virtalähteen sain takuuseen, enkä tsekkaamisesta ja uudelleenjärjestelystäkään joutunut maksamaan kuin yhden tunnin tuntityöveloituksen.
Pidettiin sitten viime viikonloppuna Conitea-seminaari. Jossain välissä perjantaina meinasi huumorintaju loppua, kun olin ihan puhki kaikesta ympäriinsäjuoksentelusta ja roudaamisesta. Viikonloppu oli kyllä tosi hyödyllinen, ulkoilun lisäksi mökille eristäytyminen tuotti uutta tietoa muinaishistoriasta ja lähentymistä ihmisten kanssa. Pidettiin maratontyöpajoja ja kokous. Ideoitiin tosi hyviä ja varteenotettavia juttuja. Heitin Seppistä kermavaahtoisella klementiinillä (…) ja valssattiin myös. Saunassa väännettiin luokattomia uudelleensanoituksia lauluihin. Sunnuntaina tiskasin mökin kuistilla ilman takkia ja minulla oli kuuma. Aurinko paistoi puiden välistä ja tuntui ihan syksyltä. Sillä hetkellä liikahti sisällä jotain lämmintä, pitäisi varmaan siivota kalenterista tilaa vaikka vaellukselle Lappiin ruska-aikaan. Tai ehkä Holma Saarijärvestä voisi aloittaa.
On levoton olo ja asiat pyörivät päässäni kehää päätymättä oikein mihinkään. Kun on ollut taas päiväkaupalla ihmisten kanssa, yksinoloon tottuminen on vähän hankalaa. Taktiikkahan se on tämäkin -pitää itsensä niin kiireisenä ettei ehdi ajatella tai ahdistua liikaa. Tässä periodissa on kursseja sen verran, että luennoilla istumiseen on totuttava. Onnekseni kotitehtäviä on äärimmäisen vähän, lukuunottamatta sitä tietokantasovellus-kurssia, jonka puitteissa täytyisi saada itsestään itsenäisen toteuttamisen verran irti.
Selailin tänään taas kerran Nabaztag/tag-pupun esitettä. Tarvitsen! Haluan herätä pupun soittamaan nettiradioon, ohjelmoida itse kilkkeitä pupun avointa API:a käyttäen ja… ihan kuin ei olisi jo valmiiksi tarpeeksi tekemistä. Nytkin olen valvonut puoli yötä asentelemassa webbisoftaa ja hakkaamassa päätä näppäimistöön (otsassa lukee jo peilikuvana qwerty) irkin merkistöjen kanssa. Jotain hyvää sentään, Last.fm:n radio on soinut samaiset puoli yötä ja on todettava ystävilläni olevan aivan erinomaiset musiikkimaut!
