Pornopolka

Kiirettä pitää. Koko tämä viikko on mennyt käytännössä minuuttiaikataululla, aamuisin on noustu aikaisin ja syöty terveellisesti puuroa ja vitamiineja, päivät on juostu ympäriinsä ja illallakin on ollut tekemistä riesaksi saakka. Olen mm. käynyt kahdessa työhaastattelussa, päivittänyt cv:ni (edellisiin liittyen), käynyt kaksi kertaa hammaslääkärissä porattavana, tehnyt tietokantasovelluksen harjoitustyön suunnitteludokumenttia (se ei ole vieläkään valmis), pitänyt duomviraattitreffit coniin liittyen, kirjoittanut esseen viime viikolla kuulemastani aivan loistavasta Harri Hurstin pitämästä sähköisiä äänestysjärjestelmiä käsitelleestä luennosta, osallistunut Alter Egon hallituksen kokoukseen ja kerhoiltaan, käynyt kuuntelemassa Lea Viljasen pitämän (myös erinomaisen) luennon tietoturvasta, ihmetellyt toisella silmällä myös tilastotiedettä ja puhunut ruotsia kurssilla. Niin, ja tänään istuskellut kolmisen tuntia Hellun luona Kiltakalliossa juonimassa ystävän polttareita. Eilen kävin äidin kanssa lounaalla. Niin ja kävin Sonjan kanssa elokuvissa. Jopas on ollut viikko.

On perjantai-ilta, pitäisi päivittää UML-kaaviota ja mennä bileisiin, mutta takki on harvinaisen tyhjä. Eilisiltana varsinaisesti en kyennyt tekemään muuta produktiivista kuin etsimään työtodistuksia (joita en sitten loppupeleissä edes tarvinnut) ja pesemään vaatteita. Tuntuu siltä, että saattaisin mennä ajoissa nukkumaan, tehdä kaaviot huomenna ja palauttaa ne myöhässä. Väittäisin, että olen ansainnut vähän lepoa juuri nyt.

Väninää ruotsinkurssista: Ruotsinkurssista todettakoon, että vaikka opettaja muuten vaikuttaa ihan rennolta ja mukavalta, muutama juttu jurppii. Esimerkiksi yhdellä tunnilla tavasin opettajalle nimeäni, jolloin hän kertoi miten sukunimeni pitäisi lausua. En arvostanut, sillä 1) nimeni ei ole nykyruotsia, 2) olen itse lausunut nimeni näin yli 20 vuotta, 3) koko samanniminen sukuni lausuu nimen samalla tavalla kuin minä. Toinen ärsytys tuli opettajan kommentista “ei nyt mitään mutua tässä vaiheessa, kyllä tää pitäis osata perustella, mutta oot ihan oikeassa” vastaukseeni “no tän sanan oikea muoto tässä lauseessa on skatteverket eikä ett skatteverk varmaan siksi, että se on tunnettu instituutio”. Hoh hoijaa. Voin kertoa, etten vieläkään muista ulkoa miten verbit eri numeroluokissa taipuvat ja syynä on se, että mulla on näin 13 opiskeluvuoden jälkeen jo senverran hyvä kielikorva, että tiedän sen taivutusmuodon ilman typeriä numeroita. Ymmärrän, että se varmasti helpottaa ihmisiä oppimaan kieltä, mutta jos joka tapauksessa taivutan annetut verbit oikein, mitä virkaa niillä numeroilla enää kannaltani on? Alan kallistua pikkuhiljaa sille kannalle, että olisi varmaan pitänyt mennä tenttimään se ruotsi ihan suosiolla, mutta on toisaalta ihan muksaa pitkästä aikaa lueskella ruotsinkielisiä lehtijuttuja ja kaverit kurssilla ovat harvinaisen kivoja.