Pornopolka

TV-viihdettä on tarjonnut YLE:n areena. Tänään välttelin PHP:n koodaamista ja katsoin Lemmenleikit-ihmissuhdedraaman ensimmäisen jakson. Olen jäänyt aika tehokkaasti nettiteeveen koukkuun, Nelosen nettitv ei onneksi minulla toimi, mutta maikkarin nettiteeveestä olen tuijotellut jo monta jaksoa Pikku-Britanniaa ja komeita palomiehiä Pelastajia. Joostista on tullut tähän mennessä vain tylsää ohjelmaa ja musiikkivideoita. Jos jossain vaiheessa saisi rahaa, voisi ostaa isomman kuvaputkitelkkarin käytettynä, niitä kun saa halvalla porukan siirtyessä taulutelkkareihin ja kai joskus se digiboksikin on hankittava. Toisaalta elämä ilman “oikeaa telkkaria” on ollut ihan antoisaa, dvd-julkaisut riittävät tarpeisiini melko pitkälti. Ei myöskään tarvitse käyttää aikaa sohvalla makaamiseen ja kanavasurffailuun, telkkarilta säästynyt aika on helppo tuhlata netissä pyörimällä. Kaipaan on-demand-telkkaria, sellaista jenkkien TiVo:n tapaista. Miska on hankkinut tallentavan digiboksin, jossa on avoin ohjelmointirajapinta ja tehnyt itse kilkkeen, johon voi syöttää avainsanoja ja boksi nauhottaa. Sepä olisi luksusta, kun voisi vaikka kerran viikossa istahtaa paikalleen ja katsoa, että “jaah, mitähän tänne olisi viikon aikana kertynyt”.

Olen pelannut internet-tabletilla paljon Mahjongia. Olen myös kironnut sitä miten vähän langattomia avoimia verkkoja Helsingissä on. Tää on ilmeisesti se tietoyhteiskunta… Opiskelukaveri tosin väitti laitoksella, että se mun laite (tai siis sen antenni) saattaa vaan yksinkertaisesti olla niin pieni, ettei se tukiasema vaan yksinkertaisesti kuule sitä sen pikkuisen pientä ääntä.

Kiire on kyllä elämän syöpä. Odottelen innolla tenttiviikkoa, väliviikkoa ja edessä siintävää pääsiäislomaa. Solmukohtakin lähestyy vääjäämättä, päätin sitten lopulta osallistua tapahtumaan maksavana vieraana ilman mitään velvoitteita. Aika paljon tapahtumaan on tulossa suomalaisia tuttuja, jotka eivät ole aiemmin kohdissa käyneet.

Eiliset polttarit menivät todella hyvin! Aloitin aamun ihastelemalla kaunista vaaleanpunaista auringonnousua Itä-Pasilan yllä kello kymmentä vaille kahdeksan. Jatkoin nuoruusmaisemiimme Pitäjänmäkeen ja Konalaan, kiipesin Malminkartanon jätemäelle ja rehellisestisanottuna luulin että kuolen siihen rasitukseen. Pakkasta oli vain 15 astetta… Syötiin evääksi jäätyneitä sämpylöitä ja kaakaota, jonka poltin aamulla pohjaan. Onneksi se ei vaikuttanut makuun. Pyörittiin pitkin Konalaa, käytiin yhden tytöistä kotona juomassa kahvit, lipesin kotiin, mentiin Katrin kanssa Latokaskeen sulhasen äidin luokse, jonne muukin porukka sitten lopulta päätyi. Syötiin itsemme ihan täyteen, kosmetologi käsitteli meidät kaikki (vitsi minulla ei olekaan koskaan aiemmin ollut näin siististi nypittyjä kulmakarvoja!), joimme mohitoja, juorusimme, katsoimme telkkaria ja lähdimme keskustaan ravitsemusliikkeisiin, joista saa alkoholia rahaa vastaan. Valvoin yli 22 tuntia putkeen, loppuvaiheessa hermot olivat aika kireällä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Sulhanen soitti minulle iltapäivällä kysellen morsiamensa perään ja ensi lauantaina on sitten häät. Vähän harmittaa, että joudun menemään juhliin ilman avecia, mutta elämä on. Enköhän jonkun sentään saa korvasta raahattua tanssilattialle…