Long time no ABC
Ulkona paistaa aurinko ja silti istun edelleen toimistossa, jossa ilmastointilaite puhaltaa kylmyyttä suoraan niskaan. Viimeiset viikot töissä ovat olleet sanallasanoen hektisiä, sen lisäksi olen ollut vapusta asti kipeänä. Antibioottikuuri loppuu tänään, viimeinkin.
Olen ehtinyt tällä välin juhlia syntymäpäiviäni ja tupaantuliaisiani, syötin vieraille kymmenen kiloa lihaa ja grillailimme pihalla kunnes oli niin pimeää, ettei enää nähnyt mitään. Olin kutsunut paljon ihmisiä, suuret kiitokset kaikille tulleille (erityiskiitokset Nabaztagin tuoneille)! Ne jotka eivät päässeet paikalle voisivat mielihyvin nyt kesän tai miksei syksynkin aikana kutsua itsensä kylään katsomaan asuntoa ja syömään vaikka jäätelöä. Kaikenkaikkiaan kemut olivat aivan äärettömän hauskat, joskin sunnuntai-iltapäivänä alkoi yksinäisyys hieman vaivata. Mutta niin kai tapahtuu yleensä aina kaiken sosiaalisen kivan päättyessä yllättäin?
Sitä ennen vappu oli aivan loistava, en keksi enää mitään parannettavaa konseptiin. Ensin grillasimme Katajanokalla, siirryimme kotibileisiin, nukahdimme aikaisin ja lähdimme aamulla Ullanlinnanmäelle piknikille. Siellä oli koko Kaivari mustanaan ihmisiä, meillä oli hyvät eväät, aurinko paistoi todella lämpimästi ja juteltavaa riitti. Seura oli myös erinomaista!
Töissä olen tavannut asiakkaita, ollut tukka putkella ja asennellut uutta konetta käyttökuntoon. Hyppäys tähän valtavaan MacBook Prohon ja Leopardi-versioon OSX:stä on merkittävä. Sain myös uuden puhelimen, joka on niin hieno, että se todennäköisesti digitaalisten juttujen ohella paistaa vohveleita, mittaa ruumiinlämmön ja tiskaa astiat. Innostuin myös yhtenä yönä harjoittelemaan puhelimen teemojen tekemistä, todella hauskaa mutta aikaavievää hommaa!
Suutarin lapsilla ei usein ole kenkiä, niinpä oma nettisaittinikin on jäänyt melkoisen vähälle huomiolle. Blogiakaan en ole yksinkertaisesti tätä ennen ehtinyt päivittämään pitkiin pitkiin aikoihin. Haaveilen omasta ajasta, jonka voisin käyttää Photoshopin profeettaa ja CSS:n senaattoria leikkiäkseni, jotta saisin viimeinkin uutta ilmettä jo pitkään samalta näyttäneille sivuilleni. Alkuperäinen ideani oli ottaa oma saittini ensimmäiseksi Midgard-projektikseni, mutta kun toimenkuvaani töissä tuli yllättäviä muutoksia (aka. minut ylennettiin toisiin tehtäviin), ei Midgardin asennuksen ja konfiguraation opettelulle ole jäänyt yhtään aikaa. Mutta ei se mitään, vuodenvaihteeseen mennessä toivon osaavani jo jotain. Olen nimittäin päättänyt, että oma saittini menee seuraavan leiskapäivityksen yhteydessä julkaisujärjestelmän päälle ja tuntuisi jotenkin tyhmältä olla käyttämättä ns. omaa järjestelmää.
Suurimman osan hyvin vähäisestä henkilökohtaisesta elämästäni syö tapahtuma nimeltä Ropecon. Olen kuitenkin onnellinen, että juuri nyt tilanne sen osalta on melko stabiili, uusi nettisaitti on menossa julki piakkoin, työvoiman rekrytointi on saatu alkamaan, graafisen ilmeen suunnittelu on loppusuoralla, ohjelmaa pukkaa ovista ja ikkunoista – ja nyt on vasta toukokuu! Hieno tiimi meillä on, en voi kuin kiittää onneani!
Oheisesta kuvasta, jonka nappasin juuri äsken uuden koneen integroidulla kameralla, voitte huomata miten hiukseni ovat kasvaneet sitten rastojen poisoton, en oikeastaan enää muista minulla niitä olleenkaan. Pisimmät hiukset yltävät jo reeeilusti olkapäille ja lyhyimmät ovat saavuttaneet polkkamitan. Huomioikaa myös tällä viikolla ihan itse askartelemani kirkkaanpunaiset d20-noppakorvakorut!
Paraikaa juttelen työpaikan Nabaztag-kaniinille. Onpa hassua olla yksin paikalla, kun on niin hiljaista. Kunhan koneeni kovalevy kopioituu Time Capsule Diskille, jätän hetkeksi toimiston oman onnensa nojaan ja lähden viettämään viikonloppua kaverin valmistujaisten, 80-vuotispäivien ja jonkin verran töidenkin merkeissä.
