“Life is what happens while you are busy making other plans”
Viikonloppuna käristin itseni kirkkaanpunaiseksi Villa Hynnisessä, hassuttelin kavereiden kanssa, kävin melontaretkellä kanootilla ja kaikenkaikkiaan vietin rentouttavahkoa kesäelämää. Etukäteen olin onnistunut erään keskustelun seurauksena kehittämään ahdistusta, mutta lopulta kaikenkaikkiaan oli oikein kivaa. Ehkä kuitenkin kaksi päivää sosiaalisuutta olisi riittänyt, nyt alkuviikosta on nimittäin ollut melko väsähtänyt olo ja olenkin ollut melkolailla omissa oloissani, töitä lukuunottamatta tietenkin.
Heidi kantoi patjansa olohuoneeseen. Veikkaan katolla juotavan kesällä vielä aika paljon. Seppiksen ja Heidin kanssa yhtenä perjantaina katselimme auringonnousua ja fiilistelimme, ei yhtään haittaisi vaikka niin tapahtuisi vielä monta kertaa. Olen ollut nyt kevään aikana vähän ahdistunut tähän yhteiselämään, monesti nimittäin minulla on ollut tarve olla ihan yksin ajatusteni kanssa. Nyt sekään ei enää ole niin ylikorostunut ongelma, voin aina kiivetä katolle. On jotenkin rauhoittavaa olla korkealla ja katsella muiden talojen kattojen ylitse.
Sain yhtäkkiä kimmokkeen kaivaa hyllystä Metallicaa ja viettää laatuaikaa nostalgian parissa. En voi kuin myöntää joidenkin tiettyjen osioiden iskevän edelleen, yhtä kipeästi kuin ennenkin.
Lay beside me Under wicked skies Through black of day Dark of night We share this pair of lives The door cracks open But there's no sun shining through Black heart scarring darker still But there's no sun shining through
