Summer summarum
Motivaatio kirjoittamiseen ei ole kadonnut, aika on. Elän viikonloppuisin, muutamat yökerhossa vietetyt arkiyöt ovat vain alleviivanneet vanhenemistani, en jaksa enää valvoa ja juhlia kuin ennen. Kun en ole töissä, järjestän Ropeconia. Kun en järjestä Ropeconia, nukun. Välissä tuijotan silmät neliönmuotoisina nettitelkkarista yhdentekeviä sarjoja.
Hankin Nintendon Wii-pelikonsolin ja olenkin iloisesti tuhonnut joitakin iltoja hakkaamalla wiimotea tanssivien pupujen tahdissa ja tehnyt joogaliikkeitä. Jos saisin vain noustua aamuisin aiemmin voisin lisätä ehdottomasti Wiifitin osaksi aamurutiinia.
Olen mm. käynyt sukujuhlissa, joissa ylläpidin kontakteja muihin nuoriin sukulaisiini mm. juomalla heidän kanssaan valkoviiniä ja puhumalla tuntikaupalla pihapuiden katveessa. Näitä hetkiä lisää! Jotenkin nähdessään useammankin oman kuvansa raameissa kirjahyllyssä muiden joukossa tajuaa erittäin kirkkaasti kuuluvansa johonkin suurempaan sukupolvien ketjuun. Joidenkin kanssa kohtaamiset ovat jääneet melko vähiin, yksikin oli kasvanut kymmenen vuotta jossain katseiltani piilossa. Äidin serkun kolme poikaa + yksi kihlattu ovat kyllä erityisen mahtava yhdistelmä. Saisivat ne kihlautuneet mennä pikapuoliin naimisiin (vink vink) niin saataisiin kunnon juhlat aikaiseksi. Huolestuttavaa tässä lienee se, että pikkuserkullani T:llä ja minulla ei ole kovinkaan montaa vuotta ikäeroa ja valitettavasti olen toiseksi vanhin koko laumasta. No, minun häitäni suku tuskin odottaa henkeään pidätellen…
Pidettiin yksi viimeisistä conitean kokouksista varsin yllättäen Linnanmäellä. Paikka oli ihan soveltuva kokoustamiseen, ryöstimme yhden kabinetin ja jauhoimme varsinaisen kokouksen loputtua vielä tunteja kaikkia asioita, sen jälkeen lähdimme osan kanssa vielä illastamaan ravintolaan maksapihvien ja miilunpolttajan pastan merkeissä, sieltä päädyimme vielä hetkeksi katolle paistattelemaan ilta-auringossa. Viimeinen kokous pidettiin osittain paniikinomaisissa tunnelmissa Heinävaaran kattosaunalla. Onneksi suurin osa ilmenneistä ongelmista on nyt saatu taklattua ja ensi viikolla voidaan hulista Ropeconia jokainen liikenevä hetki. Sopivasti myös jäin “kesälomalle”.
Minulla oli myös kissa lainassa pari viikkoa, oli hassua herätä aamulla mau mau mau -ääneen ja koettaa unenpöpperössä selittää kissalle nyt olevan vielä yö. Kissa yritti tehokkaasti omia sänkyni ja töihin lähtiessäni jätin sille tyynyjä keittiöön ja makkarin oven kiinni kun pelkäsin sen laittavan koko paikan sileäksi. Kissa myös piti aivan käsittämätöntä meteliä, istuessani pöytäkoneelle kissa meni istumaan tuolini alle ja jatkuvasti rallatti mau mau miau mau mau. Eläimellä oli selkeä ADHD, mutta vaikka se oksensi paitaani minulla on vähän ikävä. Tuntui todella kivalta tulla kotiin, kun joku odotti ruokaa häntä suorana.
Eskimokesäteatterista tulikin muurahaiskarhujamboree Saltvikin viikinkimarkkinoilla Puputin ja kumppaneiden kanssa. Viimeisenä iltana esikoulun tarkkailuluokka vietti hysteeristä elämää, enkä muista hetkeen nauraneeni niin paljon. Tutustuin myös muutamaan uuteen kivaan ihmiseen, heiluin monta päivää helteessä märkä pellavahuivi päässäni ja nollasin aivan täydellisesti. Teki hyvää olla muutama päivä erossa normaalista elämästä. Kiitokset koko matkaseurueelle, enpä ole ennen keittänyt muinaishernerokkaa. Syötin porukalle myös kilokaupalla lihaa. Niin ja heti menomatkalla onnistuin rikkomaan autoni sivuikkunan mekanismin täydellisesti. Ensin meinasin hiiltyä ja etsiä autokorjaamon, mutta Eevan kanssa saatiin kuitenkin ikkuna takaisin paikoilleen. Joka tapauksessa autoraukka pitäisi viedä huoltoon.
Luen paraikaa äärettömän mielenkiintoista kirjaa Transcending CSS – The Fine Art of Web Design, jonka on kirjoittanut Andy Clarke. Kyseessä ei ole niinkään opaskirja vaan manifesti Oikean Tavan puolesta, miten webbiä tulisi tehdä. Varmaan jaksan jankuttaa kirjan opeista sen läpikahlattuani seuraavat biljoona vuotta.
Töissä muutettiin, uudet toimitilat Suvilahden jugend-voimalaitoksessa ovat sanallasanoen upeat. Myös uudet työpöytämme ovat upeat, johtuen pitkälti allekirjoittaneen useamman tunnin hinkkauksesta. Samalla energialla verhoilin uudelleen kolme tuolia, niistä tuli kieltämättä myös aika kivat. Paperipino pöydällä oli jossain vaiheessa päätähuimaava, joskin sähköpostin tasaisena jatkuva virta on hieman hiljentynyt nyt juhannuksen jälkeen. Asiakkaat rupeavat jo pikkuhiljaa palailemaan lomilta, joten eiköhän sitä mailiakin ala tippua taas tasaiseen tahtiin.
