8-bittinen taivas

Viime perjantaina kävin nauttimassa ystävän firmassa hississä tarjotuista kuohuviineistä ja neuvotteluhuoneen tyhjän fläppitaulun täyteenpiirtämisestä. Sieltä liikuin komeasti taksilla Kaapelitehtaalle Alternative Party -tapahtumaan katsomaan Front 242 -bändin keikkaa, joka oli sanallasanoen loistava. Ei mennyt kyllä kaikkien aikojen ensimmäiseksi, sillä Rammsteinin Areenan keikka on edelleen kultaisissa muistoissa se paras. Kakkoseksi kuitenkin. Yleisöä merikaapelihallissa oli juuri sopivasti, niin että edessäkin mahtui jammailemaan. Tanssahtelin vielä jonkin aikaa Proteuksen Rammstein-remiksien tahtiin, kunnes jalat sanoivat sopimuksensa irti ja siirryin koomaukseen. Seuraavana päivänä olinkin melko tehokkaasti kiinni järjestyksenvalvontavuorossa, joka loppui sopivasti puoliltaöin. Huonoilimme johonkin aamuneljään, otin muutaman tunnen powernapit ja jatkoin koko sunnuntain tapahtuman turvaamista. Sunnuntai-iltana Emma ystävällisesti kyyditsi minut Otaniemeen järjestäjien saunailtaan, harvoin suihku on tuntunut niin taivaalliselta. Tapasin myös tapahtuman ohessa ihan älyttömästi ihmisiä, sekä vanhoja tuttuja että ihan uusia naamoja. Osaan nyt mm. käyttää elektronista maksukortinlukulaitetta! Ja pelasin Bubble Bobblen läpi ihan autenttisella koneella vanhojen tietokonepelien näyttelyssä! Ja ainakin tutut kävivät erikseen kehumassa tapahtuman taidenäyttelyssä esilläolleita taulujani.

Löysin paljon uutta musiikkia kertaheitolla. Crystal Castlesia olen kuunnellut nyt monta päivää ja ollut harmissani siitä, että yhtyeen Flow-festivaalien keikka meni minulta ihan sivu suun. 8-bittisessä soundissa vain yksinkertaisesti on sitä jotain. Front 242:sen keikasta innostuneena ostin yhtyeen kahden cd:n Moments-livekokoelman ja olen luukuttanut myös sitä varsin hartaasti. Desert Planetin levy on tilauksessa. Onneksi bändin kotisivuilta voi ladata ihan laillisesti jonkin verran musiikkia. Suosittelen tutustumaan erityisesti kipaleeseen “Return of the Ninja Droids”. Assemblyillä 2007 (?) aiemmin näkemäni Axes Denied soittaa perinteisillä rock-soittimilla videopelimusiikkia. Nerokasta kamaa! Jos joku lukijoista tietää lisää vastaavanlaisia pumppuja, niin suositelkaa ihmeessä.

Uuden musiikin löytämisessä negatiivista on, että vuosia vanha iPodini ei oikein enää raukka tahdo jaksaa. Tänä aamuna bussipysäkille kävellessäni meinasin saada sydänkohtauksen, kun laite näytti kappaleiden osalta tyhjää. Onneksi buuttaus sai sen taas ymmärtämään sen syöneen sisuksiinsa gigakaupalla mielialanparantajia. Omaa synkeää tarinaansa kertoo kuitenkin mm. iTunesin hyytyminen joka kerta kun soittimen lyö koneeseen kiinni. Nykyelektroniikka elää niin lyhyissä sykleissä. Tuokin kyseinen iPod on ostettu joulukuussa 2004 ja prakaa nyt ihan täysillä. Tosin on totta, etten ole asentanut siihen yhtäkään käyttöjärjestelmäpäivitystä. Pelkäsin sen menevän vain enemmän solmuun niistä. Tosin on myös totta, että käytettyjä minulle hyvin riittäviä iPodeja saa tällä hetkellä jollain satasella. Ei tuo vanha raasu vielä roskiskunnossa kuitenkaan ole, tekeepähän vain elämästäni aina aika ajoin erittäin mielenkiintoista.

Tänään olin niin väsynyt kotiuduttuani, että unohdin mennä luennolle. Hups. Sensijaan olen kuunnellut koko illan Desert Planetia ja tehnyt vaihteeksi sipuliporkkanaporsaspataa. Mietiskelin myös siivoamista, kohta se on tehtävä jo ensi viikon Midgard Gatheringin ja kenties majoittamani ruotsalaisen graafikon takia.
Ps. Kauheasti terveisiä sille kuulemma erittäin kivalle mäkkikaupan tytölle, jonka googlenkäyttötaidot ovat huippuluokkaa!


2 Responses to “8-bittinen taivas”

  • Rondo / Axes Denied Says:

    Satuinpa päätymään tänne Last.fm:n kautta ja päätin paiskata kommentilla kiittääkseni kauniista sanoista. Kiva että meillä on muitakin faneja kuin ne samat viisi oululaista nörttiäijää jotka ovat joka keikalla eturivissä!

  • Nappi Says:

    Oululaiset nörttiäijäthän kuulostaa hyvältä! Sinkkuja?

    Ps. pupu. Palkitsin sun blogin omassani kun oot niin sokerisen suloinen <3

Leave a Reply

Powered by WP Hashcash