Joulunaikaa

Perinteisesti olemme viettäneet joulua äidin sukulaisten luona. Jouluperinne on ilmeisesti alkanut jo äidin isovanhempien aikana, äiti itse on viettänyt sukujoulua lähes jokaisena elämänsä vuonna, eikä minultakaan puutu saldosta nyt vieläkään kuin kolme juhlaa. Kun olin pienempi, kokoontui äidin enon perheen luokse aatoksi noin suunnilleen koko tunnettu suku ja loput joulupyhät syötiin äidin tätien luona. Jossain vaiheessa perheelliset rupesivat viettämään jouluja enemmän keskenään ja perinne kuihtui, kuitenkin äidin serkun eli kummitätini perheen luona olemme silti juhlineet. Isän suku ei pidä samalla tavalla yhtä, eivätkä serkut ole minulle likimainkaan niin läheisiä kuin suuri liuta pikkuserkkujani. Siksi tämä joulu hieman jännittikin, kun olemme viimeksi viettäneet aattoa ydinperheen kesken ollessani alle kolmevuotias. Kuitenkin kaikki on sujunut rauhallisesti ja hyvin, pääasia eli ruoka ja italialaiset suklaakonvehdit ovat olleet kunnossa ja kaikenkaikkiaan tunnelma on ollut erittäin leppoisa. Vanhukset menivät jo nukkumaan, itse valvon vielä elokuvan, mainitun konvehtirasian ja viinipullon kanssa. Isä soitti viime viikolla kysyäkseen mitä tahdon joululahjaksi, pyysin proosallisesti talven 2009 muumimukia ja tankillista bensaa. Äiti oli vielä ostanut minulle mustan pääkallokuvioidun kylpyankan, toivon että ensi vuonna saan kylpyammeen.

Hiljalleen pitäisi myös lyödä uudenvuoden suunnitelmat lukkoon. Kutsu on käynyt todella moniin juhliin ja ajattelin tällä kertaa olla rohkea, rikkoa totutun kaavan ja mennä johonkin, missä en ennen ole käynyt. Tämä vuosi on ollut jotenkin tavallistakin kiireisempi (ja ne jotka minut tuntevat todellakin tietävät miten kiireistä minulla normaalisti on), kuitenkin monelta kannalta vuosi on ollut myös antoisampi kuin ehkä mikään aiemmista. Olen löytänyt itsestäni todella paljon uutta, sekä henkilökohtaisessa että ammatillisessa mielessä ja sikäli täyttänyt toiveeni, että olen tavannut myös paljon uusia ihmisiä, joista on osasta tullut minulle myös todella tärkeitä. Vaikeinta on ehkä ollut kun on harrastusten, opiskelun ja työn takia ollut ajoittain niin uupunut, ettei energiaa ole riittänyt muille tärkeille asioille elämässä, kuten siivoamiselle tai kirjoittamiselle. Ensi vuonna toivoakseni puolikuolleiden runoilijoiden seura elvyttää näivettynyttä kulttuurielämän osa-aluetta, käyn viimeinkin oopperassa ja yritän vapautua muutamista havaituista tunnelukoista. Ehkä voisin tehdä taas klassikkouudenvuodenlupaukseni ja katsoa toteutuisiko se viimein? Pasilan sanoin ainakin annan itselleni luvan uskaltaa taas.

Ylipäätään viime viikkoina on eletty haikeita ja ihania aikoja. Tuntuu siltä, kuin sisälläni olevissa talvisissa laaksoissa vihuri puhaltaisi lumipilviä pitkin vuorten seinämiä. Ja välillä siltä, että joku on kietonut aivoni pehmeään hallaharsoon, tarkoituksena ilmeisesti olla jäädyttämättä niitä kuin yöpakkaset mansikoita, mutta käytännössä kaikki terävät kulmat ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän turvallisiksi. Ylipäätään kaikki on siis enemmän tai vähemmän hyvin.

Polyteknikkojen kuoron joulukonsertti pidettiin maanantaina tupaten täynnä olevassa Johanneksen kirkossa, joka näytti suorastaan majesteettiselta seistessään juhlavalaistuksessa vasten pimeää taivasta. Teekkarit myös lauloivat kauniisti kuin enkelit ja olin aika iloinen siitä, että vein vanhempani konserttia kuuntelemaan. Töissä juotiin jouluglögiä jo perjantaina, muuten jätin väliin melkein kaikki tämän vuoden pikkujoulut kun jaksaminen alkaa tässä vaiheessa vuotta olla melko vähissä, mutta onneksi töihin ei palata ennen ensi vuotta ja väliin jäävän ajan voi käyttää käsitöihin ja lööbaamiseen. Ne, jotka tuntevat minut voivat myös halutessaan liittyä seuraan, kun pelaamme konsolipelejä Singstar ja Guitar Hero lauantaina 27.12.


Leave a Reply

Powered by WP Hashcash