Elokuvia, heviä ja puhdistusaineita

Finnkino 10 vuotta -leffafestarit alkoivat eilen. Luin niistä ihan sattumalta lehdestä ja sain napattua viimeiset paikat sekä 01 alkavaan Twilightiin että 03.30 alkavaan Himoshoppaajaan. Nukuin kolmanneksen Twilightista, olinhan nähnyt sen jo kerran. Yleisö koostui pääasiassa teineistä, jotka olivat eloisalla päällä. Päähenkilön ajatellessa ääneen valkokankaalla “First, Edward was a vampire.” joku kundi takanani totesi “Yllätys!” ja repesin ihan täysin. Kieltämättä ko. elokuva ja kirja jenkkiläiseen tyyliin vahvasti alleviivaavat ihan kaikkea.

Ennen lähtöäni elokuviin kävin Dante’sissa enemmän kuin kelvollisella hevikeikalla ja parilla kaljalla. Sitä ennen päivällä ehdin shoppailla äidin kanssa Arabiakeskuksen tehtaanmyymälöissä ja illastaa sekä kenkäshoppailla samanhenkisen kaverin kanssa.

Rupesin tänään siivoamaan. Rastin voi vetää seinään. Paras palkinto on se fiilis, kun kodissa tuoksuu puhtaalta ja saa mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Veikkaan tosin, että siivous on vasta huomenna puhtaat lakanat -vaiheessa, tänään olen lähinnä pessyt pyykkiä ja järjestellyt tavaroita.

Ensi viikonloppuna E&E lähtevät kaikista ennakkotiedoista poiketen kohti Tamperetta ja Traconin kaatajaisia. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta vihreässä autossani on sentään uudet tuulilasinpyyhkijät kiitos viime reissun lumimyrskyn.

Sisuskalut vellovat nostalgiasta, hankin nimittäin vastattain Matka maailman ympäri 80 päivässä -dvdboksin. Sarja oli lapsena ihan lempparini, The New World Zorron ohella. Olen nyt pari iltaa tuijottanut silmät neliönmuotoisina herra Fogin seikkailuja ja hoilannut täyttä kurkkua laulavien eläimien tahtiin. Muita lapsuuteni nostalgiasarjoja on myös julkaistu viime vuosina dvd:llä todella paljon, mm. Tao tao, Peukaloisen retket, Olipa kerran… -sarjat, Alfred J. Kwak, tohtori Sykerö ja Ruusun aika noin muutamia mainitakseni. Nykypiirretyistä en pahemmin perusta, esimerkiksi 3d-Barbie-elokuvat ovat yhtä ihmisen kidutusta (vaikkakin esim. Disney tuottaa edelleen hyvälaatuisia elokuvia, kts. esim. Ratatouille ja sarjoja, kts. Kim Possible). Silti mikään ei ole vielä laadussa päässyt Agapio racing teamin dubbauksen tasolle. Makupalana Miss’ ovat yksisarviset. Onneksi minusta tulee ensi syksynä Semi-täti, niin pääsen opastamaan imeväisiä todellisen populaarikulttuurin aittojen oville. Jos se on tyttö, ostan sille barbin ja jos se on poika, ostan sille silti barbin!

Kiitokset it-tuelle kun blogi taas toimii. Houstaajalla oli tapahtunut jotakin, jonka seurauksena wp meni särki. Keskimäärin houstaaja on kyllä tosi kiva.


6 Responses to “Elokuvia, heviä ja puhdistusaineita”

  • meep. Says:

    Mulla on Olipa kerran ihminen, jos tahdot joskus lainata. Se ei tosin oo puolikskaan niin hyvä kuin muistin.

    Mä vähän kaipaan Kolmea muskettikoiraa. Ja sitä ihan 80-luvun alussa esitettyä sarjaa, jossa oli 2 lasta ja 2 karhunpentua, ja jonka mun lisäkseni muistaa yksi tuntemani ihminen. Se muisti sen nimenkin, mä en.

  • Tiuku Says:

    Iih! Fanitin myös täysillä Matkaa maailman ympäri. Osaan edelleen laulaa tunnusbiisin alusta loppuun (ja soittaa sen nokkahuilulla). Kun olet katsonut nuo, saanko boksin ja tsekata, onko sarja yhä yhtä hyvä?

  • Tiuku Says:

    …mulla on näemmä jäänyt lause jotenkin vajaaksi – piti siis sanomani, että “saanko lainata boksin ja tsekata…”

    Piti vielä sanoa Meepille, että sen sarjan nimi oli Yaki ja Nuka. Muistaakseni näin sitä jokunen vuosi sitten pätkän ja se oli aika kamalaa, vaikka rakastin sitä lapsena… Youtubesta löytyy kielillä alkumusa: http://www.youtube.com/watch?v=GhiRdZIwHaU

  • semi Says:

    Tiuku: no totta mooses saat! Mä olen vasta Singaporessa muistaakseni, mutta eiköhän se sarja ennenpitkää tule tässä muutaman viikon sisään katsottua loppuun.

  • Pupunaattori Says:

    tuota kolmea muskettikoiraa löytyy myös dvd:nä.. taisi olla jopa ihan alelaarissa.

    Onkos kenelläkään nostalgiatunteita semmoisesta Tsekkiläisestä piirretystä kuin Vuk? http://www.youtube.com/watch?v=c9WOmPCzBj0

  • Katti Says:

    Vuk oli nimenomaan nostalginen – löytäessäni sen aikuisena oli pettymys aikamoinen, joskaan ei ihan niin murskaava kuin olin pelännyt. Lähinnä kerronnan nykivyys ja animaation taso häiritsivät.

    Sen sijaan lapsuuden ehdoton suosikkini Hanhi-Matti ei pettänyt kun katsottiin se pari vuotta sitten porukalla erään ystävän harmiteltua etteivät muut ollet nähneet! Kyseessä siis unkarilainen animaatio nimeltään Ludas Matyi (perustuu samannimiseen kansansatuun pojasta ja hanhesta, jotka kostavat kolme kertaa heitä kiduttaneelle lääninherralle tjsp), jonka ruotsiksi (!) dubatun version Gåsa-Pelle (!) olin joskus 7-10-vuotiaana saanut ostovideona Tokmannista… suosittelen kaikille jos löydätte!

Leave a Reply

Powered by WP Hashcash