Pornopolka

Tämä talo on tyhjempi nyt
kun et soittanut tai jos sen teit en kotona ollut

En mä tiedä mitä tapahtuu
joku sotkee tätä asuntoa
epäilen, että se on talonmiehen akka kai..
sil on avaimet kaikkiin näihin asuntoihin
Zen Cafe – Talo

Viime viikot ovat juosseet ohi antibioottikuurin, sairasloman ja vilkkaan työ-, opiskelu- ja yhdistyselämän merkeissä. Olen rustannut erilaisia puita (esimerkiksi binääripuita, B+ -puita ja AVL-puita) ja tutkinut solmujen sisaria ja appiukkoja ja enojakin. Olen myös vetänyt säännönmukaisesti 10-12-tuntisia päiviä, joiden jälkeen olen nukkunut liian vähän. Sanomattakin on selvää, että viikonloput ovat menneet nollatessa. Kun tietorakenteiden välikoe on ohi maanantaina, saatan poksauttaa kuohuviinipullon. Olen. Vaan. Niin. Väsynyt.

Väsymyksen välistä pilkottaa kuitenkin matkakuume. En ole aikoihin käynyt missään, jos parin viikon takaista visiittiä Tampereelle valvomaan järjestystä Tracon-tapahtumassa ei lasketa. Kyseinen reissu oli toki erinomainen, ei vähintään seuran vuoksi. En malta odottaa koska tapaan team brutalityn seuraavan kerran. Matkakuume kuitenkin kohdistuu tällä hetkellä akuutisti ulkomaihin, lueskelen äkkilähtöjen mainoksia ja huokailen. Pakko päästä hetkeksi pois. Jos ei pidemmälle, niin edes Tukholmaan. Matkaseuraa ei kuitenkaan toistaiseksi ole (vink vink).

Tracon-reissu alkoi lumimyrskystä selviämisellä. Paikoitellen ajokeli oli niin huono, että kaistatkaan eivät erottuneet. Huoltoasemakahvien voimalla kuitenkin jaksoimme Mansesteriin asti, jossa eksyimme matkalla Herwoodin metsiin. Pari tuntia unta kupoliin ja sitten aamuvirkkuna ilmoittautumaan palvelukseen Teknillisen yliopiston tiloihin. Oikeastaan tuntui todella mukavalta hypätä erilaiseen rooliin kuin tavallisesti, jv:n henkinen tila on oikeastaan olla skarppina perillä siitä mitä tapahtuu, tehdä nopeita päätöksiä ja havainnoida jatkuvasti. Suurin osa työstä kuitenkin käsittelee perus asiakaspalvelua, neuvotaan vessaan, välillä pyydetään tekemään tilaa käytäville tai viemään cosplay-asuun kuuluva melamiekka narikkaan. Olin myös ruuhka-aikaan päästämässä ihmisiä jonosta sisään, valvomassa muita ovia, kertomassa missä pitää jonottaa. Hyvä ettei mukana ollut askelmittaria, sillä suurimman osan aikaa sahasin eri talojen väliä tai olin muuten jalkeilla esim. ovella. Kävin myös puhumassa tunnin verran paneelikeskustelussa coninjärjestämisestä. Lopulta istuin melko turtana radiopuhelin korvalla seuraamassa päättäjäisseremonioita. Pääsimme lähtemään jatkosaunalle joskus viisitoista yli yhdeksän illalla, eli yli 12 tuntia saapumisemme jälkeen. Saunalla ilta venähti pitkäksi, suuntasimme yöpaikkaan joskus lähempänä neljää yöllä, perusteellista saunomista, 715-tilaston päivitystä ja erittäin huonoa huumoria sekä anekdootteja rikkaampina.

Lauantaina kiskoimme itsemme kohtuuajoissa ylös ja hurautimme Mansesterin keskustaan, josta poimimme pari sankaria kyytiin ja jatkoimme Radiokirppikselle. Välitoteamuksena sanottakoon, että jostain syystä vieraasta kaupungista löytää aina ensin ne yksisuuntaiset kadut, jotka estävät suoran reitin sinne mihin on menossa. Päädyimme kuitenkin kirppikselle, josta ostimme ihmeellistä tavaraa ja jonka kahviossa vietimme rennon sunnuntaisen kahvihetken pullineen ja kukkaposliinikuppeineen. Aiheutimme vielä pahennusta antikvariaatissa tutkimalla mm. käsityöjulkaisuja ennen kotimatkaa. Helsinkiin päästessä oli jo ikävä mansesteriläisiä, jotka moikattiin suunnilleen sanoilla nähdään viimeistään Ropeconissa. Mutta siihen on niin pitkä aika! Voi pandakarhu sentään!

Muita viimeaikaisia tekemisiä ovat olleet mm. lauantaiset kirpputorikäynnit sekä Deltaxin 30-vuotisbileet Sinebrykoffin huvilalla. Harvemmin on tanssiminen ollut niin kivaa ja seura niin hyvää! Juhovisajoukkueemme Vaaleanpunaiset verkkosukkahousut tuli kilpailussa toiseksi, vaikka Heikki ei muistanutkaan mikä oli Maraagian pääkaupunki. Neiti P:n shokeeraavasta glamourista olin hämmentynyt, onpa meistä kaverikuvakin. Kaikenkaikkiaan upeat bileet, jatkotkin olivat onnistuneet vesipiippuineen ja kotiin pääsi taksilla, jota ei tarvinnut itse maksaa.

Lähiaikojen suunnitelmiin kuuluu lähteä lauantai-illaksi sitsaamaan Otaniemeen ja sitä ennen käväistä WeeGee-talon museot läpi. Perjantaina pitäisi töiden lisäksi kokoustaa, sunnuntaina valmistautua tenttiin ja maanantaina käydä repimässä tiedot paperiin ja hiukset päästään. Ensi viikolla rentoudun, sen vannon.