Mysteerikirja

Kuten olen tullut aiemminkin maininneeksi, olen aktiivinen sosiaalisen median palvelussa Qaiku. Se on ikäänkuin suomalainen Twitter, mutta tukee mm. monikielisyyttä ja keskustelua (siten että vain ensimmäisen viestin merkkimäärä on rajattu ja kommentit voivat olla pidempiä). Suosittelen Qaikuun liittymistä lämpimästi, sillä itse ilahdun päivittäin verkostoni ajatuksista, jotka  he mitä ystävällisimmin jakavat internetissä kanssani.

Keväästä saakka olemme saaneet pidättää hengitystämme Mysteerikirjamysteeriä seuratessamme. Mysteerikirja on siis käsin sidottu ja vastaanottajaansa varten koristeltu / suunniteltu muistikirja. Olin alusta alkaen ihastunut tähän altruistiseen projektiin ja jännitin yhdessä muiden kanssa kenen postiluukusta kirja kolahtaa. Monet kirjan saaneista olivat tuttujani, joko uusia tuttavuuksia Qaikun kautta tai muista yhteyksistä tosielämässä tavattuja. Koska Amélie on yksi lempielokuvistani, oli minun tietenkin lähdettävä leikkiin mukaan ja tehtävä hupsu lupaus, jonka toteuttaisin jos saisin joskus mysteerikirjan. Ei varmaan tarvitse sanoa, etten uskonut siihen mahdollisuuteen.

Mysteerikirjojen tekijä loi itselleen profiilin Flickr-kuvienjakopalveluun nimellä Reija Merkitys, joka on anagrammi sanasta mysteerikirja. Siellä hän julkaisi vielä merkitykseltään hämärän peitossa olevia kuvia, sekä esikatselukuvia uusista mysteerikirjoista.

12.11. 2009 Flickriin ilmestyi seuraava esikatselukuva.

Olin varma, että kuva esittää ponin jalkaa. Samana päivänä meillä sattumalta oli Qaiku-käyttäjien tapaaminen, jossa lähinnä olin hulvattoman innoissani. Käytiin debattia aiheesta “onko kuvassa ponin jalkaa vai eikö ole”.

ponimysteeri
photoshoppaus: @jams

Samaan aikaan Tampereella tehtiin ylläoleva kuvanmuokkaus. Havainnekuva osoitti, että esikatselukuva osuu yksi yhteen Qaiku-taustakuvani kanssa. Innostuneisuuteni oli tässä vaiheessa käsinkosketeltavaa!

Oli ongelmallista, että minun olisi opiskeluitani varten täytynyt piirtää erilaisia laskenta-automaatteja, mutta harjoitusten sijasta mietin mysteerikirjaa ja tekemääni höpsöä lupausta. Kun sitten viimein eteisen matolla odotti tutunnäköinen kirjekuori, jätti sydämeni muutaman lyönnin välistä. Yritin mm. epätoivoisesti ottaa sormenjälkiä sisäpaperista, mutta pettymyksekseni salapoliisintaitoni olivat niin vajavaiset, ettei siitä tullut mitäänMysteerikirja poniNäin hieno ponikirja kuoresta kuoriutui!

Edelleen Mysteerikirjojen tekijä ja lähettäjä on piilossa.

Mysteerikirja poni

Nyt kaikki tietenkin miettivät miten siinä höpsössä lupauksessa kävi.
Vastaus:


Leave a Reply

Powered by WP Hashcash