Pornopolka

Päätin sitten olla lähtemättä Knudepunktiin, koska reissu maksaisi vain ihan liikaa suhteutettuna nykyisiin rahavaroihin. Juon mielummin kaksi kuppia kahvia ulkona enemmän kuukaudessa seuraavan puolen vuoden ajan. Jos tahtoisi matkustella, pitäisi tehdä töitä. Mutta jos tekee töitä, on vaikeampaa löytää elämästään vapaa-aikaa matkusteluun. Typerä noidankehä.

Kerroin yhdelle koulukaverille Paypalista puhuttaessa, että ystäväni ostivat kerran yli 200 dollarilla My Little Ponyja Ebaysta. Koulukaveri ei oikein tuntunut ymmärtävän. Täytyy kyllä sanoa, että jos olisi ylimääräistä rahaa, ostaisin ihan mieluusti My Little Ponyja ja vintage-Barbieita. On pikapuoliin käytävä kokoelmaa vähän läpi, veikkaan että niissä kolmessa laatikollisessa nukkeja on muutamia ihan myyntiin asti kelpaavia. Voisi saada pikkuisen lisää taskurahaa.

Katsottiin tyttöjen kanssa männäviikolla Barbie ja Joutsenlampi -elokuva. Lupasin lähettää Mattelille kirjeen, jossa sanotaan
“Vittu rinkeli!
Mitkä vitun tontut?
Mitkä vitun tanssivat pierevät mäyrät?!?”
Luulen, että ks. elokuvan katsominen aiheutti meille kaikille traumoja, joista toipumiseen tarvitaan terapiaa. Barbie joutsenlammella ei nimittäin ollut joutsenlammen kanssa mitään muuta yhteistä kuin nimi. Viisi minuuttia tätä huonon 3d-animaation ja uskomattoman huonon käsikirjoituksen riemuvoittoa katseltuamme aloimme haikailla mahdollisimman terävää veistä, jolla olisimme voineet vetää valtimomme auki. 38 minuuttia elokuvaa kestettyämme korkkasimme viimein Finlandia-vodkapullon ja joimme kukin valtavat paukut. Vannoimme, ettemme enää koskaan hauku Disneyn Pienen merenneidon puhuvia dorkia eläimiä, kuten läskiä kalaa tai tyhmää koiraa. Olimme myös varsin huolissamme siitä, että lapsukaiset katselevat nykyään vastaavanlaista tuubaa, eivätkä mitään laadukkaita piirrettyjä.

Olen kuunnellut paljon folkkia. Sain ihmeellisen tarmonpuuskan ja pyöräytin kaikki kolme Norjasta tuomaani Gåten levyä iPodiin, samalla vanhan Tsakun. Gåte rokkaa enemmän kuin ehkä mikään koskaan. Juuri sellaista musiikkia, jota viitsisi kuunnella iltatolkulla hämärässä maaten ja kaakaota juoden. Tai vaihtoehtoisesti nurmikolla ilman sukkia tanssien. Gåten Iselilja-levy tuo nyt mielettömiä takaumia talvisesta yöjunasta, jolla matkustimme Karoliinan kanssa Oslosta Tukholmaan ja kuuntelin Iseliljaa kun en saanut unta. Juna oli vanha ja sen lämmityslaite epäkunnossa, joten rosvosimme yläsängyistä lisää peittoja. Olisipa taas matkalla Norjaan. Tai olisipa edes kesä.

Karoliina sentään on vaihteeksi muutaman päivän Suomessa ennen kuin lähtee Kairoon (!!!), joten vietimme eilen mukavan tunnin extempore juoden kaljaa, koska Karo oli myöhästynyt bussista. Pikapäivitys viimeisistä katastrofeista ja hyvistä uutisista tuli ihan tarpeeseen. Tahdon takaisin Tukholmaan. Hyvin hassua, että se on ainoa kaupunki, johon olen koskaan rakastunut. Hyvä että se on niin lähellä.

Löysin netistä myös mitä parhaimman webbipalvelun, LibraryThingin.

Kannattaa vilkaista myös Charlie the Unicorn – Candy mountain! Fill me with sweet sugary goodness!

http://www.lost.eu/1267e – mielenkiintoista!

Suunnitellaan reissua Ikeaan, kohta pitäisi lähteä syömään, illalla on myrskybileet ja ilmeisesti kotiseudulle on pesiytynyt inhottava naisiaseuraava hyypiö. Pitää ruveta kanniskelemaan mukana hiuslakkaa ja kovia esineitä.

Eilen yritin asentaa paria pluginia WordPressiin, mutta nukahdin näppäimistön päälle. Oli kai ollut vähän pitkä päivä, kursseille piti ilmoittautua, piti irkata ja järjestellä bileitä koko iltapäivä ja sitten piti ajella autoa, juoda kahvia kermavaahdolla ja pelata Trivial Pursuitia.

Kiva elämä vielä hetken.

eLuai.com

Tämänpäiväinen puhelu varmisti syliini valuvat rahavirrat ja kesän festareihin sekä muihin meininkeihin käytettävät illat ja viikonloput: sain sittenkin töitä ja aloitan jo maanantaina. Nyt on onnellinen olo, kun työ on kivaa ja työkavereiden kanssa helppo tulla toimeen. Ehdin jo muutaman hetken pelätä, ettei minulle ole sittenkään tilaa ja että joudun menemään johonkin aikataulullisesti haastavaan tai ikävään työhön.

Eilen olin lounaalla Sofian kanssa verestämässä vanhoja muistoja ja vaihtamassa kuulumisia. Meinasin pudota penkiltä naurusta, kun hän kertoi erään tuntemamme sankarin edelleen teroittavan kynänsä lattialle ja heittävän turhat monisteet siivoojan huolehdittaviksi -lattialle. Ja käyvän kuulemma nauttimassa Helsingin yöelämästä Oopperassa. Se on hienoa, että jotkut ovat edelleen hedonistisen laatutietoisia.

Samainen sankari halusi joskus nuoruusvuosinaan itseään kutsuttavan Johtajaksi, mikä linkittyy lievän aasinsillan kautta äsken näkemäämme elokuvaan der Untergang (Perikato), joka perustuu Joachim Festin kirjaan “Inside the Hitler’s bunker”. Saksassa hirveän mediasirkuksen aikaansaanut elokuva kertoo Berliinin taistelusta 1945 ja Hitlerin viimeisistä päivistä bunkkerissaan.

Elokuva oli hyvin voimakas ja lavastukseltaan huippuluokkaa, näyttelijöiden roolisuorituksissakaan ei ole valittamista. Erityisesti Bruno Ganz teki vaikuttavan tulkinnan Hitlerinä.

Hyvin merkittävää elokuvassa onkin se, että se on saksalaista tuotantoa ja tyyliltään hyvin realistisen siloittelematon ja paikoin äärimmäisen koskettava. Führeriä ei kuvatakaan henkilöityneenä paholaisena vaan sensijaan monipuolisena -toki myös vanhana ja väsyneenä- ihmisenä. Herkimmiltä alkavat valua kyyneleet viimeistään Goebbelsin lasten murhakohtauksen aikana. Aina aika ajoin on hyvä nähdä koskettavia historiallisia elokuvia, jotka on tehty jokin muu kuin kassatulot ja öljytyt vatsalihakset mielessä.

Lue lisää muualta:
- Bruno Gantz valmistautui rooliinsa muun muassa kuuntelemalla ääninauhaa, joka äänitettiin salaa Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä kesäkuussa 1942.
- Soneraplazan arvostelu

——
Raivokohtauksia ja avautumisia naksahti kokonaisvaltaisen lukolliseksi.

Jopas on taas pitänyt juosta. Extempore-kutsulla Doomsbyhyn eilisiltana, possea, nukkeja, Cosmoja, internet ja Amerika-musiikkivideo. On helmeä, ettei tarvitse olla kotona yksin iltaisin. Tai siis, en pysty olemaan kotona yksin iltaisin.

Hva er det goth for….absolutteligt Satan Ja jotkut elitistit kehtaavat vielä väittää, että larppaaminen ulkomailla olisi jotenkin autuasta taidetta… (voi luoja mikä samettitunika!)

Pitkästä aikaa hyvää paleoruokaa, eli sipulista, ananaksesta, kanasta, paprikasta ja kananmunasta tehty paistos maustettuna valkosipulilla ja mustapippurilla. Täydellinen ilta kotona istumiseen ja uuden näppäimistön asentamiseen. Olen viikonlopusta niin poikki, että tekisi toisaalta mieli vain nukkua ja toisaalta kahlata läpi jokainen asunnosta löytyvä kirja ja peli.

Rakas isp lähetti meille laskun mukana kirjeen, jossa kerrottiin noin suunnilleen että heidän internet-palvelunsa on aina oikeassa ja maailman paras, nopein ja kaunein. Kirjeessä kehotettiin tilaamaan myös lisämaksullisia digikanavia. Tarvinneeko kertoakaan, että kirje meni suoraan roskiin? Pitää koputtaa puuta (päätä), sillä yhteys juoksee taas kuin unelma. Mikään muu ei sitten juoksekaan. Joinain päivinä vihaan internetkommunikaatiota, mutten silti osaa tehdä muutakaan kuin päivystää piuhan päässä ja vedellä tasaiseen tahtiin pakastevihanneksia ylähengitysteihin.

Huomenna pitäisi käydä kääntymässä opinahjossa, ostaa pari oppikirjaa (Jari Aallon mukaan nekin ovat kirjallisuutta), vilahtaa varmaan yhdessä kokouksessa ja sen jälkeen viettää legendaarista laatuaikaa. En ihmettelisi yhtään jos kylpyhuoneen peilistä löytyisi aamulla teksti “älkää koittako mun perään soitella”.

Koulun opetusvälinevarastossa asuu onneksi edelleen ystäväni piisamirotta Wunderkammerin ajoilta. Sitä esiteltiin tänään tunnilla, kuin lapsuuteensa olisi palannut tai ainakin lähelle.

Mmh. Olen näköjään taas juonut itseni kauniiksi. Mulla on suippokorvat. Näköjään myös kaljaa.

paleofood.com

Olen pahassa internet-koukussa Tunnustuksien luolaan.

Komm in mein Boot, der beste Seemann war doch ich!