Pornopolka

En sitten mennytkään eilen baarivisaan, vaan ostamaan kosmetiikkaa. Sunnuntaina oli työntäyteinen päivä lelukilpineen ja -miekkoineen, sen jälkeen joskus lähempänä kahtatoista yöllä menimme Hannikselle kahdestaan saunomaan. Oli ihanaa ensin lämmitellä löylyissä, sitten pestä tukka marseille-saippualla, levittää kasvoille kuorintavoidetta ja sitten kosteusvoidetta. Istuttiin puoli yötä keittiössä lukemassa Body Shopin uutta kuvastoa. Tietenkin nukuin pommiin ja olin juuri ja juuri ajoissa töissä.

Kaadoin vielä kotona 1/3 pulloa ruusuntuoksuista hierontaöljyä eteisen lattialle, nyt sisääntullessa tuntuu vieno ruusun leimahdus ja minua kiukuttaa, kun meni hyvää ainetta hukkaan. No, ehkä juuri siksi nyt on kaapissa uutta kosteusvoidetta, uutta kuorimavoidetta, kahta uutta saippuaa, kolmea uutta hajuvettä… Kesä on ja tytöttää!

Tänään olen istunut töistätulon jälkeen koko illan sohvalla kirjoittamassa sähköpostia ja täyttelemässä webbilomakkeita, lukuunottamatta sitä että tein itselleni ruokaa joskus kuuden aikaan. Nyt on jo vuorokausi päässyt vaihtumaan ja olen vain käynyt välillä santsaamassa kahvia. Miksi päivät kuluvat niin vikkelään? Heräsin juuri tajuamaan myös, että töitä on jäljellä enää sellainen kuutisen viikkoa.

—

WordPress-käyttäjät huomio. Miten päästä eroon spämmistä. Akismet-plugin. Nyt toivotaan vielä että se toimii.

eLuai.com

Oh mi gaad! Olenkin tapellut näitten dns:ien kanssa viimeiset pari (?) viikkoa, pudottanut viimeisenkin hiuksen peruukistani ja suorittanut rankan luokan konfiguraatiota. Päivittäin avaan selaimen sydän kurkussa. Toimiiko? -Ei. Nyt sitten juuri ennen töistä lähtöä päätin vielä kokeilla josko viimein asetukset olisivat oikein ja domain pystyssä. Hiphurraa!

Tämä säätö vaati kahden eri kaverin ja yhden teknisen tuen konsultaatiota, nimipalvelimien vaihtamista ko. firmasta Jokeriin ja niin edelleen… Veikkaan että jatkossa maksan suoraan Jokerille ja pudotan välifirman pois, senverran huonosti niitten webbimuutoslomakkeet toimii (puhumattakaan siitä että Jokerilla on vastaavat noin miljoona kertaa paremmat). Suunnittelin myös muuttoa Apinavuorelle.

Audacity on aikas ihana äänieditointiohjelma macille. En saanut vielä kokeiltua josko se osaisi myös nauhoittaa nätisti ääntä, mutta ainakin raitojen siirto GarageBandista toimi oikein hyvin. Olen ennen editoinut Cubasella ja videota ääniraitoineen FinalCut Pro:lla, Audacityn käyttöliittymään oppi nopeasti. Jostain syystä pidemmän pätkän klippaaminen pienemmiksi ei onnistunut, ehkä en osannut tarpeeksi, mutta tein sitten niin että löin alemmalle raidalle sen mitä halusin laittaa väliin ja ylemmälle raidalle samaan aikaan tyhjää.

Ajaminen ei lähtenyt taas eilen sujumaan millään, suoraan töistä ja kaksi tuntia baanalla veivät viimeisetkin hermonrippeet ja jälkeenpäin harmitti niin että itkin vielä illallakin. Ei kauhean hyvä, kun ottaa huomioon että mulla on ensi viikolla inssi. Täytyy kyllä myöntää että se mun opettaja ajattaa mua ihan tahallaan todella hankalissa paikoissa, mutta silti ei saisi syyllistyä sellaisiin perusmunauksiin enää ollenkaan. En aja ylinopeutta, en änge pieniin väleihin mutta unohdan tarkistaa pyöräilijät usein käännyttäessä ja tasa-arvoisessakin risteyksessä haluaisin vain väistää kaikkia. Ehkä olen liian varovainen?

Kauhea kaamosmasennus iskee jälleen, mieliteko hakea viikon tarpeiksi suklaata ja sairaslomaa on mieletön. Ei mikään ole kai erityisen kurjasti, kunhan mieli on nurja ja tympii. Eilen meinasin mennä vetämään perseet mutta velvollisuudentunto ja tahto tehdä kivaa toisille raahasivat ruokakaupan kautta sen äänieditorin ääreen. Puoleen yöhön meni taas, mutta sain jollekulle hyvän mielen. Olkoon se palkintona.

Koin konkurssin hautajaisviikonloppuna ja ostaa pamautin uuden lampaantaljan. Se on toistaiseksi nimetön, lämpimän vaaleanruskea karitsanjötkäle. Ilmoittauduin myös tammikuussa pidettävälle kehruukurssille. Musta tulee aito muinaisnainen.

I found today something awful from the net. Actually it’s a story taken from Somethingawful.com, about a roommate from hell.

When I’m having my bad moments I usually feel like the most irritating person to live with. But after reading this I found myself pretty easy and fluffy.

Nyt olen ollut jatkuvassa kuumeessa jo melkein viikon, käynyt kaksi kertaa lääkärissä ja kaksi kertaa verikokeissa, eikä vieläkään kukaan tiedä mikä minua vaivaa. Enkä saa syödä särkylääkkeitä, koska ne voisivat peittää alleen akuutit oireet, joiden vuoksi taas pitäisi hakeutua päivystykseen.

Ei ole nälkä. Ahdistaa. En ole pystynyt pariin päivään keskittymään yhtään mihinkään tältä päänsäryltä ja kuumeelta, jos siis ei oteta lukuun Absolutely fabulousin katsomista dvd:ltä. Asiaa ei varsinaisesti helpota se, että lähipiirillä on hetkittäin vaihtuvat tulkintansa sairauden tilasta, vuorotellen minulla on myyräkuume ja keuhkokuume. Luulen, että pää hajoaa pikkuhiljaa.

Allergialääkkeitä saan sentään syödä. Mutta ei puhettakaan että kykenisin
a) lukemaan pääsykokeisiin
b) kirjoittamaan hahmoja
c) tekemään ylipäätään mitään aivojen ja liikeratojen koordinaatiota vaativaa.

Huomen ei ollut hyvä, joskin hankala. Helsingin kaupungin liikennelaitos taas vihastuttaa, bussien kulkeminen kun ei tunnu olevan tahdonasia vaan kyseessä on jokin toisesta galaksista peräisin oleva taiteenlaji, jossa ei meikäläisen näkökulmasta katsottuna tunnu olevan päätä, häntää eikä tassuakaan. Onneksi minusta tulee isona itsekäs ja härski yksityisautoilija.

Kävin pari päivää sitten melko myöhään asematunnelin passikuva-automaatissa ottamassa kuvia ajokorttia varten. Ei luoja mikä ilme! Hieman höpsähtäneen näköinen vanhahko nainen tuli sitten rööki huulessa juttelemaan minulle, kun odottelin kasseineni ja pusseineni kuvien kehittymistä. Kuulemma ihan näköinen. En osannut ottaa kohteliaisuutena kuitenkaan, vaikka hymyilin kohteliaasti takaisin.

Viime vuonna kesätöitä hakiessani tein ja lähetin yli 30 hakemusta. En päässyt yhteenkään haastatteluun sitä kautta, vaan sain vinkin äidin työkaverilta ja pääsin töihin ilman hakemusta (haastattelussa tosin kävin sentään). Nyt olen toista kevättä samassa työpaikassa ja viihdyn edelleen valtavan hyvin. On tuntunut mukavalta palata tuttuun työhön, kun valmiiksi tietää perusasiat ja osaa käyttää ohjelmia. Harmittaa vaan niiden tuttavien puolesta, joille työtä ei aktiivisesta hakemisesta huolimatta ole siunaantunut. Se kun ei nuorilla tämän päivän pätkätyömarkkinoilla ole edes kyvykkyydestä kiinni.

Taas on lauantaiksi buukattu kahdet bileet, eilen olin Päivin ja Miian kanssa nauttimassa muutaman Iguanassa ja tänään olisi vielä tarkoitus vähän lähteä nollaamaan työviikkoa. Pääsykoekirjat odottavat avaamistaan maanantaihin. Se minne olen hakemassa on lievä salaisuus, siitä olen jutellut vain pienissä piireissä. Sormet ristiin, toiveita kun ei saisi kertoa tai ne voivat jäädä siksi toteutumatta. Ja nolottaisihan se sosiaalisesti tietenkin, jos jäisikin ilman haluamaansa paikkaa.

Lanseeraan uuden meemin

Mitä meikkipussisi sinusta paljastaa?

Ulkonäkö: musta marimekon m-kuvioitu
Alkuperä: kirpputorilta
Sisältö:
- musta Max Factorin ripsiväri Dramatic look
- musta Grimas öljyliukoinen maskiväri
- Joe Blasco meikkivoide (alabaster)
- Joe Blasco valovoide
- L’oreal true match -meikkivoide (C1)
- Body shop puuteri (02)
- Body shop meikkistikki (03)
- Blistex huulirasva
- Huulipuna rimmel 090 foxy
- Isadora luomivärisetti (tummaharmaa/valkoinen)
- hajonnut vihreä Star gazer luomiväri
- meikkisivellin
- kondomeja 3 kpl
- särkylääkkeitä puoli levyä

Enhän edes käytä paljoa kosmetiikkaa! Murskaakohan tämä nyt illuusion luonnollisesta naisellisesta kauneudesta?

Tämänpäiväinen puhelu varmisti syliini valuvat rahavirrat ja kesän festareihin sekä muihin meininkeihin käytettävät illat ja viikonloput: sain sittenkin töitä ja aloitan jo maanantaina. Nyt on onnellinen olo, kun työ on kivaa ja työkavereiden kanssa helppo tulla toimeen. Ehdin jo muutaman hetken pelätä, ettei minulle ole sittenkään tilaa ja että joudun menemään johonkin aikataulullisesti haastavaan tai ikävään työhön.

Eilen olin lounaalla Sofian kanssa verestämässä vanhoja muistoja ja vaihtamassa kuulumisia. Meinasin pudota penkiltä naurusta, kun hän kertoi erään tuntemamme sankarin edelleen teroittavan kynänsä lattialle ja heittävän turhat monisteet siivoojan huolehdittaviksi -lattialle. Ja käyvän kuulemma nauttimassa Helsingin yöelämästä Oopperassa. Se on hienoa, että jotkut ovat edelleen hedonistisen laatutietoisia.

Samainen sankari halusi joskus nuoruusvuosinaan itseään kutsuttavan Johtajaksi, mikä linkittyy lievän aasinsillan kautta äsken näkemäämme elokuvaan der Untergang (Perikato), joka perustuu Joachim Festin kirjaan “Inside the Hitler’s bunker”. Saksassa hirveän mediasirkuksen aikaansaanut elokuva kertoo Berliinin taistelusta 1945 ja Hitlerin viimeisistä päivistä bunkkerissaan.

Elokuva oli hyvin voimakas ja lavastukseltaan huippuluokkaa, näyttelijöiden roolisuorituksissakaan ei ole valittamista. Erityisesti Bruno Ganz teki vaikuttavan tulkinnan Hitlerinä.

Hyvin merkittävää elokuvassa onkin se, että se on saksalaista tuotantoa ja tyyliltään hyvin realistisen siloittelematon ja paikoin äärimmäisen koskettava. Führeriä ei kuvatakaan henkilöityneenä paholaisena vaan sensijaan monipuolisena -toki myös vanhana ja väsyneenä- ihmisenä. Herkimmiltä alkavat valua kyyneleet viimeistään Goebbelsin lasten murhakohtauksen aikana. Aina aika ajoin on hyvä nähdä koskettavia historiallisia elokuvia, jotka on tehty jokin muu kuin kassatulot ja öljytyt vatsalihakset mielessä.

Lue lisää muualta:
- Bruno Gantz valmistautui rooliinsa muun muassa kuuntelemalla ääninauhaa, joka äänitettiin salaa Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivillä kesäkuussa 1942.
- Soneraplazan arvostelu

——
Raivokohtauksia ja avautumisia naksahti kokonaisvaltaisen lukolliseksi.

Olen yrittänyt skarpata paleon suhteen, tosin se on nykyään tämä vitutusvapaa versio. Toisin sanoen syön myös hapanmaitotuotteita ja maitokahvia. Paleon seuraksi yritän liikkua vedessä ja ilmeisesti muuttua hylkeeksi ja hankkia vielä kidukset kaupan päälle.

Iloinen yllätys oli Valion sokeriton jukurtti, kuten myös Stockmannin herkun Delicatesse-osasto, joka myy paleokäyttöönkin sopivaa “pikaruokaa”. Hyvää joskin hintavaa, itse herkuttelin marinoidulla kalkkunan sisäfileellä. Tonnikalaa en ole kyennyt vähään aikaan syömään ollenkaan samoja määriä kuin ennen, ihan hyvä. Myös maustettuihin kivennäisvesiin olen miltei jäänyt koukkuun.

Satuin muutama päivä sitten olemaan hereillä irkissä oikealla kanavalla oikeaan aikaan ja pääsin testaamaan ja kommentoimaan uutta Blogilista.fi-palvelun betaversiota. Nyt se on siis julkaistu ihan yleiseen käyttöön, että ei kun rekisteröitymään vaan. Uusista ominaisuuksista on ollut myös juttua, itseäni kiinnostavat lähinnä blogien kategoriat sekä blogin omat infokentät. Vähän kuin tietokannaksi muutettu ja laajennettu blogiwiki. Tosi hyvä, iso tassu Samikille!

Olen pitkään kaivannut totaalista heittäytymistä. Tekemisen mielekkyys on ollut jonkin verran kateissa, se on suoraan verrannollinen esimerkiksi sohvapöydän kriisitilaan.

Työn alla on Elina Sanan kirja Luovutetut, ainakin alku vaikuttaa lupaavalta! Toisaalta pimeä aika vetää minut ennemminkin puppaviihteen pariin, tai sitten lukemaan uusiksi jo hyväksi havaittuja kirjoja. Viimeksimainituista kesken ovat ainakin Cornwellin Post mortem ja Fellowship of the ring. Jos saisikin omistaa tekstille koko elämänsä! Minä ainakin lukisin lukemasta päästyäni. Hassua etten ikinä innostunut lukion äidinkielentuntien pakkokirjoista, vaikka käytännössä kuljen jatkuvasti nenä tiiliskivessä kiinni.

Kovalevyllinen musiikkilaite on myös herättänyt jonkin jo kadonneksi luulleen osan minua, musiikin kuunteleminen kävellessä on mukavampaa kuin muistinkaan. Mukana on myös eskapistinen elementti; ei ole pakko ajatella niin montaa juttua niin monelta kantilta saati sitten stressata, kun korviin tulvii säveliä. Hyvä hankinta kaikenkaikkiaan.

Härpäkkää ympäriinsä. Lauantaina kävin ex tempore sukulaisvierailulla, tapasin jälleen kummitädin pienet. Molemmat vierastivat tietenkin minua aluksi, mutta tunnin kuluttua olin jo kelvollinen viihdyttämään ja parin tunnin kuluttua löysin itseni leikkimästä heidän kanssaan sillä aikaa kun aikuiset joivat kahvia keittiössä. Yhtäkkiä sylini kelpasikin lohdutukseksi, kun isoveli vei pieneltä leluja kädestä. Piirsin noin kolme miljardia traktoria ja yhden leikkuupuimurin, vaikka minulla ei ollut pienintäkään aavistusta siitä, miltä leikkuupuimuri mahtaa näyttää. Ainakin aikaansaannokseeni oltiin tyytyväisiä. Pitänee kutsua itsensä kameran kanssa kylään lähiaikoina, sen verran suloiset teevadin kokoiset ruiskaunokin väriset silmät tytöllä oli.

Olaus piti Halloween-bileet, joihin ehdin vasta myöhään. Paikalla oli taas ihan uppo-outoa porukkaa, ja tuttujen kanssa keräydyimme yhteen nurkkaan. Kuppikuntaisuus on sitten riemastuttava asia välillä. Syystä N joimme kotimatkalla autossa Tonin ja Juhanin kanssa kaljat ja päädyimme lopulta koko konkkaronkka Eevalle ja Tonille Tuomarilaan. Juhani vei yöllä auton ja suuntasi takaisin armeijan harmaisiin ja minä jäin ainoana vieraana nukkumaan olohuoneeseen. Minulla oli alun perin sunnuntaita varten joitain kunniallisia suunnitelmia, mutta mitä muuta muka saimme tehtyä kuin juteltua, surffattua netissä, katsottua Warlockin ja syötyä? Mukava ja rento sunnuntai kaikenkaikkiaan.

Tänään vedetään suuri ruksi seinään, sillä olin marpissa. Olen näyttänyt ko. aktiviteetissa naamaani viimeksi varmaan yli kaksi vuotta sitten… Pelasin Karkin kanssa teinigootteja, minulla oli jopa valkoiseksi kalkittu naama, rumat kokeroiset ja yliampuvat silmämeikit ja tummanlilaa huulipunaa! Mukavuudenhaluisten marppi, ei tarvinnut mennä metsään rämpimään, vaan joimme mukavalla nuorkan kerhohuoneella kahvia.

Avasin viimein virallisesti talvikauden kaivamalla äsken naftaliinista CMX:n Cloaca maxima-levyn. Jostain syystä CMX on ollut minulle erityisesti talvimusiikkia. Mieleen kieppuu lumihiutaleita ja melkein tunnen pakkasen purevan poskiani. Silmät sulkiessani mieleen tulee kuva juna-asemasta. Levy, joka pitää joka talvi löytää uudelleen.

Odotan, että asuinkumppanini tulisi kotiin ja että netti alkaisi taas toimia. Nyt tuntuu, että joka kerta kun avaan koneen on internet-yhteys päättänyt lähteä Bahamalle.