Dec 8 2009

Kuulumisia

Mihin tämä syksykin oikein katosi, nythän on jo talvi.  Vaikka ulkona ei ole vielä pakkasesta tai lumesta tietoakaan. Elän parempaa elämää teknologian keinoin, valohoitolaitteet ovat pitäneet minut varsin hereillä, jopa koko marraskuun. Vielä kun muistaisi syödä monipuolisesti ja ottaa vitamiineja, niin olisi tämä pimeä aika selätetty. Vielä kaksi viikkoa pitäisi jaksaa yliopistolla -toinen luentoja, toinen tenttejä- ennen joululoman alkua. Olen ehtinyt onneksi vähän tunnelmoimaankin, ripustin jouluvalot, aloitin glögikauden, olen polttanut tuikkuja ja kuunnellut joululauluja. Spotify-käyttäjille tämän joulun suosikkini, Kate & Anna McGarrigle: God Rest Ye Merry Christmas.

Moon over Helsinki

Omasta valinnastani jättäydyin täksi vuodeksi pois järjestämästä Ropeconia. Älkää käsittäkö väärin, en ole tapahtumaa hylkäämässä vaan ainoastaan pitämässä toistaiseksi vähän lomaa hektisestä conitea/pääjärjestäjätyöstä. Joskus on nimittäin elettävä sitä varsinaista elämääkin, työt ja opinnot ovat pitäneet tähän asti ihan kiitettävän kiireisenä. Odotan joululomaa kuin kuuta nousevaa, koska kesälomakin meni erilaisia tapahtumia suorittaessa. Talvilomalla aion puhtaasti lomailla, en vain vielä ole päättänyt koska ja miten. Ehkä se kevään kuluessa kirkastuu. Ainakin yöpöydälle on päässyt kertymään ihan älytön pino hyviä, lukuvuoroaan odottavia kirjoja. Vaihtaisin Sipserin Introduction to the theory of computationin aika empimättä esimerkiksi The Southern Vampire Mysteries -kirjoihin, joista kolme ensimmäistä on nyt lainassa Meriltä.
Helsinki sunset

Visiitti Kiasmaan oli kaiken kiireen keskellä todella palkitseva kokemus, ei pelkästään mukavan seuran vuoksi. Ars Fennica 09 aukesi opastuksen ansiosta paremmin kuin itsekseen ihmettelemällä, oma suosikkini oli Jyrki Riekki värikkäine, yltiövisuaalisine ja suorastaan kuhisevine töineen.  Oikeilla Jäljillä -näyttelyssä erityisesti töhryosio oli mielenkiintoinen. Pilvi Takalan The Trainee -multimediateos oli erittäin oivaltava, erityisesti hihittelin päivä hississä -videolle. Takalan ideana siis on tutkia erilaisten julkisten tilojen kirjoittamattomia käyttäytymissääntöjä, tässä hän oli olevinaan markkinoinnin trainee konsulttitoimistossa kuukauden ajan. Muut ihmiset alkoivat kokea sekä pelkoa että huvittuneisuutta kun trainee istuu ilman konetta koko päivän jossain loungessa ja kysyttäessä vastaa tekevänsä ajatustyötä graduaan varten. Tai viettää päivän hississä painamatta mitään nappia, vain matkustaen kerrosten väliä muiden vanavedessä. Takalan muita töitä ovat esimerkiksi The Real Snow White, jossa hän jakaa Disneylandissä lapsille nimikirjoituksia Lumikiksi pukeutuneena.

Aikaa Kiasmassa olisi voinut viettää pidempäänkin, suosittelen useamman tunnin varaamista. Erityiskiitokset Kiasma saa laajojen näyttelyiden lisäksi myös hyvästä palvelusta, edullisesta opiskelijahinnasta sekä aukiolosta puoli kymmeneen illalla -nimittäin Helsingin ainoa museo, joka on auki perjantai-iltana järkevästi. Toinen mahdollinen kohde olisi ollut Taidemuseo Tennispalatsi, joka sulkee ovensa kello 19. Ja sitten ihmetellään miksi nuoret eivät harrasta kulttuuria vaan notkuvat baareissa…

Seuraavaksi tahdon ainakin Kansallismuseoon, Luonnontieteelliseen museoon katsomaan dinosauruksia ja ehkä Sea Lifeen katsomaan haita ja merihevosia. Niin ja Kansallisoopperaan katsomaan Pähkinänsärkijää. Viimeksimainittuun on jo liput, kuten jo perinteiseen Polyteknikkojen kuoron joulukonserttiin Johanneksen kirkkoonkin.

Assembly 2009

Tänään kaivoin puolispontaanisti joskin omaehtoisesti esiin hyllystä Introduction to Algorithms -kirjan ja haaveilin hetken meneväni syventävien opintojen algoritmikurssille. Saas nähdä. Jos saisi nämä pakolliset murheet pois alta ensin edes. Laskennan mallit -kurssi on tähän asti sujunut oikein mukavasti, mutta tenttiä varten pitää käyttää vielä monta monituista tuntia kertaukseen. Muut tämän periodin opinnot ovatkin syventäviä, joten valmistumisen kannalta niillä ei ole ihan niin paljon merkitystä. Olen varmaan ensimmäinen tietojenkäsittelytieteen opiskelija, joka on aloittanut syventävät opinnot ennen kuin on tehnyt ohjelmoinnin harjoitustyön… ensi keväänä sekin on valitettavasti pakkosuoritusten joukossa. Sitä ennen onneksi muutamaan otteeseen mainittu joululoma!


Apr 11 2009

Kevät tulee kohisten. Olen lakannut käyttämästä villakangastakkia, kaksi hupparia päällekäin ajavat takin virkaa ihan oivasti. Käytiin Plantagenissa katselemassa kasveja pitkäperjantain kunniaksi, tulin kotiin kahden kukan ja kahden rikkinäisen näppäimistön kanssa. Näppäimistöt pitäisi purkaa askartelutarpeiksi ja hankkia kuumaliimapyssy. Tällä viikolla olen mm. stressannut töissä, juonut kaljaa, käynyt bailatino-tunnilla ja kuntosalilla sekä pessyt kylppärin lattiasta kattoon. Tahtoisin myös uudelleenleiskata ainakin tämän blogin, mutta kun ei ole aikaa voi vain haaveilla. Tarvitsisin yhden viikonlopun lukittuna samaan paikkaan skannerin ja inspiraation kanssa…Octopus

Tänään aion avata yhdessä ystävien kanssa grillikauden Elm streetillä ja toivottavasti myös pelata jotain. Kuten perinteistä, pitäisi ostaa pojille synttärilahjaksi munia.

Valokuvaaminen on kivaa! Hankin Flickr pro:n, jotta ei tarvitse ihmetellä tilan loppumista tai muita rajoituksia. Sitäpaitsi tuntuu paljon mukavammalta, että kuvat ovat netissä kuin että bittitaivaan tuuliin katoaa taas kohta kasa allekirjoittaneen digikuvia… Onneksi suurin osa niistä viimeksi tuhoutuneista oli myös netissä. Ne vanhat kuvat voisi myös internetittää jälleen, siellä oli jotain ihan hauskoja otoksia mm. kukkia keräävästä lukion jäyhästä historianopettajastani ja vatikaanin pihalla tepastelevista nunnista.

Olen myös innostunut kovasti käyttämään Qaiku-palvelua. Monet varmaan muistavat minun olleen myös aktiivinen Jaiku-käyttäjä, mutta Jaikun käytännössä vetäistyä viimeiset hengenvetonsa päätin vaihtaa maisemaa. Sitäpaitsi Qaikun kehittäjät ovat aikamoisen kivoja tyyppejä ihan elävässä elämässäkin! Valitettavasti en saa järkevästi upotettua tänne blogiini Qaiku-päivityksiäni, mutta kaikki sosiaalipornonnälkäiset voivat vilkaista ne tästä linkistä.

Kuvituksena on tämänhetkinen Qaiku-teemani Hello Kitty (edellisessä oli poneja). Ai mitenniin minun pitäisi harkita camp-humoristisen kitsin sijaan jotain tyylikästä?


Pikseliähky-tapahtumassa, jossa vierailin viime viikonloppuna, oli kaikkea jännää. Lisää kuvia löytyy tosiaan Flickristä, mutta tässä muutama ihan jännä. Mannerheim-kuva on usb-kissa-workshopista, kuittinauhakasa on Lasipalatsin taidenäyttelystä ja ne kuittitulostimet printtasivat Twitter-feediä, viimeisessä kuvassa on Pikseliähky-näyttely Kiasman ykköskerroksessa. Hyvää pääsiäistä!





Feb 28 2009

Elokuvia, heviä ja puhdistusaineita

Finnkino 10 vuotta -leffafestarit alkoivat eilen. Luin niistä ihan sattumalta lehdestä ja sain napattua viimeiset paikat sekä 01 alkavaan Twilightiin että 03.30 alkavaan Himoshoppaajaan. Nukuin kolmanneksen Twilightista, olinhan nähnyt sen jo kerran. Yleisö koostui pääasiassa teineistä, jotka olivat eloisalla päällä. Päähenkilön ajatellessa ääneen valkokankaalla “First, Edward was a vampire.” joku kundi takanani totesi “Yllätys!” ja repesin ihan täysin. Kieltämättä ko. elokuva ja kirja jenkkiläiseen tyyliin vahvasti alleviivaavat ihan kaikkea.

Ennen lähtöäni elokuviin kävin Dante’sissa enemmän kuin kelvollisella hevikeikalla ja parilla kaljalla. Sitä ennen päivällä ehdin shoppailla äidin kanssa Arabiakeskuksen tehtaanmyymälöissä ja illastaa sekä kenkäshoppailla samanhenkisen kaverin kanssa.

Rupesin tänään siivoamaan. Rastin voi vetää seinään. Paras palkinto on se fiilis, kun kodissa tuoksuu puhtaalta ja saa mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Veikkaan tosin, että siivous on vasta huomenna puhtaat lakanat -vaiheessa, tänään olen lähinnä pessyt pyykkiä ja järjestellyt tavaroita.

Ensi viikonloppuna E&E lähtevät kaikista ennakkotiedoista poiketen kohti Tamperetta ja Traconin kaatajaisia. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta vihreässä autossani on sentään uudet tuulilasinpyyhkijät kiitos viime reissun lumimyrskyn.

Sisuskalut vellovat nostalgiasta, hankin nimittäin vastattain Matka maailman ympäri 80 päivässä -dvdboksin. Sarja oli lapsena ihan lempparini, The New World Zorron ohella. Olen nyt pari iltaa tuijottanut silmät neliönmuotoisina herra Fogin seikkailuja ja hoilannut täyttä kurkkua laulavien eläimien tahtiin. Muita lapsuuteni nostalgiasarjoja on myös julkaistu viime vuosina dvd:llä todella paljon, mm. Tao tao, Peukaloisen retket, Olipa kerran… -sarjat, Alfred J. Kwak, tohtori Sykerö ja Ruusun aika noin muutamia mainitakseni. Nykypiirretyistä en pahemmin perusta, esimerkiksi 3d-Barbie-elokuvat ovat yhtä ihmisen kidutusta (vaikkakin esim. Disney tuottaa edelleen hyvälaatuisia elokuvia, kts. esim. Ratatouille ja sarjoja, kts. Kim Possible). Silti mikään ei ole vielä laadussa päässyt Agapio racing teamin dubbauksen tasolle. Makupalana Miss’ ovat yksisarviset. Onneksi minusta tulee ensi syksynä Semi-täti, niin pääsen opastamaan imeväisiä todellisen populaarikulttuurin aittojen oville. Jos se on tyttö, ostan sille barbin ja jos se on poika, ostan sille silti barbin!

Kiitokset it-tuelle kun blogi taas toimii. Houstaajalla oli tapahtunut jotakin, jonka seurauksena wp meni särki. Keskimäärin houstaaja on kyllä tosi kiva.


Dec 28 2007

Ruokaa ja designia

Joulu hujahti jälleen kerran nopeasti ohi, oltiin taas maalla, leikittiin lasten kanssa, etsittiin tonttuja, pukki kävi, saatiin kauheasti hyvää ruokaa ja nyt on ihan palloinen olo.

Suosikkikummitätini Leena antoi minulle joululahjaksi vaaleanpunaiset Marimekon lakanat, Isolan Satula-kuosilla. Kiitos paljon, nukuin niissä jo heti viime yönä ja unet olivat vallan mainiot. Tämän jälkeen tähtäimessä lakanat Erja Hirven suunnittelemalla Lumimarja-kuosilla. Täytyy kyllä sanoa olevani ns. epätyypillinen suomalainen, sillä en kauheasti jaksa innostua Marimekosta. Erityisesti pieni unikko (sininen tai punainen) aiheuttaa silmien särkyä. Itse kuosi on oikein kaunis, mutta viime vuosina unikkoa on tungettu niin joka paikkaan, kuten autoihin, telkkareihin, kävelysauvoihin, saappaisiin, mukeihin, kannuihin, servetteihin, hattuihin… Kun olin Linnanmäellä töissä näin yhden naisen, joka oli pukeutunut kirjaimellisesti päästä varpaisiin punaiseen unikkoon. Tarvitseeko sanoakaan, että asu näytti hirveältä.

Marimekon tuotteet ovat järkyttävän hintaisia. Hinta ei myöskään selity laadulla, joka on kyllä parempi kuin halpamarkettituotteissa, mutta ei mielestäni silti oikeuta kiskomaan 30 euroa muovikannusta tai yli 70 euroa kangaslaukusta. Ehkä hinta ylläpitää omalta osaltaan mielikuvaa designista, olisihan se vähän tylsää myöntää ulkomailla, että täällä Suomessa pyydetään inhimillistä hintaa siitä… Ja kansa ostaa. Olen ollut huomaavinani, että Huuto.netissä saa käytetyistä Marimekon tuotteista helposti miltei saman hinnan kuin uutena kaupasta. Tämä johtuu siitä, että ihmiset rynnistävät sokeina kuin karjalauma pelkän nimen Marimekko perässä, eivätkä pysähdy hetkeksikään ajattelemaan, että onko tuote sellainen jota itse haluaisi käyttää, miellyttääkö kuosi omaa silmää. Eihän moisella ole väliä, kun se on sentään Marimekko! Tarvinneeko sanoa, että minusta tämä on huomattavan typerää. Kai kaikkein tärkeintä on se, mistä itse käytössä ja kotonaan tykkää, eikä se minkä firman pahvikääreisiin se tuote on pakattu. Myönnän löytäneeni esim. Ikeasta useinkin mielestäni tyylikkäitä printtejä kankaissa ja mielestäni ne menevät sikäli täydestä designina, että ne ovat oikeasti jonkun nuoren taiteilijan suunnittelemia ja niitä voi lähes aina käyttää jonkun Marimekon rinnalla ilman, että välttämättä edes tarkkasilmäisimmät voivat syyttää niitä Ikea-ostoksiksi. (En ole vieläkään päättänyt miten suhtautuisin Ikeaan, koska ilmiselvä mm. Aallon plagiointi on mielestäni sekin harvinaisen perseestä, mutta toisaalta tykkään siitä miten melkein-designista tehdään köyhienkin kukkaroille sopivaa. Myydään Ikeassa kuitenkin suunnittelijoiden aitoja uusia ideoitakin, ei kaikki ole vain kopiota. Osa silti.)

Jonkinlainen pohjoismainen-design-pyhä-lehmä minun on kuitenkin täytynyt jossain vaiheessa huomaamattani nielaista. Ostin itselleni ylioppilaslahjaksi designtuolit 60-luvulta, tykkään jossain määrin suomalaisesta taidelasista ja olen täysin vakuuttunut olevani ihminen, jonka kotona aikanaan on Skannon sohva. Hannis haluaa valkoisen designsohvan, siinä on kyllä sielunsiskoni tässä aiheessa -paitsi että minun sohvastani ei tule valkoista. Monetkaan eivät ymmärrä miten hermostun jo pelkästään rumista kahvikupeista. Kun kiinnostaa miltä esineet ja asiat ympärillä näyttävät, ei sille mitään vaan voi. Tämä luonteeni hyvin hankala puoli pätee myös vaatteisiin. Itse pukeudun lähinnä mustaan, mutta kiinnitän huomiota kavereiden tyylikkäisiin vaatteisiin (tyylikkäimmät kaverit muuten molemmat ovat miehiä) ja olen varmasti useamman kerran naureskellut farkkuihin ja ruutupaitoihin pukeutuville matemaatikoille. Täytyy sanoa tosin, etten tuomitse ketään vaatemaun perusteella (muutoin kuin leimaa makua huonoksi ;)

Sain äidiltä vähän kuin ennakkojoululahjan, Arabian ikivanhan padan. Pata oli alun perin äidin äidin, sitten se oli äidin ja nyt se on minun. Huomasin kaupassa, että samanmallista, mutta eriväristä pataa valmistetaan ja myydään edelleen. Tuntuu hassulta olla osa sukupolvien ketjua. Tein eilen possupataa, siitä tuli hyvää.

Possupata (neljälle)
Tarvikkeet: puolikas keskikokoinen lanttu tai nauris, kilo possua, viisi-kuusi porkkanaa, viisi pientä sipulia, kevätsipulia, liemikuutio, suolaa, pari lusikallista hunajaa, maustepippuria
Pilko aineet palasiksi. Ruskista kilo possua pannussa, kaada pataan. Kuullota sipuli, kaada pataan. Keitä vettä vedenkeittimellä, kaada pilkotut juurekset pataan ja kaada keittimestä vettä päälle. Laita levy kolmoselle ja jätä hautumaan. Katso jakso Sinkkuelämää (a. puoli tuntia). Mene katsomaan pataa. Katso toinen jakso Sinkkuelämää. Mene katsomaan pataa. Noin kolmen-neljän Sinkkuelämää-jakson jälkeen kasvikset ovat muhentuneet ja pata on valmista syötäväksi.