Jan 17 2010

Paleo on parasta

Eli seksiä ja kettua metsästämässä.


Pari sanaa paleosta ja historiastani

Paleo tarkoittaa tässä yhteydessä paleoliittista eli kivikautista ruokavaliota. Aiempi paleokauteni käsitti muistaakseni melko tarkkaan vuodet 2004-2006 ja tämä nykyinen kausi alkoi miltei tasantarkkaan vuosi sitten, tammikuun lopussa 2009. Ympäröivän maailman suhtautuminen paleoon tai VHH (vähähiilihydraattinen) -ruokavalioon on parantunut merkittävästi sitten ensimmäisen paleokauden. Nykyään esimerkiksi opiskelijaruokaloissa tai ravintoloissa on mahdollista pärjätä paremmin, koska soveltuvaa ruokaa on tarjolla enemmän. Muut ihmiset yleensä myös tietävät erilaisista VHH-versioista jo etukäteen jotain, enkä enää joudu ikäviin keskusteluihin kertoessani, etten syö perunaa tai kieltäytyessäni pullasta. Ostoskorini ja poskieni sisällöstä on siis tullut ns. sosiaalisesti hyväksyttävää. Se olikin pitkä matka.
Weeruska meat balls

Näin herkullisennäköisiä  lihapullia lämpimällä kasvislisäkkeellä nautin kesällä Weeruskassa

Missä ollaan nyt

Talvi ei ole koskaan ollut näin helppo. Asialla saattaa olla toki tekemistä myös elämäntilanteen ja kirkasvalohoidon kanssa, mutta uskaltaisin antaa myös paleolle pisteet siitä, että on pitänyt minut keskimäärin pirteänä ja energisenä. Aiemmalla paleokaudella  muistan poikenneeni melko tasaisesti, nyt ei edes juurikaan tee mieli. Vain juustoa on ikävä, enää en näe unia kekseistä ja letuista. Ensisijaisesti minulle kyseessä on elämäntapamuutos, joten jatkossakaan minusta ei tule valkoisen viljan ystävää.

Paleoversioni on muunneltu tiukka, en käytä maitotuotteita mutta laitan kahviin soijamaitoa ja syön kyllä maapähkinöitä. Joskus jopa eineksiä.

Miksi nähdä kaikki tämä vaiva

  • Koska haluan kiinnittää huomiota siihen mitä syön
  • Syödä enemmän kasviksia
  • Saada ruoastani mahdollisimman paljon ravinteita
  • Pienentyä
  • Voida hyvin ja olla terve
  • Ainakin maidon ja juuston suhteen lunastaa osani hiilijalanjäljen pienennyksessä
  • Listaa voisi varmasti jatkaa äärettömyyksiin, mutta pääsyy: olen kokeillut kaikkea ja paleolla voin kokonaisvaltaisesti parhaiten.

Salve silakat

Ravintola Salven silakoita voin myös varauksetta suositella, vaikkei annos maidoton olekaan


Dec 28 2007

Ruokaa ja designia

Joulu hujahti jälleen kerran nopeasti ohi, oltiin taas maalla, leikittiin lasten kanssa, etsittiin tonttuja, pukki kävi, saatiin kauheasti hyvää ruokaa ja nyt on ihan palloinen olo.

Suosikkikummitätini Leena antoi minulle joululahjaksi vaaleanpunaiset Marimekon lakanat, Isolan Satula-kuosilla. Kiitos paljon, nukuin niissä jo heti viime yönä ja unet olivat vallan mainiot. Tämän jälkeen tähtäimessä lakanat Erja Hirven suunnittelemalla Lumimarja-kuosilla. Täytyy kyllä sanoa olevani ns. epätyypillinen suomalainen, sillä en kauheasti jaksa innostua Marimekosta. Erityisesti pieni unikko (sininen tai punainen) aiheuttaa silmien särkyä. Itse kuosi on oikein kaunis, mutta viime vuosina unikkoa on tungettu niin joka paikkaan, kuten autoihin, telkkareihin, kävelysauvoihin, saappaisiin, mukeihin, kannuihin, servetteihin, hattuihin… Kun olin Linnanmäellä töissä näin yhden naisen, joka oli pukeutunut kirjaimellisesti päästä varpaisiin punaiseen unikkoon. Tarvitseeko sanoakaan, että asu näytti hirveältä.

Marimekon tuotteet ovat järkyttävän hintaisia. Hinta ei myöskään selity laadulla, joka on kyllä parempi kuin halpamarkettituotteissa, mutta ei mielestäni silti oikeuta kiskomaan 30 euroa muovikannusta tai yli 70 euroa kangaslaukusta. Ehkä hinta ylläpitää omalta osaltaan mielikuvaa designista, olisihan se vähän tylsää myöntää ulkomailla, että täällä Suomessa pyydetään inhimillistä hintaa siitä… Ja kansa ostaa. Olen ollut huomaavinani, että Huuto.netissä saa käytetyistä Marimekon tuotteista helposti miltei saman hinnan kuin uutena kaupasta. Tämä johtuu siitä, että ihmiset rynnistävät sokeina kuin karjalauma pelkän nimen Marimekko perässä, eivätkä pysähdy hetkeksikään ajattelemaan, että onko tuote sellainen jota itse haluaisi käyttää, miellyttääkö kuosi omaa silmää. Eihän moisella ole väliä, kun se on sentään Marimekko! Tarvinneeko sanoa, että minusta tämä on huomattavan typerää. Kai kaikkein tärkeintä on se, mistä itse käytössä ja kotonaan tykkää, eikä se minkä firman pahvikääreisiin se tuote on pakattu. Myönnän löytäneeni esim. Ikeasta useinkin mielestäni tyylikkäitä printtejä kankaissa ja mielestäni ne menevät sikäli täydestä designina, että ne ovat oikeasti jonkun nuoren taiteilijan suunnittelemia ja niitä voi lähes aina käyttää jonkun Marimekon rinnalla ilman, että välttämättä edes tarkkasilmäisimmät voivat syyttää niitä Ikea-ostoksiksi. (En ole vieläkään päättänyt miten suhtautuisin Ikeaan, koska ilmiselvä mm. Aallon plagiointi on mielestäni sekin harvinaisen perseestä, mutta toisaalta tykkään siitä miten melkein-designista tehdään köyhienkin kukkaroille sopivaa. Myydään Ikeassa kuitenkin suunnittelijoiden aitoja uusia ideoitakin, ei kaikki ole vain kopiota. Osa silti.)

Jonkinlainen pohjoismainen-design-pyhä-lehmä minun on kuitenkin täytynyt jossain vaiheessa huomaamattani nielaista. Ostin itselleni ylioppilaslahjaksi designtuolit 60-luvulta, tykkään jossain määrin suomalaisesta taidelasista ja olen täysin vakuuttunut olevani ihminen, jonka kotona aikanaan on Skannon sohva. Hannis haluaa valkoisen designsohvan, siinä on kyllä sielunsiskoni tässä aiheessa -paitsi että minun sohvastani ei tule valkoista. Monetkaan eivät ymmärrä miten hermostun jo pelkästään rumista kahvikupeista. Kun kiinnostaa miltä esineet ja asiat ympärillä näyttävät, ei sille mitään vaan voi. Tämä luonteeni hyvin hankala puoli pätee myös vaatteisiin. Itse pukeudun lähinnä mustaan, mutta kiinnitän huomiota kavereiden tyylikkäisiin vaatteisiin (tyylikkäimmät kaverit muuten molemmat ovat miehiä) ja olen varmasti useamman kerran naureskellut farkkuihin ja ruutupaitoihin pukeutuville matemaatikoille. Täytyy sanoa tosin, etten tuomitse ketään vaatemaun perusteella (muutoin kuin leimaa makua huonoksi ;)

Sain äidiltä vähän kuin ennakkojoululahjan, Arabian ikivanhan padan. Pata oli alun perin äidin äidin, sitten se oli äidin ja nyt se on minun. Huomasin kaupassa, että samanmallista, mutta eriväristä pataa valmistetaan ja myydään edelleen. Tuntuu hassulta olla osa sukupolvien ketjua. Tein eilen possupataa, siitä tuli hyvää.

Possupata (neljälle)
Tarvikkeet: puolikas keskikokoinen lanttu tai nauris, kilo possua, viisi-kuusi porkkanaa, viisi pientä sipulia, kevätsipulia, liemikuutio, suolaa, pari lusikallista hunajaa, maustepippuria
Pilko aineet palasiksi. Ruskista kilo possua pannussa, kaada pataan. Kuullota sipuli, kaada pataan. Keitä vettä vedenkeittimellä, kaada pilkotut juurekset pataan ja kaada keittimestä vettä päälle. Laita levy kolmoselle ja jätä hautumaan. Katso jakso Sinkkuelämää (a. puoli tuntia). Mene katsomaan pataa. Katso toinen jakso Sinkkuelämää. Mene katsomaan pataa. Noin kolmen-neljän Sinkkuelämää-jakson jälkeen kasvikset ovat muhentuneet ja pata on valmista syötäväksi.


Dec 14 2005

Katkarapuja ja kirjautumisongelmia

Tietokonenörtin maineeni vain kasvaa. Eilen korjasin Vikin messengerin, joka ei ollut suostunut kirjautumaan sisään kolmeen viikkoon. Hommaa oli kuulemma yrittänyt aiemmin onnistumatta neljä eri miestä, joista yksi oli tehnyt vuosia töitä tietokoneiden parissa ja yksi oli datanomi. Minä onnistuin. Tämä hämmästyttävä tapahtuma opetti minulle pari asiaa. Ensinnäkään naisia ei pidä ikinä aliarvioida. Toisekseen paljon raudasta tietävät miehet eivät välttämättä ymmärrä graafisista käyttöliittymistä tuon taivaallista. Haluaisin jakaa kanssanne huoneentauluni “Jos et ymmärrä, googlaa.” (Ja jos on ongelmia sisäänkirjautumisen kanssa, tarkistakaa onko käyttöjärjestelmän kello oikeassa ajassa.)

Aivot sanoivat poks, kun luin Knutpunktin nettisivuja (http://jeepen.org/knutpunkt/). Miten niin se pidetään 28.4.-1.5. ensi
vuonna, miten niin? Olen aivan sataprosenttisen varma, että sinne lähtö pissii jokaisen alkukesän aikataulun. Niinku vapun? Eihän ne ruotsalaiset ymmärtäisi miksi istun kalja kädessä ja ylioppilaslakki päässä laulamassa Kansainvälistä.

Vikin herkullinen katkarapukeitto
(neopaleo)

Aineet
2 purkkia tomaattimurskaa
2 sipulia
1 valkosipuli
2 kasvisliemikuutiota
1 paketti levittyvää Koskenlaskijaa
1 pussi pakastekatkarapuja

Valmistus:
Kuullota pilkotut sipulit öljyssä kattilan pohjalla, puserra joukkoon tuoretta valkosipulia. Kun sipulit vaikuttavat pehmenneiltä, lisää reilu puoli litraa vettä ja kasvisliemikuutiot. Kiehauta. Lisää joukkoon tomaattimurska ja sulatejuusto. Odota juuston sulamista samalla sekoittaen. Ota katkaravut pakastimesta ja sulata niitä huuhtelemalla kuumalla vedellä siivilässä. Lisää joukkoon. Halutessasi voit suurustaa keiton vehnäjauhoilla. Mausta suolalla ja pippurilla.


Mar 31 2005

Paleokevät

Huomenna on yo-koe, joten puhun taas puoli yötä ruoasta. Kevät on vaikuttanut huomattavan paljon edelleen meneillään olevaan paleoruokavalioon, satunnainen makeanmieliteko on loppunut kuin seinään. Positiivisesti asiaan toki saattaa kevään lisäksi vaikuttaa myös ekotavaratalo Ruohonjuuresta ostamani sokeriton luomuomenasose ja jo jokin aika sitten takaisin lautaselle ottamani hapanmaitotuotteet. Maustamaton (tai keinotekoisesti makeutettu) jugurtti, vuohenjuusto ja raejuusto olivat paras päätös aikoihin.

Viimeaikojen oivallukset:
Lakritsinjuurta saa myös Ruohonjuuresta, siitä voi uuttaa vahvan lakritsinmakuista teetä tai imeskellä sellaisenaan. Hunajasta ja seesaminsiemenistä voi tehdä eräänlaista karkkia, kun kuumentaa hunajan pannulla, sekoittaa siihen siemeniä ja kaataa seoksen ensin leivinpaperille jäähtymään ja tasoiteltavaksi, sitten sijoittaa muutamaksi tunniksi pakastimeen. En ole vielä keksinyt miten hunajan saisi kovettumaan ihan kivikovaksi huoneenlämmössä. Paistamalla uunissa?

Aika kuluu nopeasti, muistan kuinka aluksi laskin paleopäiviä, sitten viikkoja ja lopulta kuukausia. Helmikuussa tuli vuosi täyteen, siihen on kyllä mahtunut aika monta hävittyä taistelua mutta tuplasti enemmän voitettuja. Haluan lainata aiempaa merkintää itselleni ohjenuoraksi:

Millä voi korvata keksin ja letun?
- Seksillä ja ketulla
T. Hallgren

Tuolloin näköjään käytin vielä Hermesetasta, nykyään ei tulisi mieleenkään makeuttaa teetä tai kahvia. Sensijaan kivikautinen aspartaami (…) on tunkeutunut mehunmakeuttajana ruokapöytään. Mutta kuten kätilönä työskentelevä Minnakin sanoi, se ei voi olla kovin vaarallista koska ei vaikuta sikiön kehitykseen raskausaikana.


Mar 23 2005

Pääsiäinen

Tästä pääsiäisestä tulee ensimmäinen oikeasti ilman karkkia ja suklaamunia. Ajattelin äsken ostaa mukaan mökille sellaisia myrkyttömiä vesivärejä, joilla voisi maalata keitettyjä munia. Olen tykännyt pienenä paljon pääsiäisestä varmaan juuri värikkäiden asioiden ja sen jälkeen nopeasti alkavan kevään takia.

Tänään aion pyytää, että pankissa tatuoisivat uudet nettipankkiavaimeni mielellään käsivarteeni, niin en kykenisi näin helposti niitä hukkaamaan. Joskus mullakin on sellaisia päiviä, että tämän jänön tekisi mieli piiloutua leivänpaahtimeen.

Jokin aika sitten yritin pelastaa maailman omalta osaltani ja ostin normaalin muovikassin sijasta sellaisen maatuvan ekomuovikassin. Se kesti halkeamatta tasan siihen asti kun olin juuri istuutumassa täpötäyteen bussiin ja kaikki ostokseni laukesivat vieressäistuvan nuoren kundin syliin. Haalin kahdella kädellä karkuun vieriviä mandariineja ja kundi nauroi vedet silmissä, kysyi vielä pois jäädessään että hakeeko minulle ne karkuun vierineet bussin etuosasta. Jostain syystä olen selkeästi suloisimmillani töppäillessäni.

Kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen
Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana
- Ismo Alanko


Mar 3 2005

Päättämättömiä lauseita

Jotenkin minusta tuntuu siltä, että…
siis odotan koko ajan että…
tai toisaalta en voi lakata ajattelemasta että…
kaipaan niin paljon sitä kun…

En ole ollut juurikaan voimissani, kurkku on jatkuvasti kipeä ja muutenkin on vähän kurjaa.

Pitäisi saada tehtyä tuhannen tuhatta asiaa, mutta keskittymiskyky on niin ja näin. Tärkeintä ehkä omalta kannalta olisi normalisoida vitutusvapaa paleo takaisin oikeaksi paleoksi. Se toki tarkoittaa sosiaalisen elämänlaadun huonontumista ja kotona tai kotibileissä nyhjäämistä ja suurta pahaa mieltä allekirjoittaneelle, mutta miksipä sitä pitäisi tuudittautua helppouteen.

Muut uutiset: luin viimein Cornwellin Raatokärpäsen ja petyin pahemman kerran. Juoni on niin uskomattoman ennalta-arvattava ettei tosikaan. Kuitenkin kirja piti otteessaan viimeiseen asti, se varmasti johtuu aikaisempien osien henkilöhahmojen käyttämisestä. Jenni valitti aiemmin, että läpi aiempien kirjojen Scarpetta ei koskaan nuku tarpeeksi, nappailee nappeja, polttaa, kärsii päänsärystä sekä vitutuksesta ja ulkona sataa aina. Tämän itsensä toistamisen annan kuitenkin anteeksi, mutta yhtäkkistä kerronnan siirtymistä preesensiin ja kolmanteen persoonaan en anna. Jokaisen kirjan psykopaatin maaninen kiinnostus päähenkilön rintoihin aiheutti pään puistamista ja huokailua, Bentonin herättäminen kuolleista oli ihan viimeinen vikatikki. EI NÄIN! Vaikka tunnustan, että jotakin sarjaa pitkään seuranneena haluaa jatkuvasti kuulla lisää tutuista henkilöistä mielummin kuin totutella uuteen sarjaan ja uusiin henkilöihin.


Jan 25 2005

Olen yrittänyt skarpata paleon suhteen, tosin se on nykyään tämä vitutusvapaa versio. Toisin sanoen syön myös hapanmaitotuotteita ja maitokahvia. Paleon seuraksi yritän liikkua vedessä ja ilmeisesti muuttua hylkeeksi ja hankkia vielä kidukset kaupan päälle.

Iloinen yllätys oli Valion sokeriton jukurtti, kuten myös Stockmannin herkun Delicatesse-osasto, joka myy paleokäyttöönkin sopivaa “pikaruokaa”. Hyvää joskin hintavaa, itse herkuttelin marinoidulla kalkkunan sisäfileellä. Tonnikalaa en ole kyennyt vähään aikaan syömään ollenkaan samoja määriä kuin ennen, ihan hyvä. Myös maustettuihin kivennäisvesiin olen miltei jäänyt koukkuun.

Satuin muutama päivä sitten olemaan hereillä irkissä oikealla kanavalla oikeaan aikaan ja pääsin testaamaan ja kommentoimaan uutta Blogilista.fi-palvelun betaversiota. Nyt se on siis julkaistu ihan yleiseen käyttöön, että ei kun rekisteröitymään vaan. Uusista ominaisuuksista on ollut myös juttua, itseäni kiinnostavat lähinnä blogien kategoriat sekä blogin omat infokentät. Vähän kuin tietokannaksi muutettu ja laajennettu blogiwiki. Tosi hyvä, iso tassu Samikille!

Olen pitkään kaivannut totaalista heittäytymistä. Tekemisen mielekkyys on ollut jonkin verran kateissa, se on suoraan verrannollinen esimerkiksi sohvapöydän kriisitilaan.

Työn alla on Elina Sanan kirja Luovutetut, ainakin alku vaikuttaa lupaavalta! Toisaalta pimeä aika vetää minut ennemminkin puppaviihteen pariin, tai sitten lukemaan uusiksi jo hyväksi havaittuja kirjoja. Viimeksimainituista kesken ovat ainakin Cornwellin Post mortem ja Fellowship of the ring. Jos saisikin omistaa tekstille koko elämänsä! Minä ainakin lukisin lukemasta päästyäni. Hassua etten ikinä innostunut lukion äidinkielentuntien pakkokirjoista, vaikka käytännössä kuljen jatkuvasti nenä tiiliskivessä kiinni.

Kovalevyllinen musiikkilaite on myös herättänyt jonkin jo kadonneksi luulleen osan minua, musiikin kuunteleminen kävellessä on mukavampaa kuin muistinkaan. Mukana on myös eskapistinen elementti; ei ole pakko ajatella niin montaa juttua niin monelta kantilta saati sitten stressata, kun korviin tulvii säveliä. Hyvä hankinta kaikenkaikkiaan.


Dec 31 2004

Aktivismi / paleo / elokuva

Kotonaolo on ollut harvinaista herkkua. Ensin ulkomailla, sitten joulunvietossa maalla ja vielä välipäiviksi erilaisten aktivistien kanssa muutamaksi päiväksi mökkeilemään. Jos en saa jumittaa koko tammikuuta kotona koneen ääressä, niin aikataulujen lisäksi paukkuu kyllä myös hermot.

Vaikka lähtö Talvipäiville olikin aika lailla tuskien takana, sopivia vaatteita ei löytynyt mistään ja mikään ei mahtunut reppuun, oli tapahtuma silti viihtyisä ja kiinnostava. Istuin tällä kertaa läpi sekä luennon kansalaisaktivistin oikeuksista että luonnonsuojeluekologiasta. Vaikka olen ollut maksettu jäsen Luonto-liitossa jo muutaman vuoden (saanut jäsenyyden vakiojoululahjana Sofialta), vasta nyt kiinnostuin enemmän metsiensuojelusta. Luonto-liitossahan toimii kaksi suurempaa ryhmää, joista toinen onsusiryhmä oikeus olla susi-kampanjoineen ja toinen metsäryhmä. Kenties voisi yrittää suunnata vähän vapaa-aikaa sinnepäin.

Muuten meininki oli aika leirimäistä, painoin kangasväreillä kuvioita paitaan, parille pojalle tehtiin rastat, joka ilta saunottiin ja päiviä rytmittivät ruokailut. Olin kantanut kotoa mukaani viisi purkkia tonnikalaa ja meetvurstipötkön, enkä ollut ollenkaan osannut odottaa että erikoisruokavalioni olisi huomioitu niin hyvin ja helposti. Kastikkeet olivat yleensä kasvista (ilman perunaa) ja lisukeriisin tai -perunan tilalle minulle keitettiin porkkanaa. Jälkiruoan sijaan sain hedelmiä ja olipa joukossa myös ihkaoma jauheliha-kaalipata. Suuri sydän kokeille! Tämä on nyt lukukauden ohella toinen hyvä esimerkki siitä, että pienillä muutoksilla ja hyvällä etukäteissuunnittelulla saadaan helposti yhdistettyä normaali sekasyöjäruokavalio, kasvissyönti, veganismi tai vaikka paleo.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tapahtumissa joissa pääsymaksuun kuuluu ruoka, ei pitäisi voida velvoittaa erikoisruokavaliota noudattavaa hankkimaan kokonaan omia eväitä, eikä “syö mitä tarjotaan äläkä valita” ole mikään käypä argumentti. Kun on tarpeeksi kauan ollut esimerkiksi ilman lihaa, ilman viljaa tai ilman maitoa, ei yhtäkkinen ruokavalion muutos ole helppo, vaikka virallista allergiaa ei olisikaan. Usein tällaisissa tapauksissa tulee helposti hankittua ne omat eväät, mutta pidän vähimmäisvaatimuksena edes alennusta tapahtumamaksusta. Kun sekä ruoka-aineongelmista ilmoittaminen että ruoan hankkiminen tapahtumaan tapahtuu etukäteen, voisi eniten vaivaa säästää yksinkertaisesti ruokalistan sumpliminen mahdollisimman yhteensopivaksi. Itseäni on joskus ottanut vähän päähän, että esimerkiksi gm-rahoilla ostetaan yhteiseksi evääksi esimerkiksi suklaata ja leipää. Toisaalta Faravia 3 ja PT yllätti iloisen paleomyönteisellä ruoalla.

Paleokuulumisia? On ihanaa olla kotona Suomessa ja hyvän paleon huomassa. Epäilen, että toisella matkaviikolla tapahtunut väsähtäminen liittyi myös paleottomuuteen. Kun vietti kokonaisia päiviä kaupungilla ja tuli asunnolle vasta myöhään illalla, oli pakko löytää jotain energiapitoista syötävää siinä välissä. 40 pennyn omenapiirakoitakaan en olisi halunnut jättää väliin. Hyvä olo palasi kun paleo palasi, enkä suunnittele vastaavia rikkeitä pitkään aikaan. On tullut syötyä aika paljon lihaa ja kananmunia, oikeastaan kananmunat ovat aika pienen budjetin paleoruokaa yhdessä tonnikalan kanssa.

Olen iloisesti ohittanut olankohautuksella kaiken sen henkisen morkkiksen, mikä tulee halvan ja tehotuotetun ruoan ostamisesta. Toki kyse on aina valinnoista, minä esimerkiksi haluan tehdä joskus jotain muutakin kuin ostaa ruokaa, esimerkiksi käydä elokuvissa, ja siksi pitää jostain muusta kuluerästä nipistää.

Finnkinon sarjaliput alkavat mennä vanhaksi, eilen kävin katsomassa elokuvan Saw, jonka valitsin tasan sopivan esitysajankohdan mukaan. Heti elokuvan alkumetreillä ymmärsin, että tätä elokuvaa minun nimenomaan ei olisi pitänyt valita. Nyt jälkeenpäin tutkittuna näyttää siltä, että kansainvälinen yleisö on pitänyt filmistä mutta suomalaiset arvostelijat haukkuneet sen lyttyyn. Minua ei kiinnosta mihin kaikkiin muihin elokuviin siinä intertekstuaalisesti viitataan. Minua kiinnosti se, että minua pelotti. Väkivalta liikkui jollain ihan eri tasolla kuin yleensä elokuvissa olen tottunut, puhumattakaan murhaajan käyttämistä nukeista ja paperimassanaamioista. Oletteko kuulleet minun sanovan, että klovnit ovat pelottavia? No, myös sianpäinen lastenteatterista karanneen näköinen mielipuolitappaja on myös hyvin pelottava. Varsinkin jos elokuva on leikattu pelottavaksi, miljöö suunniteltu ahdistavaksi eikä juonikaan nyt kirjaimellisesti mikään nätti ole. K-18 oli perusteltu, onneksi minulta eivät menneet yöunet, vaikka elokuvateatterista lähdön jälkeen vapisutti pitkään.


Nov 18 2004

Paleo, laajennettu versio

Mitä uutta paleorintamalla?
Vaikka kärsinkin taas pari viikkoa sitten valtavasta motivaationpuutteesta, olen jotenkin onnistunut luovimaan itseni jälleen tyytyväisen meetvurstinmutustamisen tilaan. Osasyynä lienee se, että olen hiljakseen ruvennut satunnaisesti lisäämään tilkan maitoa kahviin ja syömään myös jonkin verran juustoa. Paleosta poikkeaminen on kaksipiippuinen juttu, toisaalta tietää alitajuisesti että välillä tekee mieli ja tietää myös, että seuraavana päivänä saa maksaa siitä vatsakivulla. Kaipaisin edelleen vähän vertaistukea…

Rainbow cashew-pähkinät ovat tulleet kauppoihin ja valloittaneet sydämeni. Tonnikala ja oliivit ovat hyvää ja helppoa. Syön edelleen wokkia ja kanaa kookosmaitokastikkeella.

Laajemmin paleosta voisi nyt aika monen kuukauden käyttökokemuksella sanoa, että hieman normaalia kalliimmaksi ruokavalio tulee, kekseliäisyyttään joutuu käyttämään paljon erityisesti eväiden tai naposteltavan suhteen, mutta olo on (kuten odotettua) jaksavaisempi kuin ennen. Kiljuvaa nälkää ei tule kovin helposti enkä uskalla edes kuvitella kuinka väsynyt olisin leivänsyöjänä…


Nov 4 2004

Vesipostia ja verigreippejä

MTV3:n studiokäynti oli tähän mennessä kertyneistä paras. Ensin meille esiteltiin slideshowna maikkarin toimintaperiaatteita ja eri medioiden markkinaosuuksia, sitten pääsimme tepastelemaan ympäriinsä. Kävimme useassa studiossa, lavastevarastossa, kurkistelimme ohjaamoon, näimme uutistoimituksen, Subtv:n tilat ja vesipostin. Näimme miten pihalla kuvattiin W-tyyliä ja ohitimme maskeeraushuoneet ja kahvion. Mieleeni tuli elävästi jokin aikaisempi MTV-vierailu, kun muistaisi vain mikä niistä.

Meri tuli piipahtamaan Suomessa ja tätä tapausta juhlittiin Cantina westissä. Vikki suositteli meille kaikenlaista, hän kun oli käynyt Cantinassa sitten kuuluisten Lintsin päättäjäisten toissakesänä… muistelimme kaiholla pomoamme kiskomassa tequila-shotteja ja pitopöydän juustokastikkeen ikuista virtaa. Ei uusitun ruokalistan antikaan huono ollut, sain vaihdettua lankkuperunat kasviksiin ja söin sipulipihviä (ja Vikin juustokastiketta ja Merin oliivit. Ihme nirsot).

Lähdimme vielä Merin kanssa piipahtamaan Stellarissa ja Tauossa, jossa soitettiin paljon Rammsteinia. Kun ei olla nähty pitkään aikaan, niin tietenkin jutusteltavaa olisi vaikka koko yön ympäri. Onnistuin tekemään legendaariset: tulin kotiin kahdentoista maissa saadakseni nukkua tarvittavat kuusi tai seitsemän tuntia, sammutin vahingossa aamulla herätyskellon virkaa tehneen kännykän ja nukuin iloisesti pommiin. Hävettää kyllä, kun ei ollut ensimmäinen kerta. Tarvitsisin herätyskellon, joka vähintään kiskoo minut ylös tai kaataa kylmää vettä päälle. Nyt ei olekaan sitten varaa olla enää yhtään enempää poissa. Ainakaan ei särje päätä…

Aamu ei jaksa lakata hämmentämästä, otin pöydältä hedelmäkorista appelsiinin, avasin sen ja se oli verigreippi. Söin sen kuitenkin, aika hyvää greipiksi. Nyt minua kiinnostaa aivan suunnattomasti, että ovatko ne muutkin appelsiinin näköiset hedelmät korissa verigreippejä? Ja että mikä se iso limenvärinen on? Yllätyshedelmäsaaliit ovat kivoja.