Pornopolka

Päivän sana: stressinhallinta.

1) En saanut erinäisistä syistä nukutuksi viime yönä juuri ollenkaan
2) Nousin valmiiksi äkäisenä mennäkseni kahdeksaksi kouluun
3) Yritin ruokavälkällä ottaa nokosia oppilaskunnan tiloissa, jolloin nenäkäs ykkönen ensin potkaisi minua ja sitten heitti minua saksilla päähän
4) Tarkistin tiketin sivuilta Finntrollin keikan lipputilanteen: se oli loppuunmyyty
5) Turmion kätilöt on ilmeisesti perunut lauantain keikan
= ketuttaa!

Mitäkö seurasi? Kävimme videovuokraamossa hakemassa leffan (Parempi kuin Beckham) ja ruokakaupassa hakemassa karkkia ja limsaa. Menimme naapurissa olevaan pitseriaan ostamaan ruokaa. Hävisin taistelun valtavalle pitsalle ihan 6-0 ja parin tunnin kuluttua alkoi mahaa nipistää. Nyt tuntuu siltä kuin olisi syönyt pari chainmailia. Leffa kuitenkin oli aivan mainio: naureskelimme keskenämme ja esitimme tyhmiä kommentteja.

Ja jotain hyvääkin, pääsen sentään osallistumaan Olauksen Halloween-naamiaisiin. Pistän aamuisen kärttyilyn väsymyksen ja flunssan piikkiin, en halua edes kuvitella millainen tilani olisi jos poskionteloiden suolaliuottaminen ei olisi vaihtoehto.

Jopas on taas pitänyt juosta. Extempore-kutsulla Doomsbyhyn eilisiltana, possea, nukkeja, Cosmoja, internet ja Amerika-musiikkivideo. On helmeä, ettei tarvitse olla kotona yksin iltaisin. Tai siis, en pysty olemaan kotona yksin iltaisin.

Hva er det goth for….absolutteligt Satan Ja jotkut elitistit kehtaavat vielä väittää, että larppaaminen ulkomailla olisi jotenkin autuasta taidetta… (voi luoja mikä samettitunika!)

Pitkästä aikaa hyvää paleoruokaa, eli sipulista, ananaksesta, kanasta, paprikasta ja kananmunasta tehty paistos maustettuna valkosipulilla ja mustapippurilla. Täydellinen ilta kotona istumiseen ja uuden näppäimistön asentamiseen. Olen viikonlopusta niin poikki, että tekisi toisaalta mieli vain nukkua ja toisaalta kahlata läpi jokainen asunnosta löytyvä kirja ja peli.

Rakas isp lähetti meille laskun mukana kirjeen, jossa kerrottiin noin suunnilleen että heidän internet-palvelunsa on aina oikeassa ja maailman paras, nopein ja kaunein. Kirjeessä kehotettiin tilaamaan myös lisämaksullisia digikanavia. Tarvinneeko kertoakaan, että kirje meni suoraan roskiin? Pitää koputtaa puuta (päätä), sillä yhteys juoksee taas kuin unelma. Mikään muu ei sitten juoksekaan. Joinain päivinä vihaan internetkommunikaatiota, mutten silti osaa tehdä muutakaan kuin päivystää piuhan päässä ja vedellä tasaiseen tahtiin pakastevihanneksia ylähengitysteihin.

Huomenna pitäisi käydä kääntymässä opinahjossa, ostaa pari oppikirjaa (Jari Aallon mukaan nekin ovat kirjallisuutta), vilahtaa varmaan yhdessä kokouksessa ja sen jälkeen viettää legendaarista laatuaikaa. En ihmettelisi yhtään jos kylpyhuoneen peilistä löytyisi aamulla teksti “älkää koittako mun perään soitella”.

Koulun opetusvälinevarastossa asuu onneksi edelleen ystäväni piisamirotta Wunderkammerin ajoilta. Sitä esiteltiin tänään tunnilla, kuin lapsuuteensa olisi palannut tai ainakin lähelle.

Etsinkin sitten Civilizationia neljästä eri kaupasta, viimein menin Stockmannille ja siellähän se möllötti hyllyssä ihan vain minua varten. Imarteleva ajatus tavallaan, jos ei olisi vituttanut niin paljoa.

Illalla meillä kävi vieraita. Tämä on merkittävä tapaus, koska etukäteen sovittu vierailu asuntoomme on tapahtunut viimeksi varmaan touko-kesäkuussa? Sen jälkeen ei ole edes juurikaan siivottu. Nyt kuitenkin oli pöytä täynnä herkkuja, pieni paleosyöjä sisälläni arvosti paljon pähkinä- ja sekahedelmätarjoilua. Yöunet tosin jäivät vähän turhan vähäisiksi, kun vieraat olivat hauskoja ja halusivat viipyä “vielä vähän pidempään” ja heidän lähtönsä jälkeen halusin pelata Civilizationia “vielä vuoron pidempään”.

Nyt harkitsen vakavasti johonkin kahvilaan pelastautumista, eihän tästä tule nyt yhtään mitään. Mutta sitä ennen mannermaista aamupalaa, pehmeäksi paistettua sipulia, pekonia ja herkkusieniä… mmm. Syön nyt ensimmäisiä kertoja paleoni aikana pekonia. Ei huono, kunhan ei tule tavaksi.

Kiireisyyden huomaa paleosta, entisten kalkkunapihvien tilalle on salakavalasti hiipinyt varsin kulinaristinen “tonnikalaa paloina, tonnikalaa hiutaleina, tonnikalaa tillissä, tonnikalaa curryssä, ananasta murskattuna, ananasta viipaleina, ananasta paloina”-herkkumenu. Värähdän kun kuulen sanan “tonnikala”.

Toissa sunnuntaina kävin aterioimassa Torossa, en ollut uskaltanut edes toivoa niin maittavaa paleoruokaa. Välikyljys anglaise salaatilla sisälsi myös sipulirenkaita ja pekonia. Mm. Suosittelen.

En malta odottaa syksyä. Omenapuissa, kirpeässä ilmassa, ruskassa, kävelykengissä ja villakangastakeissa vain on sitä jotain. Arki vakiintuu taas uomiinsa, jouluun mennessä olen hetkeksi vapaa velvollisuuksista.

Yritän kuitenkin kiivaasti olla ajattelematta syksyä, tarvitsisin nimittäin kipeästi kertausta Ruotsin kieliopissa ja matematiikassa kirjoituksia varten. Pitäisi myös samaan syssyyn hankkia ajokortti ja auto, sillä kotikoti on myynnissä parhaillaan Kiinteistömaailmassa. Uutta en ole vielä nähnyt, mutta sijaitsee kuulemma Vihdissä ja on kuulemma ihana, 1930-luvulla rakennettu punatiilitalo museoviraston suojeluksessa. Tämä aiheuttaa tietenkin sen, että minulle tungetaan kaupunkiasuntoon valtaisa tavara-arsenaali. Tai ainakin pitää sanoa hyvästit puolelle. Aiheuttanee myös lievää juurettomuutta.

Pinseri kiinnitti huomiota Blogistanin kesähuumaan. Jannen kuvaus teestä ja tuoreesta pullasta oli niin elävä, että aloin oitis nähdä aiheesta päiväunia. Mikä jännittävintä, minun ei oikeastaan tee mieli syödä pullaa, vaan kysymys on kokonaisesta pullanleipomisen ja teenkeittämisen mielikuvasta. Mieluiten pulla ja tee (tai maitokahvi!) tarjoiltaisiin tietenkin Tupakoiden olohuonetta muistuttavassa avarassa tilassa, jonka seiniä täplittävät kirjahyllyt ja lattia on sileäksi kulunutta puuta. Awww!

Paleorintamalta ei paljoa uutta. Kiitokset Eevalle ja Tonille, jotka jaksoivat valmistaa Lukukauden kolmelle paleopelaajalle omat ja varsin maittavat ruoat. Hieno esimerkki siitä, miten erikoisruokavaliot voidaan ottaa muutamalla yksinkertaisella muutoksella huomioon koko ruokalistaa suunnitellessa (tässä tapauksessa vielä allergiattomille)! Erityisesti perjantain juhlaillallinen oli elämys. Lukukautta lukuunottamatta olen liikkunut totutulla liha-tonnikala-kanapihvilinjalla, pitänee laajentaa ja hankkia uutta ruokaa. Varsinkin pähkinät tekisivät kauppansa, jos niitä kotoa löytyisi.

Juttelin Eurassa jonkin verran Miikan ja Elinan kanssa, seurassa muutama paleosta kiinnostunut. Oli todella virkistävää vaihteeksi vaihtaa sanoja jonkun kanssa, joka oikeasti tietää mitä paleo on ja mitkä asiat ovat helppoja tai vaikeita. Yhdessä tuli todettua, että kyllä oma hyvä olo on tärkein mittari paleon kannattavuudelle, ihmisten mielipiteenilmaukset voi jättää kakkossijalle. Elina vinkkasi, että yleensä allergiaan vetoaminen on helppo tapa omien ja kanssaihmisten hermojen säästämiseen. Ainakin Finnairilla sai varsin paleo-yhteensopivaa ruokaa ilmoittamalla itsensä diabeetikoksi (vaihtoehtona ei ollut laktoosi-intoleranssista ja keliakiasta kärsivää diabeetikkoa ). Juhannuksena käytiin myös kaikkien paleokeskustelujen helmi. Useinkaan aiheesta väittelijät eivät kykene mitenkään ymmärtämään sitä, että on aina ihmisen oma valinta mitä suuhunsa laittaa. Yleensä nämä “keskustelut” laukaisee esimerkiksi kohtelias kieltäytyminen tarjotuista karkeista.

Jos viikonlopun extended summer editionin jälkeen palaisi vaikka ihan oikealle paleolle. Nutturan löysentäminen on helpottanut elämää, vaikka sekahedelmien nakertaminen käy pitkän päälle vähän puuduttavaksi. Töissä on tullut syömiseen säännöllinen rytmi: kymmenen aikaan kahvia, kahdentoista maissa ruokaa ja jos on pitkä päivä, niin kahden maissa jotain välipalaa ja kahvia. Välillä tuntee itsensä ihan villasukkaiseksi tädiksi nimikkokahvikuppinsa kanssa.

Kellarikomeron syövereistä paljastui Fotevikenistä taannoin tuotu lampaantalja, jossa on halkeama (pitää korjata) sekä ainakin neljät villasukat, joiden olemassaolon olin jo unohtanut. Villasukat! Jes! Kieroa että juhannusviikolla joutuu viettämään röökitaukonsa hytisten toppavuoratussa prätkärotsissa. Yritin jo aloittaa kesän ja jättää takin kotiin, mutta muutaman kylmän aamun ja vielä kylmemmän iltapäivän jälkeen luovutin suosiolla. Pitää varmaan palkkapäivänä käydä ostamassa uusi huppari.

Juhannuksesta on selvinnyt lisää. Paikka, jonne olemme menossa on nimeltään Rautalammi ja sijaitsee 30km Suonenjoelta. Minulle on nyt luvattu soutuvene, juokseva vesi, sauna, Hummani hei ja lavatanssit. Ilmeisesti paikalle on myös saapumassa kokonainen maajoukkueellinen kuopiolaisia sinkkumiehiä, hui kauhistus!

Internet-slangia

Kaipaan hitaita lämpimiä läheisiä aamuja
maitokahvia villasukat jalassa
kummankin keuhkoilla kehräystä

Kesän tullen alan näköjään lipsua ns. kaljapaleoon. En usko sen romuttavan elämää, mutta yritän vähän vältellä kuitenkin. Kesäterassilla ei vaan voi istua kahvia lipittämässä…

Uuskivikautinen ruokavalioni, myös vitun paleona tunnettu, ei rassaa hermoja enää yhtään niin paljon kuin viime merkintää tehdessäni. Olen oppinut luovimaan kebabsalaatin ja kalkkunafileen viidakossa entistä paremmin, eikä paleoystävällisten vaihtoehtojen etsiminen tuota enää juurikaan ongelmia. Töissäkin voi syödä omia eväitä, sekä säilykehedelmäpurkkeja välipalaksi. Olen myös oppinut löysäämään vähän turhan tiukkaa kaulapantaa, en enää juurikaan välttele esim. marinadeja tai hieman maitoa sisältäviä kebab-kastikkeita annoksissa.

Kun kerran kesä on täällä, pitäisi varmaan tehdä visiitti vanhempien luokse. Ainakin kesäkurpitsaa voisi viljellä kompostissa kilokaupalla eikä porkkanan tai salaatinkaan istuttaminen mikään huono juttu olisi. Kesäpaleo voisi purkin sijaan asua äidin kasvimaalla. Miksei kellarissa voi viljellä persikkaa, höööööh. Onneksi on sentään mansikoita. Syksyllä toivottavasti kaikkien puiden oksat ovat raskaat omenien painosta. Tai jos edes vain omenapuiden

Viikon päästä lähtö Villa Hynniseen Isnäsiin. Pitkä viikonloppu auringon lämmittämällä laiturilla, saunominen ja grillaaminen piristävät jo nyt ajatuksena aivan huomattavasti. La la, pitää vain tehdä multimeediopuhelimeen kunnon kauppalista, ettei grillauselämykseni jää millään tavalla vajaaksi. Riekkuminen helpottaa aina.

Sinihammas on minulle aivan uusi tekniikan laji. Se ei ole muutaman päivän ihmettelyn perusteella myöskään aivan helppo laji. Kone kaatui noin kiljoona kertaa ajurien ja ohjelmien asennuksen aikana ja nyt minusta tuntuu siltä, että ajurit ovat ihan väärässä. Puhelin kyllä löytää tietokoneen, mutta tietokoneella ei ole puhelinyhteydestä harmainta aavistusta.

Pitkästä aikaa ilmassa on kannustuksen tarvetta. Olisi varmaan tänäänkin pitänyt lähteä jonnekin sen sijaan, että kuluttaisi kotisohvaa ja huokailisi.

Edellinen paleopoikkeama Rooman jälkeen oli syntymäpäiväni, seuraava Multiksen syntymäpäiväbileet huomenna. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua paleopoikkeuksiin: toisaalta haluaisi olla kunnianhimoinen ja pitää itseään paremmin niskasta kiinni, mutta toisaalta tajuan, että olisi viisasta sallia itselleen sopivin väliajoin jotain kiellettyä. Nyt kun vielä osaisi päästä lopputulokseen siitä mitä tarkoittaa “sopivin väliajoin”. Kerran kahdessa viikossa? Kerran kymmenessä päivässä? Kerran viikossa? Ja kaikkein vaikein kysymys: miten onnistuisi ajoittamaan mielenkiintoisia ihmisiä kanssaan kaljalle juuri silloin kun paleopoikkeaa?

Välillä tuntuu, että paistinpannu on aina likainen, että tomaatit ovat aina homeessa ja että mitään naposteltavaa ei koko talossa ole. Taidankin ensi viikon ruokabudjetilla ostaa pelkkää purkkiruokaa: se ainakin säilyy. Ottaa satunnaisesti aivan järjettömästi päähän, että kaupassa ei myydä oikeastaan mitään paleoystävällistä valmisruokaa (esimerkiksi perunatonta kasvissosekeittoa) tai edes tomaattikastiketta ilman sokeria. En jaksaisi montaa kertaa viikossa laittaa ruokaa, joskus olisi kiva vaan avata purkki (ja kylmällä meetvurstilla ei kauhean kauan pysy ystävällisenä). Murmurmur.

Toisaalta täytyy kyllä nostaa hattua, piakkoin on tulossa täyteen jo kolme kuukautta. Sen kunniaksi teen ruokalistausta (näköjään top 15)

- Meetvursti
- Jauheliha
- Tomaattimurska
- Tonnikala
- Lidl-liha
- cashew-pähkinät
- banaani
- melooni
- tee
- vesi
- omena
- hedelmäsäilykkeet (omassa mehussaan)
- ananas
- porsaanpaisti
- Findus-wokki lotus

ps. myös koko asunto (ei ainoastaan keittiö) on likainen. Tosinainen ei itke, eihän?

Kummallista miten perättäisinä päivinä voi sekä vihata elämäänsä ja sortua tekemistensä taakan alle että riemuita jokaisella siihen kykenevällä solulla ikkunasta salaa taloon tulevasta auringosta, tulevista lämpimistä kesäpäivistä ja vihreästä ruohosta (ja Faraviasta). Ja miten ihmeessä ihminen voi joka ikinen yö nähdä unta keksien ja suklaan syömisestä?

Matkalla Roomassa paleo lipsui, pitihän sitä italialaista jäätelöä maistaa ja pari kertaa pitsaakin syödä (vain juusto ja keksit olivat sen arvoisia, toim. huom), joten nyt olen keskittynyt paleo-arkeen palaamiseen. Kaupassa alkaa olla kotimaisia tomaatteja ja kurkkua, olen löytänyt suosikkimeetvurstini ja sairauden takia juonut kymmeniä litroja teetä. Tee on aika hyvää.

Ostin myös ensitöikseni levykaupasta Finntrollin uusimman, Nattföddin. Ei vedä vertoja Jaktens Tidille (jolle melkein Visor om slutet vetää vertoja) mutta onkin sitten niitä lukuunottamatta vertaansa vaikka. Olen pitkään rakastanut raskasta musiikkia, mutta Finntrollissa ja folk-melodioissa on sitä jotain. Ei ilmeisesti riitä siis, että on pelkkä viulunsoittaja Kaustisilla, pitää olla Tuskaa ja pitää olla Peikko. (Örrör) Ja Finntroll livenä 5.5. Tavastialla! Maljani lienee ylitsevuotavainen.

Oltiin eilen posselaisten kanssa leffassa katsomassa Blueberryä. Jätkän tietokone-efekti-trippailukohtaukset lähinnä ällistivät päätä, joskin oli tietty kiva nähdä miten itsensä siirtäminen pikselimuotoon internetiin tapahtuu. Ja täytyy myös myöntää, että kieleni viisti suurimman osan aikaa elokuvateatterin lattiaa Vincent Casselin takia

Faravia tulee vauhdilla, joskin lisää pelaajia kaivataan vielä. Olen ruvennut nyt vasta aktivoitumaan, askartelemaan örkkiproppeja ja haalimaan sotarumpuja. Tosin olen saanut haalittua vasta yhden.

Viimeisistä paleokuulumisista onkin taas jo aikaa. Muuten menee hyvin, mutta naposteluongelma on arkipäivää. Esim. suolatut cashewpähkinät ovat aika kalliita, eikä niitä edes saa monestakaan ruokakaupasta. Bileet menevät kyllä kohtuullisen sujuvasti meetvurstia purren, mutta tuttavapiirin nälvivät kommentit eivät suoranaisesti helpota oloa.

Kaipaan aivan järjettömästi kesää ja ainakin Euran muinaismarkkinoita. Tähän mennessä mikään ei ole ollut vielä niin siistiä kuin maata vihreällä niityllä niiden kaikkien rakennusten, eläinten, lasten ja käsityöläisten keskellä, tietenkin auringon porottaessa samalla naamalle. Illalla saunotaan ja uidaan, tai vain istuskellaan niillä sileillä kallioilla. Jotta viikonloppu olisi tarpeeksi mausteinen, kuuluu siihen olennaisena osana autoilla eksymistä, ostosten kanssa sähläämistä ja ihmissuhdekriisejä. Hiekka tuntuu polttavalta jalkojen alla. Oi Eura, täältä tulen!