Jan 17 2010

Paleo on parasta

Eli seksiä ja kettua metsästämässä.


Pari sanaa paleosta ja historiastani

Paleo tarkoittaa tässä yhteydessä paleoliittista eli kivikautista ruokavaliota. Aiempi paleokauteni käsitti muistaakseni melko tarkkaan vuodet 2004-2006 ja tämä nykyinen kausi alkoi miltei tasantarkkaan vuosi sitten, tammikuun lopussa 2009. Ympäröivän maailman suhtautuminen paleoon tai VHH (vähähiilihydraattinen) -ruokavalioon on parantunut merkittävästi sitten ensimmäisen paleokauden. Nykyään esimerkiksi opiskelijaruokaloissa tai ravintoloissa on mahdollista pärjätä paremmin, koska soveltuvaa ruokaa on tarjolla enemmän. Muut ihmiset yleensä myös tietävät erilaisista VHH-versioista jo etukäteen jotain, enkä enää joudu ikäviin keskusteluihin kertoessani, etten syö perunaa tai kieltäytyessäni pullasta. Ostoskorini ja poskieni sisällöstä on siis tullut ns. sosiaalisesti hyväksyttävää. Se olikin pitkä matka.
Weeruska meat balls

Näin herkullisennäköisiä  lihapullia lämpimällä kasvislisäkkeellä nautin kesällä Weeruskassa

Missä ollaan nyt

Talvi ei ole koskaan ollut näin helppo. Asialla saattaa olla toki tekemistä myös elämäntilanteen ja kirkasvalohoidon kanssa, mutta uskaltaisin antaa myös paleolle pisteet siitä, että on pitänyt minut keskimäärin pirteänä ja energisenä. Aiemmalla paleokaudella  muistan poikenneeni melko tasaisesti, nyt ei edes juurikaan tee mieli. Vain juustoa on ikävä, enää en näe unia kekseistä ja letuista. Ensisijaisesti minulle kyseessä on elämäntapamuutos, joten jatkossakaan minusta ei tule valkoisen viljan ystävää.

Paleoversioni on muunneltu tiukka, en käytä maitotuotteita mutta laitan kahviin soijamaitoa ja syön kyllä maapähkinöitä. Joskus jopa eineksiä.

Miksi nähdä kaikki tämä vaiva

  • Koska haluan kiinnittää huomiota siihen mitä syön
  • Syödä enemmän kasviksia
  • Saada ruoastani mahdollisimman paljon ravinteita
  • Pienentyä
  • Voida hyvin ja olla terve
  • Ainakin maidon ja juuston suhteen lunastaa osani hiilijalanjäljen pienennyksessä
  • Listaa voisi varmasti jatkaa äärettömyyksiin, mutta pääsyy: olen kokeillut kaikkea ja paleolla voin kokonaisvaltaisesti parhaiten.

Salve silakat

Ravintola Salven silakoita voin myös varauksetta suositella, vaikkei annos maidoton olekaan


Jan 18 2009

Ihmiskeittoa ja kaalilaatikkoa

Perjantai-iltana nukuin trendikkäästi univelat pois, lauantaina kävin Jäähallin kirppiksellä, hain ystäväpariskunnan ja mentiin ruokakaupan kautta Isnäsin huvilalle juhlimaan Joonaksen synttäreitä ja Ninon maastapakoa. Ruokalista oli hulppea, erityisesti iltayön juustohifistely aiheutti avointa kateutta ihmisissä ja monet lupasivat liittyä seuraavalla kerralla meidän ruokaosuuskuntaamme. Illan kruunasi saunominen ja ensimmäinen kylpyni ihmistenkeittoaltaassa. Yllä pikimusta taivas, ilmassa pakkasta, hiukset jäässä ja kroppa neljäkymmenasteisessa vedessä, kädessä tölkki kylmää tummaa portteria oli sanallasanoen parhautta. Luonnollisesti ystävien seura auttoi löysäämään erinäisten asioiden kiristämää pinnaa huomattavasti, puhumattakaan upeasta huvilasta. Jos pitäisi valita paikka, jossa viettäisi yksin loppuelämänsä, Isnäs olisi aika täydellinen.

Pysähtynyt sunnuntai, aamiaiseksi tuoreita croissantteja ja juustotarjottimen jäänteet. Suhailtiin takaisin sivistyksen pariin, melko pian kotiinpaluun jälkeen ymmärsin haluavani kaalilaatikkoa. Vietin siis hetken internetissä ja keksin foorumiavusteisesti, että voisin kerrankin kokeilla tehdä vegaanista ruokaa.

Vegaaninen kaalilaatikko

Aineet:

- 2 dl soijarouhetta
- 2 dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita
- vajaa kilo kaalia
- kasvisliemikuutio
- siirappia
- kaura- tai soijamaitoa
- 2 sipulia
- Mausteena meiramia, valkosipulia, suolaa, pippuria ja mitä haluat

Pistä ohrat kiehumaan kasvisliemikuution kanssa reiluun litraan vettä, anna kiehua vartti, lisää kaali, vahdi ettei homma pala pohjaan, anna kiehua kymmenen minuuttia, lisää sipuli, soijarouhe ja mausteet, ota kattila pois levyltä. Sotke mössöä kauhalla, maista mausteiden määrä. Suosittelen hieman ylimaustettua. Kun soijarouhe on turvonnut hetken, lado mössö voideltuun uunivuokaan. Kaada päälle maitoa n. 2 desiä, kaada päälle siirappia n. puoli desiä. Laita uuniin tunniksi 170 asteeseen ja nauti puolukkahillon kanssa. Alkuperäinen kaalilaatikon ohje.

Tuomio: ihan törkeän hyvää. Jos mössöä olisi maustanut vielä enemmän ja ehkä korvannut maidon kermalla, olisi saattanut olla vielä parempaa. Koska minulla on nyt jäljellä sekä soijarouhetta että -maitoa, varmaankin kokeilut jatkuvat.


Nov 28 2008

Valikoituja asioita

Näin alkavan talven kunniaksi julkaisen taas listan asioista, jotka on parhaudesta tehty.

Juoma
Twiningsin Passionfruit, mango & melon, maustettu musta pussitee. Jo pelkkä tuoksu on pehmeän hedelmäinen ja maku vertaansa vailla. Aamupala voi olla muuten hyvin askeettinen, kunhan siihen kuuluu valtava mukillinen hyväntuoksuista teetä. Myös Nordqvistin Sole Rooibos-tee, maustettua rooibosta, on kaikkien lukemattomien positiivisten terveysvaikutusten lisäksi valtavan hyvää.

Hajuvesi
Calvin Kleinin Eternity moment. Kepeä, elämäniloinen, hieman vaaleanpunainen, muttei missään nimessä äitelä naisten parfyymi. Aiemmin en ole käyttänyt muutamaa kertaa pidempään mitään tuoksua, mutta ilmeisesti löysin viimein omani. Toinen pullo on jo puolessa ja ostan ehdottomasti seuraavan. Myös nimi viehättää. Tämän talven toinen suosikki on DKNY:n Be Delicious Green, joka on omenantuoksuista hajuvettä omenanmuotoisessa pullossa.

Kirjailija
Kun olin keuhkoputkentulehduksen takia miltei viikon vuoteen-tai siis sohvanomana, luin mielettömän pinon Leena Lehtolaisen dekkareita. Naisenergiaa, perhe-elämää, vaaroja ja jännitystä, kirjoitettu asenteella. Pesee remekset ja soininvaarat mennen tullen! Älkää tosin katsoko Lehtolaisen Maria Kallio -dekkareiden pohjalta tehtyä tv-sarjaa, Minna Haapkylän apaattisuus ko. roolissa saa ihmisen vain kiukkuiseksi.

Vaatteet
Feelmaxin iloisenraidalliset varvassukat piristävät päivän kuin päivän. Ainoa haittapuoli on, että aamuisin niiden jalkaan kiskominen kestää hetken normisukkia pidempään.

Muut
– Postikortit. Pitkin kesää olen saanut reissaavilta ystäviltä kortteja niin Seinäjoelta kuin Pariisistakin ja jokainen niistä on jaksanut lämmittää. Japanista tuli yksi ihan ääriään myöten täyteen kirjoitettu, jokaisesta sanasta paistoi läpi se, että minua oli matkalla ajateltu. Postikortti on hyvin konkreettinen minä ajattelen sinua -viesti, harmi vaan että olen itse melko laiska kortinrustaaja, enkä koskaan muista ihmisten osoitteita. Uudenvuodenlupauksen paikka?
-Peltirasiat. Työkaverini Joonas lahjoitti minulle maailman suloisimmat pienet amerikkalaiset peltiaskit, joista toisessa on ollut kanelipurukumia ja toisessa suun raikastavia pastilleja, sokerina pohjalla minttupastilleja oli vielä jäljellä! Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta löysin myös 50- tai 60-lukuiset Pauligin kahvirasiat ja Vallilan makasiinien kirpputorilta My Little Pony-kuvioisen purnukan.

Kaamosmasennuksen lievittämiskeinot
Kaamosmasennusta voi lievittää parhaiten nukkumalla enemmän, tapaamalla paljon ystäviä ja suunnittelemalla etukäteen kaikkea kivaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ensin otetaan isot kupit mielijuomaa, sitten tehdään lyhyen tähtäimen suunnitelmat (mihin mennään jatkoille, kenellä on bileet ensi viikonloppuna) ja niistä siirrytään kauaskantoisempiin yhteisiin päätöksiin (ensi kesän festarit Provinssirock, lähdetäänkö Wackeniin, leikitäänkö viikonloppuviikinkiä Skånessa, tehdäänkö mökkireissu ja jos, niin kenen mökille). Tämän yhteydessä voi myös katsella valokuvia menneistä ilon päivistä.

Olen havainnut myös, että vitamiinien ja kalaöljykapselien syömisellä sekä aamuisin sarastuslampun valoon heräämisellä on ollut positiivisia antikaamosvaikutuksia. Sarastuslamppu oli ns. hävyttömän kallis, mutta helpottaa aamuherätyksiä ja on ihan veikeä vekotin radioineen, moneen vuoteen tätä ennen ei minulla radiota ole ollutkaan muualla kuin autossa.


Aug 29 2008

Onnesta

Joskus onni on todella pienistä asioista kiinni. Tavattuani maanantaina kaupungilla sattumalta Tyson päädyimme meille kokkaamaan aivan taivaallisen makuista tuoretomaatti-feta-pesto-integraalipastaa ja juttelemaan jääkaappien suunnittelusta sekä oikeastaan ihan kaikesta muustakin.

Puhdasta onnea ja parhautta olivat myös viime lauantaiset Vihdin Vuosisatamarkkinat, äidin ja Pirjon tekemät silakkapihvit ja synttärijuhlat Oinasjoella. Kiitos Vihdin markkinoiden minulla on nyt viimein unelmieni jakkara. Saltvikissä nimittäin avoimesti kadehdin Karon jakkaraa, sillä vuosi vuodelta pidän vähemmän ja vähemmän istumisesta maassa taljan kanssa. Kerrottuani Karolle ylpeänä liittyneeni nyt jakkarakerhoon, Karo kätteli minua ja sanoi “tätä päätöstä et tule katumaan!” Aion koeajaa jakkaran tänään Glimsin markkinoilla.

Otin itseäni niskasta kiinni eilen ja nyt minulla on jälleen voimassaoleva opiskelijakortti. En kuitenkaan ole vieläkään ilmoittautunut yhdellekään kurssille, pitäisi vielä tämän viikonlopun aikana keksiä mitä sitä nyt tekisikään. Suunnasta jos toisesta tulee painetta tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, vaikken haluaisi. Joskin ehkä sitä ihminen toisella kerralla osaisi ottaa vähän vähemmän stressiä?

Syksy tuoksuu jo ilmassa ja peilaa kuvaansa vesilätäköistä. Mihin katosi kesä? Joskin omenista notkuvat puut, villasukat ja kaulaliinat ovat olleet mielestäni aina puoleensavetäviä.


Mar 30 2008

Uutiset länsirintamalta

Long time no ABC. Pieni kertaus siitä mitä on tapahtunut.

- Olen tehnyt töitä.
- Olen yrittänyt epätoivoisesti opiskella ja hyväksynyt hiljaisesti muutaman kurssin jäävän kesken ja myöhemmälle.
- Tietokantasovelluksen harjoitustyö meni läpi. Olenko jo sanonut vihaavani harjoitustyökursseja? No nyt sanon.
- Selvitimme mittavan Ropecon-kriisin. En tiedä mihin joutuisin ilman Niksua. Itkeä vetistelin jo kahvikuppiin javalabraa ja kurjaa elämää, niin Niksupa taputti selkään sekä lohdutti ja tajusin etteivät asiat ehkä niin huonosti olekaan. Ylipäätään tämänkokoisen projektin vetämisen kannalta on ihan pakko olla joku toinen, jonka kanssa voi jakaa vetovastuuta ja ylipäätään edes puhua. Meillä on ollut todella hienoja spontaaneja aivoriihiä, kun ollaan ihmetelty eri juttuja ja keksitty kaikkea jännää. Plus kiitos Niksun ja duomvitreffien olen löytänyt Cafe Ateneumin kasvisruoasta koostuvan lounasbuffetin! Mitä ihanaa ruokaa! Ruoasta puheenollen, käytiin muutama viikko takaperin duuniporukalla katsomassa Porco Rosso elokuvissa ja syömässä italialaisessa ravintolassa nimeltä Zio Pepe, erityiskehut ravintolan omatekoiselle ananassorbetille. Menen takuulla uudestaan.

Viime viikolla kävin leffassa katsomassa Sweeney Toddin, Johnny Depp oli varsin yllätyksettömästi erittäin komea ja Helena Bonham-Carter ihan elementissään hutsahtavan piirakkakaupan tädin roolissaan. Leffan juoni oli kyllä ihan vinksahtanut satu, järkytyin hieman siitä kun Sweeney heitti Mrs. Lovettin valtavaan piirakkauuniin, eivätkä jälkeenpäin näkemäni painajaiset siis olleet ihme. Teatterissa menisi muitakin kivoja eläviä kuvia, jos vain saisi revittyä jostain aikaa niiden katseluun.

Olen kolunnut kirpputoreja niin yksin kuin Sonjankin kanssa ja saalistanut mm. Malibu Barbien vuodelta 1971 sekä sydänkuvioisia peltipurkkeja. Alun perin minun ja Sonjan piti mennä sunnuntaina myymään, mutta kun pöydät oli loppuunvarattu mentiinkin vain ostoksille. Sen jälkeen tehtiin Tatun kanssa hämmentävää -kuulemma thaimaalaista- perinneruokaa spam-sushia (!!!) eli teriyaki-kastikkeessa ja sokerissa paistettua nötköttiä käärittynä sushiriisiin ja norilevyyn. “Mielenkiintoisesta” konseptistaan huolimatta ruoka oli ihan huomattavan hyvää. Vaihdettiin Tatu Perttuun, jolle etsittiin asuntoja ostettavaksi Oikotieltä ja ylipuhuttiin sitä lähtemään kanssamme Tallinnaan kissanhakumatkalle. Sonjan ja Tatun kissa Bitti on nimittäin alun perin Virosta kotoisin ja yllättäen olivat Rekku Rescuet löytäneet Bitin veljen sieltä myös, se on nyt Tallinnassa kotihoidossa. Minun ja Sonjan mielestä oli ihan maailman paras idea lähteä Tallinnaan, Perttu saa kissan ja me tytöt päästään Day Spahan mutahoitoon. Yllättäen Perttu ei kauheasti lämmennyt, mutta asuntonäytön meidän valkkaamaan kämppään se kyllä lupasi buukata. Pieniä askelia…

Oma kissanhankintani edistyy siten, että silmät ja korvat ovat jatkuvasti avoinna. Haasteita tuo vaatimukseni sukupuolesta (tyttö) ja ulkonäöstä (norjalainen metsäkissa). Aitoa rotukissaa en luonnollisesti ole hankkimassa, kun ei minua näyttelyissäkäyttäminen kiinnosta ollenkaan. Äiti ehti jo hermostua puhelimessa ja väitti noin kärjistetysti, että käsissäni kissa kuolisi nälkään, se olisi aina heillä hoidossa, enkä minä ikinä kotona. Kiitin luottamuksesta ainoaa tytärtään kohtaan ja yritin perustella, että ikäisilläni ihmisillä on helposti leikki-ikäisiä lapsia, joten olisi onnellinen siitä että hankin vain kissan. Luulen että voisin soittaa aprillipäivän puhelun huomenna ja sanoa “en otakaan kissaa, olen raskaana ja laskettu aika on marraskuussa!!“, annan sen haukkoa henkeään jonkin aikaa ja sitten kysyn, joko se siunaa kissan. Olen yrittänyt puhua niitä jo ties kuinka kauan ottamaan maalle uutta kissaa sen rakastetun ja edesmenneen tilalle, mutta jostain syystä suhtautuvat ideaan nihkeästi. Ollaan äidin kanssa niin samanlaisia, että parhaimpina päivinä puhalletaan täydellisesti yhteen hiileen ja silloin kun ollaan eri mieltä runnotaan palikkatestissä tehokkaasti neliönmallista palaa kolmionmuotoiseen reikään.

Värjäsin tukan toffeenväriseksi Eevan avustuksella eilen, käytiin porukalla saunassa ja katsottiin leffaa kunnes nukahdin sohvalle. Luin salaa nuorten keskustelupalstaa netissä, neuvoivat syömään biotiinia kun kasvattaa hiuksiaan, joten hankin 330 tablettia mainittua tavaraa. Raportoin myöhemmin lähteekö tukka nopeaan kasvuun, vai oliko kaikki huijausta. Tänään ehdin jo kirjoittaa javalabran määrittelydokkarin aamukuudelta ja käydä hammaslääkärissä porattavana, nyt nyyhkin poski puuduksissa. Olen myös onnistunut kehittämään jostakin erittäin ilkeän yskän, jota yritän hoitaa Medipektin yskänlääketableteilla. Kun lisätään mukaan vielä hormonit, monivitamiinit ja kalaöljykapselit voisin varmaan samalla siirtyä kokonaan pilleripohjaiseen ruokavalioon.

Tänään on vuorossa ensimmäinen awif (a week in Finland) -ohjelma, johon pääsen ottamaan osaa. Sarjakuvajulkkareissa on luvattu kuohuviiniä. Suosittelen osallistumaan awifiin, vaikkei Solmukohtaan varsinaisesti tulisikaan, varsinkin jos ulkomaalaiset roolipelaajat/larppaajat kiinnostavat. Koko viikko on enemmän tai vähemmän pyhitetty solmukohtailulle ja perjantaina suuntaan sitten nenäni kohti kokoushotelli Kiljavanrantaa. Toivottavasti saan kaiken tarpeellisen hoidettua siihen mennessä, muka pitäisi jossain luennoilla ja töissä ja kokouksissa käydä. Pelkään myös maksani puolesta, raukkaparka on jäänyt keväällä ihan liian vähälle treenille, sen huomasi jo perjantaisella opiskelijamaisella iltapäiväkaljalla Puten ja Einarin kanssa, olin kahden tuopin jälkeen oikeasti nousuhumalassa.


Dec 28 2007

Ruokaa ja designia

Joulu hujahti jälleen kerran nopeasti ohi, oltiin taas maalla, leikittiin lasten kanssa, etsittiin tonttuja, pukki kävi, saatiin kauheasti hyvää ruokaa ja nyt on ihan palloinen olo.

Suosikkikummitätini Leena antoi minulle joululahjaksi vaaleanpunaiset Marimekon lakanat, Isolan Satula-kuosilla. Kiitos paljon, nukuin niissä jo heti viime yönä ja unet olivat vallan mainiot. Tämän jälkeen tähtäimessä lakanat Erja Hirven suunnittelemalla Lumimarja-kuosilla. Täytyy kyllä sanoa olevani ns. epätyypillinen suomalainen, sillä en kauheasti jaksa innostua Marimekosta. Erityisesti pieni unikko (sininen tai punainen) aiheuttaa silmien särkyä. Itse kuosi on oikein kaunis, mutta viime vuosina unikkoa on tungettu niin joka paikkaan, kuten autoihin, telkkareihin, kävelysauvoihin, saappaisiin, mukeihin, kannuihin, servetteihin, hattuihin… Kun olin Linnanmäellä töissä näin yhden naisen, joka oli pukeutunut kirjaimellisesti päästä varpaisiin punaiseen unikkoon. Tarvitseeko sanoakaan, että asu näytti hirveältä.

Marimekon tuotteet ovat järkyttävän hintaisia. Hinta ei myöskään selity laadulla, joka on kyllä parempi kuin halpamarkettituotteissa, mutta ei mielestäni silti oikeuta kiskomaan 30 euroa muovikannusta tai yli 70 euroa kangaslaukusta. Ehkä hinta ylläpitää omalta osaltaan mielikuvaa designista, olisihan se vähän tylsää myöntää ulkomailla, että täällä Suomessa pyydetään inhimillistä hintaa siitä… Ja kansa ostaa. Olen ollut huomaavinani, että Huuto.netissä saa käytetyistä Marimekon tuotteista helposti miltei saman hinnan kuin uutena kaupasta. Tämä johtuu siitä, että ihmiset rynnistävät sokeina kuin karjalauma pelkän nimen Marimekko perässä, eivätkä pysähdy hetkeksikään ajattelemaan, että onko tuote sellainen jota itse haluaisi käyttää, miellyttääkö kuosi omaa silmää. Eihän moisella ole väliä, kun se on sentään Marimekko! Tarvinneeko sanoa, että minusta tämä on huomattavan typerää. Kai kaikkein tärkeintä on se, mistä itse käytössä ja kotonaan tykkää, eikä se minkä firman pahvikääreisiin se tuote on pakattu. Myönnän löytäneeni esim. Ikeasta useinkin mielestäni tyylikkäitä printtejä kankaissa ja mielestäni ne menevät sikäli täydestä designina, että ne ovat oikeasti jonkun nuoren taiteilijan suunnittelemia ja niitä voi lähes aina käyttää jonkun Marimekon rinnalla ilman, että välttämättä edes tarkkasilmäisimmät voivat syyttää niitä Ikea-ostoksiksi. (En ole vieläkään päättänyt miten suhtautuisin Ikeaan, koska ilmiselvä mm. Aallon plagiointi on mielestäni sekin harvinaisen perseestä, mutta toisaalta tykkään siitä miten melkein-designista tehdään köyhienkin kukkaroille sopivaa. Myydään Ikeassa kuitenkin suunnittelijoiden aitoja uusia ideoitakin, ei kaikki ole vain kopiota. Osa silti.)

Jonkinlainen pohjoismainen-design-pyhä-lehmä minun on kuitenkin täytynyt jossain vaiheessa huomaamattani nielaista. Ostin itselleni ylioppilaslahjaksi designtuolit 60-luvulta, tykkään jossain määrin suomalaisesta taidelasista ja olen täysin vakuuttunut olevani ihminen, jonka kotona aikanaan on Skannon sohva. Hannis haluaa valkoisen designsohvan, siinä on kyllä sielunsiskoni tässä aiheessa -paitsi että minun sohvastani ei tule valkoista. Monetkaan eivät ymmärrä miten hermostun jo pelkästään rumista kahvikupeista. Kun kiinnostaa miltä esineet ja asiat ympärillä näyttävät, ei sille mitään vaan voi. Tämä luonteeni hyvin hankala puoli pätee myös vaatteisiin. Itse pukeudun lähinnä mustaan, mutta kiinnitän huomiota kavereiden tyylikkäisiin vaatteisiin (tyylikkäimmät kaverit muuten molemmat ovat miehiä) ja olen varmasti useamman kerran naureskellut farkkuihin ja ruutupaitoihin pukeutuville matemaatikoille. Täytyy sanoa tosin, etten tuomitse ketään vaatemaun perusteella (muutoin kuin leimaa makua huonoksi ;)

Sain äidiltä vähän kuin ennakkojoululahjan, Arabian ikivanhan padan. Pata oli alun perin äidin äidin, sitten se oli äidin ja nyt se on minun. Huomasin kaupassa, että samanmallista, mutta eriväristä pataa valmistetaan ja myydään edelleen. Tuntuu hassulta olla osa sukupolvien ketjua. Tein eilen possupataa, siitä tuli hyvää.

Possupata (neljälle)
Tarvikkeet: puolikas keskikokoinen lanttu tai nauris, kilo possua, viisi-kuusi porkkanaa, viisi pientä sipulia, kevätsipulia, liemikuutio, suolaa, pari lusikallista hunajaa, maustepippuria
Pilko aineet palasiksi. Ruskista kilo possua pannussa, kaada pataan. Kuullota sipuli, kaada pataan. Keitä vettä vedenkeittimellä, kaada pilkotut juurekset pataan ja kaada keittimestä vettä päälle. Laita levy kolmoselle ja jätä hautumaan. Katso jakso Sinkkuelämää (a. puoli tuntia). Mene katsomaan pataa. Katso toinen jakso Sinkkuelämää. Mene katsomaan pataa. Noin kolmen-neljän Sinkkuelämää-jakson jälkeen kasvikset ovat muhentuneet ja pata on valmista syötäväksi.


Oct 3 2007

Akateemiset pöytäjuhlat -> pääkipu

Voi kuinka mukavaa oli käydä pitkästä aikaa sitsaamassa. Edellisen kerran olen hienohelmaillut Asteriskin vuosijuhlissa keväällä Turussa ja sitä ennen vuosi sitten omilla fuksisitseillä. Ruoka oli todella hyvää, pääruoaksi saimme lammaspataa -jonka resepti varmaan täytyy pyytää Kallelta vastaisuuden varalle. Myös seura oli hyvää, nauroin välillä ihan kippurassa tyyppien jutuille. Joskin olisin halunnut istua lähempänä Vallua ja Emppua, Sonja ja Tatukin tuntuivat olevan vähän kaukana kun välissä oli ainakin neljä ihmistä. Laulaminen vei jälleen sitseillä niin paljon aikaa, että mukavaa rupattelua pöytäseuralaisten kanssa ei oikein ehtinyt syntyä. Minun mielestäni kun hyvään ruokaan ja juomaan kuuluu olennaisena osana hyvä seura ja keskustelu. Välillä tuntui siltä, että piti ottaa suojakänniä juuri laulujen takia. Mentiin jatkoille, sieltä jatkojen jatkoille ja jatkojen jatkojen jatkoille nukkumaan. Aamulla oli tukka aika kipeä. Itseasiassa pelkäsin ensimmäiset hereillävietetyt pari tuntia, että saan migreenin, mutta onneksi niin ei käynyt. Istuttiin joskus puoli yhdentoista aikaan Physicumin kahviossa juomassa Jaffaa ja jumittamassa. Sain sinniteltyä laskarit melkein kokonaan läpi, menin syömään pitsaa ja tulin kotiin nukkumaan.

Nyt on sitten vuorokausirytmi heitetty takaisin omalle vääristyneelle radalleen, viihdynkin paljon paremmin iltaihmisenä. Käyttäydyn varhaisina aamuina usein kuin muroihini olisi kustu, enkä saa aivojani käyntiin välttämättä edes parin tunnin sisään heräämisestä. Sitten jos saan herätä silloin kun haluan, eli iltapäivällä, olenkin paljon mukavampi ihminen ja aivotoiminta käynnistyy vikkelämmin. Jännittävää on se, ettei unen määrällä ole tässä yhtälössä kauheasti tekemistä.

Olen ollut trendikkäästi viime aikoina vähän apeana, mutta nyt en pysty lopettamaan hymyilyä. Kyyninen ja realistinen minä sanoisi, että ilo muuttuu taas kerran itkuksi ennemmin tai myöhemmin. Positiivinen minä kieltäytyy kuuntelemasta. Eilisellä pelastettiin todennäköisesti vähintäänkin viikkoja elämästäni. Joskus me ihmiset vain osaamme pienillä asioilla tehdä toisillemme hyvää.

Haluaisin (ei missään erityisessä järjestyksessä)
-opetella tekemään pataruokia
-käydä elokuvissa
-katsoa lisää Housea
-tehdä uudestaan sushia
-edistyä opinnoissani
-oppia PHP:tä ja AJAXia
-käyttää kokonaisen viikonlopun Photoshopin kanssa
-tehdä oman WordPress -teeman
-piirtää kissoja ja pupuja
-käydä treffeillä


Sep 22 2007

Sushia

Tulin perjantaina kotiin Habitaresta kaupan kautta ja hain levämattoja, riisiä, majoneesia, etikkaa ja soijakastiketta. Ratkaisu viikonloppuruoaksi oli juuri oikea, googlella löytyi nopsasti muutamakin resepti sushiriisin tekoon ja puuhastelu oli mukavaa. Itse sushi paljastui todella täyttäväksi ruoaksi, kuvan lautasesta en saanut tuhottua kolmasosaakaan. Taka-alalla on riisipalleroita, jotka näyttävät hieman lumipalloilta ja ovat tosi herkullisen makuisia.
21092007001.jpg

Yksinään kokkaileminen on kyllä yleensä vähän tyhjä arpa, siksi suurimman osan aterioistani taitaa tarjotakin Unicafe.