Sep 4 2010

Elämää ja elektroniikkaa

Kesä on mennyt kaikenlaisissa riennoissa, joista voisin paremmalla ajalla tarinoida enemmän. Matkustin lomalla Puolaan Bidwa Pod Grunwaldemiin Harmaasusien kanssa, Osloon tapaamaan muita tapahtumanjärjestäjiä pohjoismaista ja kiertämään museoita paremman puoliskoni kanssa, Kuopioon tapaamaan ystäväpariskuntaa ja lopulta vielä Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoille ampumaan tykillä!

Nyt ensi viikolla alkaa arki toden teolla, sillä yliopiston syyskauden opetus alkaa. On myös yksi kesältä roikkumaan jäänyt tentti, johon pitäisi lukea ja joka pitäisi läpäistä. Sikäli nyt oli hyvä aika sairastua syysflunssaan, muuten tämä on toki ollut melkoisen ikävää.

Flunssaan yllättäen sairastui myös poikaystävä, joten tässä huushollissa on kulunut teetä ja nenäliinoja merkittäviä määriä. Päätimme myös hoitaa muutaman roikkuneen jutun kuntoon “nyt kun kerran on aikaa”, eli kokosimme yhdessä monimutkaisen Ikean lipaston ja pistimme pöytäkoneeni uuteen uskoon, tarkoituksena asentaa sekä Windows 7 professional (koska tietojenkäsittelytieteen opiskelijat saavat Microsoftilta ilmaisia lisenssejä, tämä ei ollut maksettu mainos ja myöhemmin kuulette miksi) että Ubuntu 10.4.

Koneoperaation alkuperäisenä syynä oli typerä rootkit (tai vastaava), joka veti prosessorin tappiin. Sitä kuitenkin pystyi huijaamaan käynnistämällä koneen ilman verkkojohtoa (…), joten elin kuukausia purkkaratkaisun kanssa. Kuitenkin tällainen verkkopiuhan irrottelu alkaa ärsyttää melko nopeasti, myöskään käyttöjärjestelmään ei enää voinut luottaa, joten ainoa ratkaisu oli vetää kaikki sileäksi. Päätettiin myös lyödä koneeseen uusi 1TB:n kovalevy, jotta tallennustilan kanssa ei tarvitsisi säästellä. Ongelmalliseksi osoittautui koneeni emolevy (ASUS k8v se deluxe), jota piti ensin huijata huomaamaan uusi SATA-kovalevy. Kun saatiin osioitua levy ja asennettua Ubuntu miltei ongelmitta (piti recovery modessa korjata rikkinäiset paketit, helppo nakki) päästiin Windowsin kimppuun, ja sittenhän ne ongelmat alkoivatkin. Jokainen voi nyt mielessään kuvitella miten hauskaa on vuorotellen yskiä, niistää nenää ja etsiä netistä sopivia ajureita. Kävi ilmi, että emolevy on niin antiikkinen (eli ehkä noin 4-5 vuotta vanha), ettei sille ole tarjottu edes Vista-ajureita, saati Windows 7 -ajureita. Tuntien säätämisen, kokeilun ja purkkakokeilun jälkeenkään ei ole Windowsin puolella ääniä. Vähemmän yllättäen Ubuntussa äänet ja itse asiassa kaikki muukin toimi heittämällä. Nyt kun laitoin Spotifyn vielä pyörimään Ubuntussa Winellä (joka on Linuxissa toimiva Windows-emulaattori, eli sillä voi useita Windows-ohjelmia käyttää Linuxissa) (toimii paremmin kuin hyvin, oli helppoa ja netissä hyvät ohjeet) en keksi ihan heti miksi haluaisin buutata Windowsiin. Ilmeisesti jos haluaisin äänet Windowsiin, joutuisin investoimaan erilliseen äänikorttiin, joka on Windows 7 -tuettu. Ellei nyt maailmaan ilmaannu jokin ihmeellinen peli, joka ei pyöri Winellä, en taida viitsiä.

Summa summarum, jos laitteistosi ei ole ihan tuoretta ja harkitset uutta käyttöjärjestelmää, suosittelen lämpimästi Ubuntua. Minulla on ollut miniläppärissä jo pitkään Ubuntu Netbook Remix ja olen ollut todella tyytyväinen.

Kaiken tämän jälkeen olemme edelleen yhdessä, emmekä edes riidelleet. Ihan käsittämätöntä!

Tänään lisäsin settiin vielä hajonneiden Logitechin kaiuttimien tilalle superalennuksesta löytämäni  JBL Spyro -kaiuttimet, jotka hurmasivat minut designillaan aivan täydellisesti. Nyt työpöydällä on kaksi pientä kukkasta!

Oikeasti tänään pitäisi lukea siihen mainittuun tenttiin, mutta taidanpa sittenkin siivota lisää, kun kerran ulos kämpästä ei voi mennä.


May 24 2009

Tiraton toukokuu

Tammikuusta asti olen käynyt yliopistolla yhtä mammuttikurssia. Kaksi kertaa kaksi tuntia viikossa luennot ja kerran laskuharjoitukset, tehtävien tekemiseen on mennyt henkilötyöpäivä per viikko vähintään. Kirsikkana kakussa myös erilaiset “ryhmätehtävät” ja “Trakla-harjoitukset”. Tämä ihmeellinen Trakla on TKK:lla kehitetty algoritmien ja tietorakenteiden opetuksessa käytettävä tehtäväkokoelma/ohjelmisto, joka suureksi hämmästyksekseni osoittautui ihan kelvolliseksi. Olisin kaivannut jo ohjelmointia aikanaan opetellessani jotain vastaavaa visuaalista välinettä algoritmien mallintamiseen. Ehkä olen salaa visualisti. Myös kurssikirja (Introduction to Algorithms eli CLRS) oli ihan yllättävän hyödyllinen, hyvä ja mielenkiintoinen. Kuten monet varmasti tietävät, olen kiukutellut usein, pitkään ja hartaasti opintojen vaikeudesta ja opiskelumotivaation puutteesta. Ilahdutti oikein lämpimästi, että tällä kertaa kiinnosti!

Joka tapauksessa olen onnistunut pusertamaan jostain selkärankani uumenista tämän kevätlukukauden kasaan opiskelun osalta, työt lisääntyivät samassa suhteessa kun opiskelut vähenivät, joten varsinaista luppoaikaa ei vieläkään ole näköpiirissä. Mammuttikurssi on nyt paketissa, eivätkä ne parhaimmillaan yli 12-tuntisiksi venyneet päivätkään enää jaksa kauheasti harmittaa. Omasta selkärangastani aika iso osa on koostunut sosiaalisesta piiristä, ilman kivoja laskuharjoitusryhmäläisiä ja opiskelijahuoneessa hengaavia kanssasuorittajia ja kympillä tsemppaavia vanhempia tieteenharjoittajia olisi varmasti tehtävien teko tyssännyt alkuunsa. Tutustuin moniin uusiin tosi ihaniin tyyppeihin, pelkästään jo siitä luulisi opiskelujen saavan uutta potkua. Olen jo pariin otteeseen juhlistanut tapahtunutta mammuttikurssin läpäisyä melko radikaalisti, sillä pidän tätä eräänlaisena suurena saavutuksena. Tietorakenteiden maine kurssina nimittäin on eeppinen ja lähenee pelottavuudessaan ja mielenterveysvaikutuksissaan Suuria Muinaisia. Vuonna 2007 tehtiin tutkimuskin kurssista, kun haluttiin selvittää poikkeuksellisen suuren hylkäysprosentin (46) syitä. Mutta se on nyt tehty! Ja vielä ensimmäisellä yrittämällä, mikä ei myöskään laitoksella ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.

Nyt voin viettää tiratonta toukokuuta koko elämäni loppuun asti, tiralabratonta toukokuuta sentään en uskalla vielä luvata. Ja on tässä tirattomassa toukokuussa huonotkin puolensa, minun on jo nyt intensiivisintä opiskelukaveriani ihan kauhea ikävä. Olin kuitenkin tottunut jo hengaamaan sen jonkun kanssa puolen vuoden ajan kahtena tai kolmena päivänä viikossa tuntikaupalla, aina aamukahveista lounaan kautta pitkälle iltapäivään saakka. Hitsin naminaama.


Oct 19 2006

Fontti ja aivokuolo

Henkilökohtainen pakkomielteeni, kirjoittaminen, on ollut tauolla serverin poksahtamisen takia. Ihmeellistä kuinka paljon täysin arkipäiväiseksi tullut harrastus (ajatustensa kirjoittaminen internetiin siis) on määrittänyt päiviäni ja nyt kun mahdollisuutta siihen ei ole ollut, olen tulla hulluksi. Mietin joka hetki asioita, joista aion kirjoittaa ja sitten muistan, että kirjoitusalustani ei ole linjoilla. Luulen lyöväni pian jotakuta mikäli tilanne ei korjaannu.

Sunnuntai 15.10.06

Olin hienosti pukeutuneena juhlimassa fuksisitseillä, hauskaa oli tasan siihen asti kun porukka rupesi hirveässä kännissä laulamaan jääkärimarssia ja oletettu huumorintajuni loppui siihen paikkaan. Jatkoilta Dublinerista siirryimme jatkojen jatkoille Heartbreakersiin, jossa tanssimme vanhoja listahittejä toffeesnapsien tahtiin ja lopulta päädyimme jatkojen jatkojen jatkoille opiskelutoverin kotiin fredalle. Nukahdin ja yksi kolmesta tutorpojasta, joiden kanssa jaan hytin tulevalla Tukholmanristeilyllä, herätti minut kellon tultua niin paljon, että ensimmäiset junat olivat juuri alkaneet kulkea. Mentiin sitten hieman hoippuen rautatieasemalle, matkalla toisen pojan reppu prakasi pari kertaa ja keräiltiin kirjoja ja penaaleita keskeltä suojatietä. Onneksi aamuöinen liikenne oli hiljainen, tihkusateisessa pimeydessä näkyi meitä vaanivan vain yksi taksi, eikä sekään vastoin ennakko-odotuksia yrittänyt ajaa meitä kumoon. Jalkoja kivisti, kun illan kävelymatka korkokengillä oli hieman odotettua pidempi. Asemalla oli aukaissut ovensa jo ensimmäinen patonkipaikka, joten saimme aamupalaa helpottamaan vähintäänkin heikkoa oloa. Junia olisi mennyt jo aikaisemminkin, mutta päädyin istumaan patonkini ja kahvini kanssa kymmenen minuuttia lepuuttamassa jalkojani. Juna lähti 06.06 laiturilta 6, todellinen highway to hell.

Huomenna olisi ohjelmoinnin tentti. Olen sopinut illaksi jo kaljaseuraa. Eilen itkin jo joskus kuuden aikaan silkkaa toivottomuuttani, että en pääse läpi kun en osaa mitään ja sitä rataa. Nyt olen ehtinyt jo rauhoittua, vaikka ei olekaan tällä kertaa ollut ketään rauhoittelemassa. On ehkä totta etten osaa mitään, mutta ei se epäonnistuminen ole maailmanloppu. Sensijaan tulossa on monta muuta maailmanloppua, huomenna on myös johdatuskurssin viiden esseen deadline, ensi viikolla pitäisi myös palauttaa tietokone työvälineenä -kurssin harjoitustyöt sekä mennä tvt-ajokorttitenttiin. Niistä harjoitustöistä voin sanoa sen verran, että paskan möivät, väänsin pari tuntia Open Officella kun piti saada kadotettua yksi yläindeksi, tehdä yhteen sivuun muista eroava ylätunniste, automaattinen sisällysluettelo ja niin edelleen. Webbisivu sentään nykyisillä taidoilla pyörähti ihan mallikkaasti.

Keskiviikko 18.10.06

Oli pyydettävä taas isältä rahaa, sen jälkeen kun maksoin osuuteni internet-liittymän kuukausimaksusta ja sähkölaskusta jäi tilille vajaat viisi euroa. Kela panttaa edelleen opintotukihakemustani, yliopiston opintotoimiston mukaan siellä käsitellään tällä hetkellä 4.9. sisäänotettuja hakemuksia. Näyttää pahasti siltä, että saan kolmet tuet kerralla. Mukava on sitten hymyillä monta rahaa yllättäen kädessä, mutta tämä välivaihe, jossa ei ole mitään tuloja on kerrassaan vituttava.

Ohjelmoinnin tentti on ehkä pisteellä läpi tai kahdella pisteellä reputettu. En osaa sanoa, eikä kuukauteen tarvitsekaan. Onneksi sentään sain masinoitua suuren joukon ihmisiä juomaan tenttikaljaa, meillä oli varsin hauskaa Vaasankadulla. Ilon rikkoi lievästi vain tieto siitä, että joutuu lähtemään viimeisellä reittibussilla kotiin, maanantai kun oli. Seuraavalla kerralla sitten on varaa taksiin tai ainakin tiedossa jatkojen jatkot jossain lähellä.

Noh, onneksi tenttiviikolla ei ole enää muita tenttejä, joista stressaamalla tarttis hakata päätä seinään, joten voi esimerkiksi käydä elokuvissa katsomassa Totoroa ja nähdä taas pitkästä aikaa joitakin muitakin kavereita kuin koulukavereita.

On ollut jälleen jatkuva söpöjen asioiden nälkä. Olen lukenut Cuteoverloadia ja ihkuttanut edellämainittua suloisenpulskeaa Totoroa, kävin Kitsch-kaupassa imemässä verkkokalvoilleni kaikkea mahdollisimman vaaleanpunaista ja kimaltelevaa. Toivoisin pääseväni (Japanin puutteessa) vaikka Italiaan, jossa lelukaupat ja varsinkin ihku-söpö-hellokitty-lelukaupat täplittivät katukuvaa. Haluaisin autoon vaaleanpunaiset penkinsuojukset. Olen varmaan vähän vajaa.
Totoro to-too-ro

On ollut myös valtavaa yritystä kuvankäsittelyyn, hankin GIMPshop-ohjelmaani paljon uusia siveltimiä ja muuten vaan kauniita fontteja, sitten huomasin että GIMPshop kaatuu aina kun yrittää käyttää fonttityökalua. Siispä asentamaan uudempaa versiota ohjelmasta. Jospa saisin suunniteltua sentin eteenpäin yliopiston sivujeni uutta leiskaa. Ottaen huomioon, että uusikaan versio ei tunnista yhtäkään lataamaani fonttia, eikä google ole auttanut tippaakaan, sanoisin että ei voittoa. Nyt tunnin verran asian kanssa tuskailtuani sain viimein fontit toimimaan. Kikka oli siinä, että OSX-käyttikseni on suomenkielinen, eikä ohjelma tunnistanut suomenkielistä fonttikansiota. Kun siirsin fontit kansioon Library->Fonts alkoi homma pelittää. En ihan turhaan opiskele tietojenkäsittelytiedettä…

Huoltoyhtiö yrittää myös aktiivisesti olla huoltamatta meitä, kämppis soitti nimittäin juuri sinne ja valitti kun ollaan kuukausi odotettu jotakuta korjaamaan vessan vuotavaa hanaa. Huoltoyhtiö väitti että ei ole soitettu. Onneks meitä on sentään kaksi todistamassa, että yhteyttä kyllä todellakin ollaan otettu. Pitää varmaan soittaa vielä kolmannen kerran perään ja varmistaa jonkun jo tajunneen esim. minun asuvan täällä. Ei ole vieläkään esimerkiksi nimeä ovessa, vaikka tosiaan kuukausi sitten soitin ilmoittaakseni.

Totesin eilen ja tänään alkoholinkäyttöäni vaativille baariseuralaisille, että kohta minuun iskee juoppohulluus, ellen pidä vähän taukoa. Tähän he argumentoivat, että siitähän se juoppohulluus vasta puhkeaakin, kun lopettaa juomisen yhtäkkiä. Onnekseni sentään alkoholin vaihtaminen aspartaamiin ei saanut aikaan hallusinaatioita tai aggressiota, joten ehkä minullakin on vielä toivoa. Vikki vei minut tänään varsin ekstempore työpaikalleen keskustan baariin, jossa on traktoreita ja soittolistana suomalaista vanhaa hittimusiikkia, sen jälkeen käytiin vielä yhdellä Base-nimisessä paikassa Kalevankadulla. Se täytyy pistää korvan taakse, soittivat metallimusiikkia juuri sopivan korkealta, niin ettei se vaikuttanut taustamusiikilta mutta kuuli kuitenkin mitä muut seurueessa puhuivat.

Helsingin kahvilakulttuuri ja iltaelämä lähentelee olematonta. Johan se on perkele, että kaikki kahvilat menevät kiinni kahdeksalta tai yhdeksältä, jonka jälkeen täytyy litkiä baarien kammottavaa moottoriöljyä, ja viimeiset arki-iltojen bussit ja junat lähtevät siinä puolen kahden pintaan. Yritäpä siinä sitten.

Olen tullut myös jonkin verran lukeneeksi hiljattain. Hulluilta päiviltä tarttui mukaan Johanna Sinisalon novellikokoelma Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä kertomuksia. En muista koska olisin viimeksi tempautunut mihinkään mukaan niin intensiivisesti. Aiemmin suhtauduin ko. teokseen vähän nuivasti, muistan ajatelleeni aaa scifiä. Selvästikään science fiction ei ole minulle genrenä ollenkaan tarpeeksi tuttu, sillä kokoelman novellit pääsääntöisesti sijoittuivat suomalaiseen arkipäivään, toki jotkut melko kauas menneisyyteen, sillä Sinisalo on aloittanut uransa jo 80-luvulla, ja olivat aivan hilkatin kiinnostavia, oivaltavia ja… lukekaa itse!

Todo-listalla (sen lisäksi että oikeasti yrittäisin oppia vähän lisää Javaa) olisi ainakin siivoamista, pyykinpesua ja muuttolaatikoiden läpikäyntiä. Arvata saattaa ettei oikein mikään erityisesti nappaa.


Feb 22 2006

Haukotuksia

Auttaisikohan vitamiinien syöminen? Rouskuttelen kolmea eri lääkettä, juon yskänlääkettä suoraan pullosta enkä silti saa nukuttua yöllä jatkuvan köhimisen takia muuten kuin katkonaisesti. Karoliina antoi minulle ruotsalaisia megayskänlääketablettitroppeja vajaan purkillisen matkaevääksi, toimii kuin saippua. Tilanne on parantunut dramaattisesti perjantaista, mutta huvittaisi oikeastaan vain sairastaa. En ole moneen päivään saanut tehtyä mitään muuta kuin käytyä kaupassa ja luettua vähän xhtml-raamattua ja css-oppaita.

On tuntunut taas pitkään siltä, että elän sumussa.

Toisaalta on taas tuntunut siltä, että jokin pitkäaikaisempi solmu on aukeamassa. Olen esimerkiksi jälleen pysähtynyt ihastelemaan kauniita sanoja, hyvinjäsenneltyjä lauseita ja jopa yhtenä yönä kuvitellut vielä kohta kirjoittavani jotain.

Viikon päästä on sentään palkkapäivä. Ja televisiosta tulee olympia-jääkiekkoa! Kieriskelin viikonloppuna sohvalla ihan tuskissani läpi jännittävät matsit Suomi – Tshekki ja Suomi – Kanada siemaillen samalla sivistyneesti siideriä. Hienoa nähdä miten maajoukkue pelaa oikeaa hyvää jääkiekkoa. Erityisesti maalivahti Antero Niittymäki vakuuttaa mennen tullen.

Pikkuhiljaa myös CSS alkaa taipua käsissäni, tämä on minulle ainoa ja paras keino oppia, yrityksen ja erehdyksen kautta googlen ja taitavampien opastamana. Kun ei ole opiskellut vuoteen, on ehtinyt unohtua liikaa tämä oivaltamisen tunne. Sehän on aivan oivallinen. GimpShop-hack korvaa yllättävän hyvin Photoshopin, kunnon editoria en vielä löytänyt, joten tyydyin TextEditiin ja Firefoxiin.

Ei väsytä. Ei myöskään tee hyvää havahtua hereille tilanteesta, jossa on kuunnellut Steen1:stä ja Notkeaa rottaa repeatilla neljä tuntia. Ohjelmat sammuksiin ja Systembolagetista ostettua Hobgoblin-olutta käpälään. Ehkä sittenkin saisi vähän väsyttää nyt.


Oct 11 2005

Mikä ihana aamu

Vapaata töistä. Epätodellinen tunne herätä keskellä viikkoa ikkunasta hiipivään ilmavirtaan, vetää peittoa lähemmäs korvia ja kääntää kylkeä. Keitin pannullisen Jacobsin kahvia, jota ostin konkurssin uhallakin. Nyt olen kaikessa rauhassa lueskellut kirjoja, kerrannut risteysajosääntöjä ja yrittänyt hallita jotenkin mahanpohjassa vellovaa jännitystä. Kivaa olla kotona!

Eilen käytin aikaa iPodin varmuuskopiointiin (ohjelman nimi on iPod access) ja latasin monta uutta levyä siihen.

ja eihän kukaan ole
eihän kukaan ole oikeasti ollut
mitä se sanoo olevansa
eihän kukaan ole, eihän?

kuvitellaan, kuvitellaan, kuvitellaan,
että sinä olet
ja että minä olen
taruolentoja kumpikin

-Soma: Kuvitellaan taruolento


Sep 4 2005

Kotiutuminen

Koti on ihana ja rakastan omaa kotia. Rakastan kahvinkeitintä, keltaisia verhoja, pupumukia, pehmeää myllättyä sänkyä ja nukkekokoelmaa. Sanovat materialistiksi. Tosiasia kuitenkin on, että kotiin palaaminen on yksi lämpimän tunnekuohun aiheuttajista. Kyllä tässä nyt erittyy endorfiinia. Missään ei voi rentoutua niin kuin kotona. Varsinkin kun koti on harvinaisen siisti ja sain viimeinkin tietokoneen hyrräämään.

OS X 1.3 Pantheria on nyt ruokittu terminaalisovelluksella iTerm, kuvankäsittelyohjelmalla GimpShop, X11-ikkunointiympäristöllä, Firefoxilla, Operalla, pikaviestisovelluksella Fire ja ja ja… Olen hehkunut monta päivää toimivan bluetoothin iloa, puhelin (Nokia 6600) sai selainpäivityksen ja uusia teemoja. Kerroinko jo että kopioin kännykameran kuvat koneelle? No, tein sen.

Saavuin takaisin Lahdesta, missä vietettiin firman kesäjuhlia. Valtavat bileet, ilmaista ruokaa ja (myös minun) lempijuomaani, alkoholia lasissa. Viihdyin paremmin kuin oletin etukäteen, olenhan kuitenkin suhteellisen tuore sekä tulokkaana että ikäni puolesta. Nyt oli tarkoitus olla aktiivinen muutenkin kuin uuden koneen paijaamisen suhteen, en sitten saanutkaan juuri muuta kuin pannullisen kahvia ja ensiapuruokaa aikaan.

Kohta lähden katsomaan elokuvaa, sitten pyörähtääkin pikkuhiljaa käyntiin uusi viikko visoineen. Miksi aika kuluu näin nopeasti? Minulla on onnellisesti rohtuneet huulet. Hymyilyttääkin enemmän kuin hieman!


Aug 8 2004

Die dementhoren

Vanhemmat hösäävät muuttoa tahollaan, minä koetan pelastaa lapsuudestani mitä pelastettavissa on ja muuten pysytellä poissa tulilinjalta. Ajatuksena pyöreäikkunainen kirjastohuone ullakolla on kyllä ihana.

Jenni sai eilen minut hyvin pienellä vaivalla ylipuhuttua lähtemään elokuviin. Harry Potter ja Azkabanin vanki oli edeltäjiään kauniimpi elokuva, ohjaajan vaihdon huomasi selvästi. Sattumalta samassa näytöksessä oli kasa susia, päädyin Mussun ja Meepin kanssa istumaan kulttuurihistoriallisen monumentin portaille illaksi. Keskustassa pitäisi pyöriä enemmän yöllä, siellä kun on ihan erilainen tunnelma.

Epäilen vahvasti, että elämäni on pitänyt viimeisen viikon verran majaa jossain ihan muualla. Yöt öitä ja päivät töitä, satunnaista päämäärätöntä haahuilua ympäriinsä.

Pagemaker jaksaa ällistää päätä. Olen tapellut vaikka kuinka pitkään saadakseni eräät kuvaelementit tulostumaan tarkkoina pdf:ään. Mikään ei ole auttanut. Tänään keksin avata kuvan photarissa ja copypastettaa sen Pagemakeriin. Ja ihan terävä. Sama kokeiltuna Pagemakerin place-toiminnolla. Epätarkka. Välillä on hankalaa ymmärtää ohjelmien logiikkaa.