Jul 1 2010

On siis kesä

Viihdyn hyvin Haagassa. Täällä näyttää pikkuhiljaa jo kodilta, tavarat tosin etsivät vielä paikkojaan ja joitakin muuttolaatikoita on purkamatta. Koska HOASin kaapit eivät ole täällä standardilevyiset, muutti hyvinpalvellut pikkutiskikoneeni uuteen kotiin. Vastavuoroisesti luokseni muutti pyykinpesukone, joka on suloista nukkekotikokoa. Nurkissa on pyörinyt myös ihmisenkokoinen teekkari. Oikeastaan kaikki on todella mukavasti lukuunottamatta niitä asioita, jotka eivät ole ja sitä että jatkuvasti on kauhea kiire.

Jotta jatkossakaan kiire ei loppuisi, olen kesällä täysipäiväisesti töissä ja ilmoittauduin suorittamaan viestinnän sivuainekokonaisuutta Avoimeen yliopistoon. Saa nähdä mitä siitä tulee (feilaus [] burnout [] voitto [] eos [x]).

Ylläoleva kuva on ruutukaappaus Helsingin yliopiston henkilökuntalehden Yliopistolaisen uusimmasta numerosta. Artikkelissa esiintyy allekirjoittanut opiskelukavereineen sekä myös tässä blogissa aiemmin mainittu Nöpö-niminen legorobotti. Kuvaa klikkaamalla pääsee lukemaan koko jutun verkkolehtenä.

Olen ruvennut postcrossaamaan. Se tarkoittaa sitä, että lähettelen tuntemattomille ihmisille postikortteja ja vastavuoroisesti vastaanotan niitä. Aika halpa harrastus ja vaikuttaa todella hauskalta. Olen saanut jo kolme korttia ja lähettänyt itse kolme, kunhan loma koittaa niin kirjoitan niitä lisää.

Cafe Engel

Kesä on oikeastaan kulunut ihan itse edestään. Olen ostanut kirppikseltä poneja, ommellut osuuskuntatelttaa, suunnitellut uusia keskiaikavaatteita tulevalle matkalle Grunwaldin taistelun uudelleenelävöitykseen Puolaan ja ostanut niitä varten Hugo Bossin villakangasta hintaan 6.66 euroa metri, viettänyt juhannusta poikaystävän perheen kanssa 10 kilometrin päässä Venäjän rajasta. Kävin Retretissä katsomassa taidetta, ostin Xbox 360 Eliten ja pelasin Alan Wakea, kävin plastiikkakirurgilla (poistamassa luomia) ja luen paraikaa aivan nerokasta fantasiakirjaa, nimittäin Gregory Maguiren Noitaa!

Tällä viikolla olisi tarkoitus lähteä Tampereelle kaksoisroolissa, toisaalta valvomaan järjestystä Traconissa ja toisaalta taas kuuntelemaan presentaatioita Akademy-konferenssissa. Samalla tietenkin tavataan tuttuja, pidetään hauskaa, nautitaan luvatuista aurinkoisista sääolosuhteista ja aletaan pikkuhiljaa valmistautua lomailuun oikein urakalla.

Mukavia asioita netissä:
- Amuuri leopardid <3
- Robot Unicorn Attack


Aug 30 2009

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä

Illat ovat muuttuneet mustemmiksi. Pimeiksi mutta lämpimiksi, välillä sataa. Yhtenä aamuna asiaa sen kummemmin ajattelematta vaihdoin hupparin villatakkiin ja laitoin kaulaliinan kaulaan, pian pitää etsiä lapaset ja saappaat. Mainoslehtisessä näin houkuttelevansävyisiä uusia lankoja. Tuntuu siltä kuin ehkä olisi syksy.

Viimeistään syksyntunteen sai aikaan ilmoittautuminen läsnäolevaksi yliopistolle. Nyt on lukuvuositarrat, kalenterit ja kurssi-ilmoittautumiset, jopa kurssikirjat tilauksessa. On kivaa päästä pitkästä aikaa kuluttamaan A111:sen penkkejä sekä juomaan kahvia hyvässä seurassa opiskelijahuoneeseemme Gurulaan.

Silti tuntuu siltä, että pitäisi keksiä jotain uutta. Mennä savikurssille. Aloittaa Tai Chi, tai ehkä jooga? Ostaa askartelutarvikkeita, vaikka edellisetkin ovat käyttämättä. Neuloa lapasia, vaikka niitä on valmiiksi laatikollinen. Yritän myös totuttautua ajatukseen, että tänä talvena opiskelen ihan tosissani. Tahtoisin saada kandiin vaadittavat kurssit kasaan mahdollisimman nopeasti, opintosuunnitelman mukaan puurtamista kyllä vielä riittää. Onneksi rohmusin Tiimarista iloisenvärisiä geelikyniä ja muuta “tärkeää” tilpehööriä.

On vähän syyllinen olo, kun perjantaina olisi ollut ystävän syntymäpäiväjuhlat enkä vain jaksanut lähteä. Muutenkin on epämääräisen syyllinen olo siitä miten olen koko kevään ja kesän laiminlyönyt sosiaalista elämääni erinäisten harrastusprojektien takia. Työpäivätkin kun ovat viime aikoina olleet täynnä sähköistä kommunikaatiota ja moniajoa, niin iltaisin jaksan vain pööpöillä, hätinä möllöttää.

Onneksi kivoja asioita tapahtuu koko ajan. Torstaina olin esimerkiksi pitkästä aikaa Kuudennella linjalla katsomassa kavereiden hevibändiä Amarantinea. Tänä viikonloppuna sekä kävin pitkästä aikaa kirppiksellä että sain aloitettua pitkään lykkäämäni siivousprojektin. Kävin Sikan kanssa syömässä ja Kaisaniemen uudessa Manga Cafessa. Kiva paikka ja hyvää teetä, menen toistekin.


Dec 8 2008

Joulujuhlia ja neulakinnassukkia

Onnistumisen kokemukset vaikuttavat opintomotivaatioon mukavasti. Kävin erillistenttimässä yhden kurssin, stressasin kun en saanut kunnolla luettua, mutta tentistäpä napsahti tietojenkäsittelyurani ensimmäinen oikea vitonen. Se aiempi vitonen oli tietokone lyömävälineenä -kurssista, joten sitä ei varsinaisesti lasketa… Ei tilanne sittenkään ole ehkä niin toivoton kuin olen pahimpina hetkinä pelännyt.

Nyt elän hiljaiseloa, käyn puolipäiväisenä töissä ja yritän palautua kevään, kesän ja syksyn suorittamisesta. Keväällä tiedossa on monta kurssia ja paljon stressiä, mutta akkujen lataamisen luulisi helpottavan. Olen nukkunut niin monta tuntia vuorokaudessa, että alan olla huolissani. Ehkä se on tämä pilkkopimeä, joka pääni kanssa temppuilee.

Pelastin huuto.netistä itselleni uuden iPodin sen vanhan rikkoutuneen tilalle. Entisen soittimen nimi oli Pimentotonttu, uuden nimesin teemaa mukaellen Hobgobliniksi. Tilaa on 10 gigaa enemmän kuin vanhassa (joka ei ollut lähellekään täynnä), joten aloitin uudelleen ikuisuusprojektini cd-levyjen rippaamisen ämpäreiksi. Olen nimittäin ajatellut hankkiutua eroon ainakin puolesta levyistäni, ne vievät ihan älyttömästi tilaa enkä varsinaisesti ole käyttänyt levyjä mediana muualla kuin autossa, jonne kuitenkin poltan erikseen levyt. Joulun jälkeen voisin ehkä ostaa jonkin FM-lähettimen iPodiin, niin pääsisin eroon autolevyistä. Kyllästyin myös jatkuvasti korvista putoaviin kuulokkeisiin ja veivasin korttia saadakseni Skullcandyn Ink’d Smokin’ Buds -kuulokkeet. Investoin 20 euroa, kuulokkeet ovat vaaleanpunaiset ja menevät korvakäytävään, joten pysyvät hämmästyttävän hyvin paikoillaan. Myös äänenlaatu on ainakin edellisiin Sonyn kuulokkeisiin verrattuna huomattavan hyvä, joten en voi valittaa.

Itsenäisyyspäivää vietin perinteikkäästi linnan vastaanotolla kavereiden luona. Sain lukuisia kohteliaisuuksia kiharoistani -todella hyvän kihartimen ansiota- ja katsellessani linnan juhlia väänsin neulakinnassukkia ja koetin simultaanioppia Petralta kantapääntekoa puikoilla. Hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja leppoisa tunnelma, mitä sitä enempää voi enää juhliltaan toivoa? Aamulla jäin täydellisesti suustani kiinni Karon kanssa pariksi tunniksi ennen siirtymistäni vanhempainkotiin, jossa askarreltiin yömyöhään ja tavattiin sukulaisia. Kaikenkaikkiaan onnistunut viikonloppu. Saimme myös kavereiden kanssa sovituksi ensi viikonlopulle reissun Lohjan menneen ajan markkinoille, jonne säntään pikkuserkun yo-juhlista. Pelkään ostavani markkinoilta lankaa tai kankaita, kesän jäljiltä 8 metriä pellavaa ja noin kymmenen tuhatta kiloa villalankaa tuijottavat minua jo nyt hyllystä syyttävästi. Jospa siis ottaisin itseäni niskasta kiinni ja pyöräyttäisin valmiiksi nuo otsikossakin mainitut neulakinnassukat, jotka aloitin toukokuussa eräänä aurinkoisena päivänä Villa Hynnisen terassilla Isnäsissä.


May 23 2008

Long time no ABC

Ulkona paistaa aurinko ja silti istun edelleen toimistossa, jossa ilmastointilaite puhaltaa kylmyyttä suoraan niskaan. Viimeiset viikot töissä ovat olleet sanallasanoen hektisiä, sen lisäksi olen ollut vapusta asti kipeänä. Antibioottikuuri loppuu tänään, viimeinkin.

Olen ehtinyt tällä välin juhlia syntymäpäiviäni ja tupaantuliaisiani, syötin vieraille kymmenen kiloa lihaa ja grillailimme pihalla kunnes oli niin pimeää, ettei enää nähnyt mitään. Olin kutsunut paljon ihmisiä, suuret kiitokset kaikille tulleille (erityiskiitokset Nabaztagin tuoneille)! Ne jotka eivät päässeet paikalle voisivat mielihyvin nyt kesän tai miksei syksynkin aikana kutsua itsensä kylään katsomaan asuntoa ja syömään vaikka jäätelöä. Kaikenkaikkiaan kemut olivat aivan äärettömän hauskat, joskin sunnuntai-iltapäivänä alkoi yksinäisyys hieman vaivata. Mutta niin kai tapahtuu yleensä aina kaiken sosiaalisen kivan päättyessä yllättäin?

Sitä ennen vappu oli aivan loistava, en keksi enää mitään parannettavaa konseptiin. Ensin grillasimme Katajanokalla, siirryimme kotibileisiin, nukahdimme aikaisin ja lähdimme aamulla Ullanlinnanmäelle piknikille. Siellä oli koko Kaivari mustanaan ihmisiä, meillä oli hyvät eväät, aurinko paistoi todella lämpimästi ja juteltavaa riitti. Seura oli myös erinomaista!

Töissä olen tavannut asiakkaita, ollut tukka putkella ja asennellut uutta konetta käyttökuntoon. Hyppäys tähän valtavaan MacBook Prohon ja Leopardi-versioon OSX:stä on merkittävä. Sain myös uuden puhelimen, joka on niin hieno, että se todennäköisesti digitaalisten juttujen ohella paistaa vohveleita, mittaa ruumiinlämmön ja tiskaa astiat. Innostuin myös yhtenä yönä harjoittelemaan puhelimen teemojen tekemistä, todella hauskaa mutta aikaavievää hommaa!

Suutarin lapsilla ei usein ole kenkiä, niinpä oma nettisaittinikin on jäänyt melkoisen vähälle huomiolle. Blogiakaan en ole yksinkertaisesti tätä ennen ehtinyt päivittämään pitkiin pitkiin aikoihin. Haaveilen omasta ajasta, jonka voisin käyttää Photoshopin profeettaa ja CSS:n senaattoria leikkiäkseni, jotta saisin viimeinkin uutta ilmettä jo pitkään samalta näyttäneille sivuilleni. Alkuperäinen ideani oli ottaa oma saittini ensimmäiseksi Midgard-projektikseni, mutta kun toimenkuvaani töissä tuli yllättäviä muutoksia (aka. minut ylennettiin toisiin tehtäviin), ei Midgardin asennuksen ja konfiguraation opettelulle ole jäänyt yhtään aikaa. Mutta ei se mitään, vuodenvaihteeseen mennessä toivon osaavani jo jotain. Olen nimittäin päättänyt, että oma saittini menee seuraavan leiskapäivityksen yhteydessä julkaisujärjestelmän päälle ja tuntuisi jotenkin tyhmältä olla käyttämättä ns. omaa järjestelmää.

Suurimman osan hyvin vähäisestä henkilökohtaisesta elämästäni syö tapahtuma nimeltä Ropecon. Olen kuitenkin onnellinen, että juuri nyt tilanne sen osalta on melko stabiili, uusi nettisaitti on menossa julki piakkoin, työvoiman rekrytointi on saatu alkamaan, graafisen ilmeen suunnittelu on loppusuoralla, ohjelmaa pukkaa ovista ja ikkunoista – ja nyt on vasta toukokuu! Hieno tiimi meillä on, en voi kuin kiittää onneani!

Minä 200805 Oheisesta kuvasta, jonka nappasin juuri äsken uuden koneen integroidulla kameralla, voitte huomata miten hiukseni ovat kasvaneet sitten rastojen poisoton, en oikeastaan enää muista minulla niitä olleenkaan. Pisimmät hiukset yltävät jo reeeilusti olkapäille ja lyhyimmät ovat saavuttaneet polkkamitan. Huomioikaa myös tällä viikolla ihan itse askartelemani kirkkaanpunaiset d20-noppakorvakorut!

Paraikaa juttelen työpaikan Nabaztag-kaniinille. Onpa hassua olla yksin paikalla, kun on niin hiljaista. Kunhan koneeni kovalevy kopioituu Time Capsule Diskille, jätän hetkeksi toimiston oman onnensa nojaan ja lähden viettämään viikonloppua kaverin valmistujaisten, 80-vuotispäivien ja jonkin verran töidenkin merkeissä.


May 20 2007

Kuvia

Tässä neulakinnassukat, jotka tein maallaoloaikana, mallia tiikeri.
kuva396.jpg
kuva395.jpg
Tässä Empun tekemä Hello Kitty -synttärikakkuni:

kuva389.jpg
Päivin, Maijun ja Katan tekemä kakku:

kuva390.jpg

Dis-kissa arvostaa!

kuva373.jpg


May 18 2007

Maalaiselämää

“Ihan kuin mökillä olisi” oli toteamukseni äidille äsken, kun menimme yhdessä pitkän pihapöydän ääreen istumaan ja katselemaan järvelle. Myöhemmin paistoimme makkaraa ja juttelimme juuri saunasta tulleiden naapureiden kanssa syntyjä syviä. Aurinko paistoi vielä viimeisillä voimillaan pilvien takaa ja linnut pitivät metakkaa. Omalle pihalle tapahtuva retkeily on erittäin kannatettavaa! Aiemmin päivällä kävimme retkellä Karkkilan torilla, ostimme orvokintaimia ja kotiintultua istutimme ne isoon saviseen matalaan kukkaruukkuun. Parissa päivässä olen saanut aikaiseksi tiikeriraidalliset neulakinnassukat, korjattua pari rikkinäistä esinettä, tuotua pari autollista muuttokuormaa varastoon ensi kuuta odottamaan, saanut ostettua kivoja värikkäitä uusia vaatteita ja uudet korvakorut. Lankavarastoa piti myös ruveta täydentämään, tajusin nimittäin että nyt ahkerasti kinnas kädessä kiinni kulkemalla saan varmaan tehtyä aika monta paria lapasia ja ranteenlämmittimiä syksyllä Saltvikissä ja Vihdin 500-vuotiskarnevaaleilla myytäväksi. Huomenna olisi tarkoitus retkeillä isän lapsuudenkotiin ja isän tädin perheen mökille. Sunnuntaina ollaan menossa äidin tädin luokse kestitettäväksi. Kiirettähän tässä ihan pitää. Ja ensi viikolla tulen muutamaksi päiväksi taas Helsinkiin haistelemaan pääkaupungin tuulia ja tapaamaan kavereita.

Ajattelin myös maalata vesiväreillä, tehdä lisää teepaitataidetta, siivota auton ja laittaa sitä hieman katsastusta silmälläpitäen. Heti kun vapaudun pakollisuuden ikeestä saan itsestäni ulos kaikenlaista patoutunutta.

Ja (rummunpärinää) pääsin läpi Java-ohjelmoinnin kurssin! Vain taivas on minulle rajana, niin voittajalta nyt tuntuu. Sillä laskarien vääntämisellä kyllä jos ei olisi päässyt läpi, olisin mennyt puremaan joltakulta pään poikki.


May 12 2006

Posti tuli

Näin yöllä unta, että amk:n pääsykoekutsut tulivat postissa. Kun postiluukku viimein oikeassa elämässä kolahti, olin haukkana nappaamassa saalista. Ei ollut pääsykoekutsuja, sensijaan ihana kirje:

Bästa Emilia Hjelm

Tack för Din ansökan till Historiskt hantverk. Vi på Östra Nylands folkhögskola är väldigt glada över att Du vill fira ett år tillsammans med oss. Du är hjärtlig välkommen.

Vahvistus tulee ensi kuussa, mutta oikein hyvältä näyttää. Vaikka en rupeaisi tänä syksynä akateemiseksi, voisin ruveta ainakin tekemään harrastuksesta vähän vakavampaa valtion opintotuella. Kuggomissa olisi ihanaa olla, veikkaan että myös ruotsinkielentaito vahvistuisi hurjasti. Luulen myös että tuolla on aika kaunista.


Jan 30 2006

Heviä kehruuta

Olipas mukavaa käydä lauantaina kuuntelemassa hevimetallia! Edellisestä keikasta tuntuu olevan valovuosia aikaa, ei muuta kuin surffailemaan nettiä ja etsimään lisää keikkoja. Ihmettelin taas mihin vuosi on kadonnut, kun kuulin että R ja H ovat juuri saaneet lapsen. Pienen lapsen! Miten en tiennyt? Järkyttävää. Käsi sydämelle ja toinen puhelimelle, nyt pitää olla aktiivisemmin yhteyksissä.

Lauantai- ja sunnuntaipäivät kuluivat Kehrääjien Killan kehruukurssilla, oppiminen aiheutti valtaisaa iloa. Istuin silmät loistaen villakeon vieressä karstaamassa villaa lepreiksi, kun niitä oli tarpeeksi paljon aloin pyöritellä niitä värttinään langaksi. Kurssin päättyessä minulla oli kaksi pientä kerää lankaa, toinen hyvin möykkyinen ja toinen jo aitoa muistuttava. Nyt innostuttaa ihan valtavasti ja päätinkin jo, että kesän markkinoita varten/mennessä olen hankkinut villaa, karstat ja värttinän ja osaan tosi hyvin. Siihen äidin perinnerukkiin en ehkä kuitenkaan ihan vielä koske… Karoliina totesi osuvasti, että kirjasta opetellessa ei olisi ikinä ymmärtänyt, että rukkiin tarvitsee laittaa vaseliinia, työntää jonnekin tulitikku ja kiilata paperia. Minä olin vähän sitä mieltä, että perinnerukin onnistunut käyttö on salatiedettä. Mutta sain aikaiseksi sillä pellavalankaa, viimein.

Ulkona paistoi eilen kotiin tullessa niin paljon aurinko, että ihan itketti ilosta. Tuntui, että yhtäkkiä pää ja sydän täyttyivät voimasta. Sen voiman avulla sitten siivosin keittiössä ja vielä nytkin tuntuu pää pelottavan pehmeältä. Tekee mieli juosta työpaikan etuovesta valoon kirmailemaan. Edes nykyinen tilanne, jossa tilin saldo on 74 senttiä ei oikein jaksa masentaa, autossa on sentään tankki täynnä bensaa jotta voin matkustaa äidille syömään.


Jan 22 2006

Punahilkka, kuka sut nyt saa?

Käytiin vierailevina tähtinä Tiun kanssa Elävä Keskiaika ry:n Kaamoksenkarkoituksessa. Itse juhlaillallisen aikana juteltiin porukalla harrastamisen ja siinä kehittymisen asteista, miten tietylle tasolle pääsee nollasta verrattaen nopeasti, mutta miten seuraavan askeleen ottaminen on suuremman tuskan ja työn takana. Se vaihe turhauttaa, kun kehitys hidastuu eikä näe itse enää niin selvästi oman tasonsa parantumista.

Muinaistekniikka, tai ylipäätään ns. perinteiset työskentelytavat kädentaidoissa ovat mielestäni erittäin mielenkiintoisia ja haluaisin ainakin kokeilla mahdollisimman paljon kaikkea erilaista. Kysymys ei ole kuitenkaan ammatillisesta kiinnostuksesta, vaan halusta olla omavarainen ja huomata mihin kaikkeen voin kyetä kun vain tahdon. Eli perinteinen suomalainen minähän menen vaikka kivestä läpi perkele -asenne.

Meillä oli paluumatkalla autossa Tiun ja Sampsan kanssa hyviä historia ja historianelävöittäminen -aiheisia keskustelunpätkiä. Jäin miettimään miksen ole pitkään aikaan mennyt kirjastoon tunneiksi kuljeskelemaan hyllyjen välissä, kantanut kotiin kasoittain sarjakuvia, kansatiedettä, historiaa ja hömppäromaaneja. Ja miksi en ole innostunut enää niistä olemassaolevista, miksen ole melkein vuoteen lukenut kertaakaan vanhoja mutta hyviä tietokirjoja? Syynä on varmasti työssäkäynti, se vie minulta pois kahdeksan tuntia elämästäni päivittäin, enkä saa niitä koskaan takaisin. Kun tulen kotiin, en jaksa edes käydä kaupassa saati pestä pyykkiä, millä voimilla vielä sivistyisin lisää?

On vähän yksinäinen olo, tämä elämä tuntuu olevan toistaiseksi vahvasti yksityisyrittämistä. Suurimman osan ajasta nautin siitä, että olen itseni herra, mutta nyt voisi kyllä vähän käpertyä.

Onneksi sentään Kaamoksenkarkoituksessa oli kaikkinensa oikein mukavaa, vaikkei keskiaikaseurailu tyylilajina sytyttänytkään täydellisesti. Pääosin mukavia ihmisiä, hyviä keskusteluja pitkästä aikaa, yliannos hienoja pukuja, ruokaa maha ihan umpitäyteen, simakippo ja iltasauna. Unet maailman pehmeimmässä sängykkeessä. Takaisintullessa pensaat ja puut olivat saaneet kimaltavan sokeriharson päälleen, eikä kirkas talvipäivä ole muutenkaan asiana sieltä huonommasta päästä. Olen aina yhtä otettu ja yllättynyt siitä, että joku viihtyy seurassani ja pitää minua mukavana. Eilen jopa (känni)kehuttiin kauniiksi ja säteileväksi savustuskodassa. Ihan hyvä viikonloppu, joskin pitäydyn vastedes live-roolipeleissä.


Sep 14 2005

Neulakinnasta!

Eilen sorruin. Kävin ostamassa Sinooperista ja Sokokselta tarvikkeita seuraavaa projektia varten. Saamattomuus on ihmisen palkka. Oikeasti yllätyksen piti olla valmis jo ajat sitten, mutta vetkuttelin liikaa. Olin kuitenkin kaupassa harvinaisen innoissani suunnitelmista ja tein jo luonnoksetkin, itse asiassa olin niin innoissani että unohdin käydä ostamassa lankaa tämäniltaista kinnasneulailtaa varten. Luisen kinnasneulani muistin sentään ottaa aamulla mukaan.

Vähänkö haluan oppia tekemään hyvin neulakinnasta. Tässä on taas yksi hyvä esimerkki siitä, miten kuuden viikonloppuviikinkivuoden aikana ei ole saanut itseään niskasta kiinni / ketään muuta niskasta kiinni opetellakseen kunnolla. Tavoitteena olisi saada itselle käyttökelpoiset ja säädyllisen näköiset lapaset talveksi. Neulaamalla tehty käsityönalku ei purkaudu juuri millään, aika monta kerrosta ja silmukkaa puikoilta vahingossa pudottaneena huokaisen siis helpotuksesta.

Pitää yrittää pitää tiukka ote omasta niskasta myös pidemmälle syksyyn ja talveen, olisi nimittäin oikein mukavaa jatkaa tällaisia kokoontumisia kaverin luokse käsitöitä tekemään ja juttelemaan. Siinä niin kuin lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla, saa vaihdettua kuulumisia ja hommia etenemään, hyvällä tuurilla vielä voi oppia jotain uutta.