Pornopolka

Olin viime viikolla kahdessa työhaastattelussa ja molemmat firmat olisivat palkanneet minut. Tämä aiheuttikin pienoista päänvaivaa sekä tunnontuskia, kun piti melko nopeasti päättää mitä tekee -ja tietenkin torjua jompikumpi jaossa ollut työtarjous. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tein oikean valinnan, koska olen ihan pähkinöinä uudesta duunista. Itse pääkallonpaikka tosin on Espoon erämaassa, tulevaisuudessa voin kuitenkin tehdä ainakin osan tunneista etätyönä. Tunnustettakoon vielä, että jänskättää ihan kiitettävästi, mutta eiköhän se tästä. Vaikka kalenterivammani ei näinollen parannukaan, niin ainakin voin olla huoleti kesätöiden suhteen. En oikein pysty vieläkään käsittämään tuuriani, kaverit tuskailevat hiki hatussa hakemusten kanssa ja ahdistuvat, minulla tärppää kahdesti viikon sisään. Eikä edes mistään hanttihommista, vaan ns. omalta alalta. Okei, oman alan hanttihommista, mutta niitähän minä juuri halusinkin.

Olen aloittanut PHP-raamatun lukemisen ja olen nyt sivulla 100. Varsinaista tietokantasovelluksen toteutusta sensijaan en ole vielä aloittanut, vaikka olisi pitänyt. Loppuviikosta saatan olla kiukkuinen, myöhässä aikataulusta ja vain itseäni voin syyttää. Olen yrittänyt siistiä kalenterin iltamenoista tyystin seuraavan parin viikon ajaksi, että saisin projektin kunnialla tehtyä loppuun. Valvottuja öitä ei vain voine välttää.

Tietotekniikka NYT-kurssi jatkaa mielenkiintoisuuttaan, keskiviikkona luvassa IBM:n edustajan luento aiheesta Service science -palveluista tiedettä? Edellisestä luennosta pitäisi myös vääntää essee. Mainostan jo etukäteen -mikäli lukijoista löytyy kiinnostuneita- erästä tulevaa luentoa, joka lienee erittäin mielipiteitäherättävä… 20.02. Arto Alaspää (Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT ry / IFPI-Finland) Tekijänoikeus: luovuuden kannustin vai tietoyhteiskunnan kehityksen jarru? Luennot pidetään Kumpulan kampuksella Exactumissa kello 16-18. Luennot ovat avoimia tilaisuuksia, joten allekirjoittaneen puolesta tervetuloa!

Käytin tänään kasan rahaa, nimittäin tietokoneen kymmenvuotiaat kaiuttimet päättivät eilen illalla mennä tehokkaasti rikki ja jättää minut kärvistelemään hiljaisen koneen viereen. Ajattelin sitten kerralla ostaa hyvät ja kannoin Logitechin Z-4:set kotiin. Nyt on sitten kalleimmat kaiuttimet koskaan, myös subwoofer. Ja täytyy sanoa, että kyllä näistä sitä ääntä lähtee. Ostin myös -kun kerran ostamisen makuun pääsin- lisää kosmetiikkaa sekä uudet Pilgrimin korvakorut viime talvena hukkaamieni tilalle.

Kiirettä pitää. Koko tämä viikko on mennyt käytännössä minuuttiaikataululla, aamuisin on noustu aikaisin ja syöty terveellisesti puuroa ja vitamiineja, päivät on juostu ympäriinsä ja illallakin on ollut tekemistä riesaksi saakka. Olen mm. käynyt kahdessa työhaastattelussa, päivittänyt cv:ni (edellisiin liittyen), käynyt kaksi kertaa hammaslääkärissä porattavana, tehnyt tietokantasovelluksen harjoitustyön suunnitteludokumenttia (se ei ole vieläkään valmis), pitänyt duomviraattitreffit coniin liittyen, kirjoittanut esseen viime viikolla kuulemastani aivan loistavasta Harri Hurstin pitämästä sähköisiä äänestysjärjestelmiä käsitelleestä luennosta, osallistunut Alter Egon hallituksen kokoukseen ja kerhoiltaan, käynyt kuuntelemassa Lea Viljasen pitämän (myös erinomaisen) luennon tietoturvasta, ihmetellyt toisella silmällä myös tilastotiedettä ja puhunut ruotsia kurssilla. Niin, ja tänään istuskellut kolmisen tuntia Hellun luona Kiltakalliossa juonimassa ystävän polttareita. Eilen kävin äidin kanssa lounaalla. Niin ja kävin Sonjan kanssa elokuvissa. Jopas on ollut viikko.

On perjantai-ilta, pitäisi päivittää UML-kaaviota ja mennä bileisiin, mutta takki on harvinaisen tyhjä. Eilisiltana varsinaisesti en kyennyt tekemään muuta produktiivista kuin etsimään työtodistuksia (joita en sitten loppupeleissä edes tarvinnut) ja pesemään vaatteita. Tuntuu siltä, että saattaisin mennä ajoissa nukkumaan, tehdä kaaviot huomenna ja palauttaa ne myöhässä. Väittäisin, että olen ansainnut vähän lepoa juuri nyt.

Väninää ruotsinkurssista: Continue reading

Pc sanoi sitten sopimuksensa irti. Virtalähteen paukahtamisesta seurasi sitten ilmeisesti ainakin emolevyn paukahtaminen, nyt kone on kuskattu vianmääritykseen ja viikon sisällä tiedän mitä on enää tehtävissä. Onneksi virtalähteellä, emolevyllä ja prosessorilla on takuuta vielä jäljellä. Muistin niin elävästi miksi vihaan pc-koneita, mäkkikäyttäjänä on ollut kuin herran kukkarossa. Sitten kun voitan lotossa hankin kyllä Powermacin, sitä odotellessa yritän antaa tekohengitystä tuolle vanhalle. Onneksi kone oli -vaikka vanha onkin- ehtinyt olla minulla vasta puolisen vuotta käytössä, joten vaikka kovalevy olisi rikki en menettäisi mitään korvaamatonta. Jostain pitäisi taikoa rahaa uuden ulkoisen kovalevyn hankintaan, niin saisin läppärin varmuuskopioitua ja tiikerin asennettua uudelleen. Nyt tällä läppärillä lähinnä surffaa nettiä, vaativammat toimenpiteet eivät oikein taivu.

Lainasin viimeksi Tonilla ja Eevalla käydessäni pari tuotantokautta Lostia, jota olen nyt vapaa-ajallani katsellut. Loma ja juhlallisuudet ovat saaneet unirytmin ihan kummalliseksi. Nytkin pohdin (kello viideltä aamulla) menisinkö nukkumaan pariksi tunniksi vai katsoisinko vielä pari jaksoa. Puolustauduttakoon sillä, että nukuin viimeksi yli kaksitoista tuntia putkeen, kun sitä edelliset yöt ovat menneet muutaman hassun tunnin silmänräpsäyksinä. Olen liian vahvasti yöihminen, mitenköhän olen koskaan pystynyt menemään aikaisin aamulla joka päivä töihin?

Ryhdistäytymisliike on tehtävä, sillä huomenna alkaa yliopiston kevään opetus ja syksyltä on paljon kiinniotettavaa. Sain otettua kuitenkin ihan kivoiltavaikuttavia kursseja, omana suosikkinani oikeasti kai maisterivaiheeseen kuuluva Tietotekniikka NYT!, jossa kuunnellaan alan kuumimpien ja ajankohtaisimpien ammattilaisten luentoja mielenkiintoisista aiheista ja kirjoitetaan raportteja. Myös Arkipäivän Fysiikkaa vaikuttaa mielenkiintoiselta, siellä tarvitsee vain olla läsnä ja ihmetellä fysiikkaa arkisten asioiden kautta. Kaikki kurssin käyneet tutut ovat sanoneet sen olleen hauska.

Uudenvuodenbileissä minulle valitettiin siitä, etten päivitä tarpeeksi usein (jolloin elämäni seuraaminen on kauhean hankalaa). Lupasin parantaa jonkin verran tapojani!

Kävin juhlimassa vuodenvaihdetta kaksissa bileissä, ensimmäisiin matkani kesti yli tunnin johtuen HKL:n täydellisestä epäonnistumisesta. Juuri ennen lähtöni katsoin Reittioppaasta optimaalisen reitin ja päädyin nelosen ratikkaan. Lasipalatsin kohdalla kuljettaja kuuluttaa ratikan ajavan poikkeusreittiä kutosen päättärille. Menen kysymään kuskilta miten Katajanokalle pääsee, kuski vastasi “kai sinne menee joku korvaava bussi jostain”. Kiitos tyhjästä. Soitin bileiden emännälle, joka neuvoi bussin lähtöpaikan. Menin bussiin. Bussi menikin terminaaliin ottamaan kyytiin miljoona turistia ja kääntyi takaisin keskustaan. Jäin pois ja kävelin Wanhasta satamasta Katajanokan kärkeen. Otti päähän. Myöhemmin selvisi, että kyseinen bussi 4X liikennöi ratikoita 4 ja 4T, joista jälkimmäinen menee terminaalille. Kuitenkin bussit lähtivät keskustasta ilmeisen satunnaisesti, eikä missään vaiheessa kerrottu kumpaa reittiä bussi nyt on menossa. Voi huokaus.

Itse bileissä oli kuitenkin tosi kivaa, uusi asunto oli kauhean hieno ja Sonja oli tehnyt kaikkea ihanaa ruokaa. Vaihdeltiin joululahjoja ja katseltiin poneja. Ikkunasta näkyi jäänmurtaja. Emppu unohti puhelimensa ‘Nokalle, joten kun lähdimme Puten kanssa keskustaan puoli kahdentoista maissa otimme puhelimen mukaan aikeena toimittaa se perille. Bussi jätti meidät pysäkille, heristin nyrkkiä bussin perävaloille ja tapahtui jotain Helsingissä täysin ennenkuulumatonta. Bussi pysähtyi, kuski iski pakin silmään, peruutti takaisin pysäkille ja otti hämmentyneet meidät kyytiin. Päästyämme keskustaan kävelimme lopulta melkein Ruoholahteen saakka, vuosi vaihtui siinä Hietalahden torin kohdalla. Taivaalla räiskyivät suuret komeat raketit ja mereltä tuuli kylmästi. Halin koko juhlivan tiedekunnan porukan (käpistelijöitä, kemistejä ja matemaagikkoja ainakin), palautin puhelimen ja suuntasimme kukin omiin bileisiimme, minä Casa Hynniseen.

Heti kun pääsin ovesta sisään, alkoi hillitön halailu. En ole nähnyt syksyn kuluessa juuri ollenkaan tärkeitä ystäviä ja ihania kavereita ja söpöjä tuttuja tuosta porukasta juuri ollenkaan, joten sain viettää syleilyissä varmaan yhteensä kymmeniä minuutteja. Tämän jälkeen kotiuduin aika nopeasti yläkerran saunaosaston poreammeeseen, jossa vietinkin kiinteästi seuraavat neljä tuntia. Voi jumantsuikkeli miten ihanaa se oli, niska-hartia-jumit ovat poispyyhkäistyt hetkeksi. Siinä poreissa tuli juteltua myös ihmisten kanssa kaikkia juttuja, erityisesti Pena tuli haastateltua kokemuksistaan Venäjällä opiskelemisesta. Petiin painuin vasta joskus aamukuudelta, pari tuntia nukuttuani nousin ylös lukemaan lehtiä ja kymmenen maissa menin takaisin nukkumaan. Seuraavana päivänä sitten syötiin hyvin ja lorvailtiin.

Opiskelut pitäisi potkaista käyntiin, loman aikana olen lähinnä ehtinyt sairastaa hillitöntä flunssaa ja järjestää vähän Ropeconia. Seminaaria varten pitää koostaa vielä infopaketti osallistujille ja lyödä muutamia yksityiskohtia lukkoon. Logistiikkainventaario kertsille tehtiin sunnuntaina, löydettiin Pahuus (1, 2). Lopuksi kaikki saivat piparia ja tulivat meille saunomaan. Kun nettisaitin saisi vielä päivitettyä ja conryn saitin leiskaluonnokset tehtyä, voisi hetkeksi jäädä laakereilleen lepäämään (eli opiskella). Joskin olen hulluuttani lupautunut pariin muuhunkin saittiprojektiin leiskapetteriksi, tämän lisäksi tietokone oikuttelee. Onneksi on nörttikavereita, Samuli lupasi tulla fiksaamaan konetta vielä tällä viikolla. Nyt kello on 3.21 yöllä, huomenaamulla 9.00 pitäisi olla hereillä ilmoittautumassa kursseille, joten katkaisen päivityksen tähän ja menen ottamaan hieman unta palloon.

Oltiin sitten vähän seilaamassa tuolla hyisillä vesillä. Risteilyllä kuulemma sattui ja tapahtui kaikenlaista, minulle parhaiten jäi mieleen tosin roiskuva veri. Rakas sankari kompastui joskus kahden aikaan yöllä hyttikäytävällä ja vetäisi leukansa auki, liha pilkotti suuresta avohaavasta ja verta valui. Talutettiin poika portaikkoon, jossa pitelin sitä pystyssä -ja varmaankin paruin- sillä aikaa kun Sonja juoksi infoon kysymään mitä ihmettä nyt tehdään. Yritin pyyhkiä valuvaa verta, pian sekä käteni että tukkani olivat ihan kiitettävästi veressä. Henkilökunta otti minut saattamaan ja vei meidät kakkoskerrokseen odottamaan laivaterveydenhoitajan huoneen eteen, sitten lähtivät herättämään kyseistä tätiä. Lopulta hyvä tukku paperia oli -yllättäen- veressä, onneksi löytyi henkkarit ja poika pääsi tikattavaksi. Istuin siinä sitten huoneen ulkopuolella yksin hyvän aikaa niiskuttaen, onneksi välillä ovella piipahti kavereita, jotka tietenkin nekin olivat huolissaan. Puolen tunnin jälkeen sitten poika päästettiin piinapenkistä ja minulle lueteltiin ohjeet ja lyötiin laput käteen. Eipä se puhaltanutkaan kuin 2,85 promillea tai saanut kuin kolme tikkiä. Sitten piti vahtia vielä sankari hyttiin peiton alle ja nukkumaan, hyttikaveri oli onneksi apuna. Aamullahan sitten tietenkin selvisi, että jo lueteltujen vaurioiden lisäksi kaksi tai kolme hammasta oli haljennut, eikä sankari suostunut menemään Tukholmassa sairaalapäivystykseen (vaikka niin oli käsketty tehdä). Burger Kingissä se ei saanut syötyä ja loppuillan raasu joi pillillä mustikkakeittoa. Seuraavana aamuna sitten mulla naksahti hermoissa, kun sankari ei suostunut soittamaan YTHS:n hammashoidosta itselleen akuuttiaikaa. Jälkeenpäin tuntuu tosi pahalta, etten a) pakottanut sitä ulos Maarianhaminassa, b) pakottanut sitä Tukholmassa Burger Kingin sijaan sairaalaan, kun myöhemmin selvisi että leuka on päreenä ja sankari leikataan ja sille laitetaan titaania päähän. Mutta ei aina voi olla toisten äiti, saatika kolmen promillen humalassa olevan 25-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja.

Lopputulos: olen huomannut turhan usein joutuvani tilanteisiin, joissa perskännien vetämiseni ja tyhmäilyni terminoidaan niin, että joudunkin huolehtimaan jostakusta muusta. Tottakai läheisistä huolehditaan parhaan mukaan, mutta koska tällä hetkellä tunnen antavani itsestäni ylipäätään enemmän kuin saavani vaihdossa takaisin, minun on kehitettävä tilalle muunlainen käyttäytymismalli. Varmaankin helpommin järkeilty kuin tehty.

Ja niin, olihan risteilyllä hauskaakin, se kiva vaan jäi tuon terveydenhuoltoepisodin varjoon. Käytiin Sonjan, Tatun, Pertun ja Einarin kanssa syömässä Ala Cartessa ja syötiin alkuruokapöytä, pääruoka ja jälkiruokapyötä. Lopulta pyörittiin kuin pallerot hytteihin köllöttelemään. Paluumatkalla oli kauhea merenkäynti, eikä käytävällä voinut kävellä suoraan. Olin todella kiitollinen siitä, että olin vetänyt kaksin käsin ruokaa enkä viinaa, koska kamalassa kännissä olisin varmaan keinunnan takia oksennellut vain ympäriinsä.

Toissapäivänä satuin olemaan sopivasti juuri puolenpäivän aikaan irkissä, kun ensimmäisiä Jokela-linkkejä, huhuja ja uutisia alkoi tulla. Vinksahtaa näköjään tämä pohjoismainen lintukotokin hiljalleen. Onneksi maailmassa on edelleen rakkautta, varsinkin sellaista joka tuo minulle Arnoldsin laatikossa vaaleanpunaisen sydämenmuotoisen vaniljakreemitäytteisen pomadan piristääkseen päivääni.

Tänään kähmitään hallitusta ainejärjestöön, huomenna syön koko illan hyvin kiitoksena Pahan Mielen Pitopalvelun kesäisestä syntymäpäiväjuhlakeikasta, jonka seurauksena päädyin Assemblyille juontamaan tekstiviestichattia ja sunnuntaina ajattelin mennä isän (ja äidin) luo. Diskreetti matematiikka ei oikein suju vieläkään, johtuu varmaan suorittamatta jääneestä egyptologian approsta.

Suussa maistuu yrttiseltä hammaslääkärin laittamien lääkepaikkojen jäljiltä. Lauantai-iltana alkanut hammassärky pysyi kurissa tähän aamuun asti, kun rouskutin buranaa kuin karamellia. Hammaslääkäriin sai onneksi ajan parin tunnin päähän soittamalla aamulla, täti löysi särkevästä poskesta kolme isoa reikää. Ei ihme, että kivun paikantaminen tiettyyn hampaaseen vaikuttikin vaikealta. Eikä ihme, että löytyi reikiä, kun edellisestä hammaslääkärikäynnistä on se neljä ja puoli vuotta. Puolustaudun kuitenkin kertomalla, että YTHS:llä on jono oireettomana hammastarkastukseen vajaa 12 kk. Nyt on sitten 6 ja 7 viikon päästä uudet ajat, jolloin korjaillaan lääkepaikat lopullisiksi versioiksi.

Tentti olisi saanut mennä vielä vähän loistokkaammin, mutta ainakin tuntuu kirkkaasti läpäistyltä. Pitää pohtia mitä teen eeppisesti feilatulle arkeologian tentille. Opiskelin siihen ihan väärin, joten koko materiaali pitää käydä uudestaan ainakin pariin kertaan läpi ennen uusintatenttiä, tähän veikkaisin menevän luokkaa 20 tuntia. Saattaa olla että luovutan. Tämän syksyn ongelma tosin tuntuu olevan, että kursseja joille voisi mennä on aika vähän, keväällä taas suola lentää tuulettimeen ja tulee paljon isoja kursseja kerralla. Mur. Opiskelu on ihan tyhmää kun siitä saa stressin ja vatsahaavan.

Olin maanantaina Sikan luona istumassa iltaa ja katsomassa ihan “megahyvää” elokuvaa, the Pacifier. Siinä lomassa sitten juteltiin kaikkia tärkeitä asioita ja sain kainalooni pari leffaa ja Housen ensimmäisen tuotantokauden. Rupesin tietenkin heti katsomaan sitä ja jäin ensi sekunneista koukkuun. Kun kolmas jakso alkoi, kiinnitin huomiota alkuteksteissä vilahtavaan nimeen Jesse Spencer. Mietin oliko kyseessä sama näyttelijä, jota kuolasin yli kymmenen vuotta sitten brittiläisistä nuortenlehdistä ja jonka kuvaa pidin seinälläni monta vuotta vain siksi, että kyseinen poika oli niin suloisen ja elämäniloisen näköinen. Jep, olihan se. Onneksi HOAS:illa on muovimatot lattialla, ettei tule turhaan vesivahinkoja kuolanerityksen vuoksi.

On ollut taas vähän tällainen viikko. Kävin melkein kaikilla luennoilla, tein Seisen kanssa yhden kokonaisen illan digitaalisen median tekniikoiden laskareita kun JavaScript ei heti taipunut kuten käskimme, myös jauhoin aika tehokkaasti kaikkia juttuja, joten puhuttu on. Ja Seise on satunnaisesta suolasäkkien heittelystä huolimatta tosi kiva. Digitaalisen median tekniikat -kurssilla taas tehdään typeriä tehtäviä, kuten väännetään leiskaa framesetillä (seitsemän eri framea), jossa ensin meni luottamus kurssiin ja seuraavaksi meni hermot. Onneksi ainakin yksi assareista on tehtävänsä tasalla, dissasi tehtäviä ja piti meille hienon neljäkymmentäviisiminuuttisen AJAXista, JavaScriptistä ja vähän CSS:stä. Oltiin aika mehuissamme koko ryhmä.

Lunastin Tatun vanhat kirjahyllyt, palvelu pelasi mielettömän hyvin, ne oli jo purettu siinä vaiheessa kun tulin hakemaan, kaikki palat mahtuivat hissiin ja kokoamisessa ei mennyt tuntiakaan. Nyt on siis olohuoneessa uudet kirjahyllyt. Pitää jaksaa vielä pyyhkäistä ne tolulla ja latoa täyteen tavaraa. Aikaansaaminen varmaan parantuu kun House ja Desperate Housewives 2 loppuvat.

Sieltähän ne fuksit saapuivat, meidän ryhmässämme oli tiedekunnan keskiarvoa suurempi osallistujaprosentti ja muutenkin vaikuttavat tosi fiksuilta ja filmaattisilta! Siistiä on myös, että on jo heti syksyn alkuun kaksi opintopistettä plakkarissa!

Eilen oli tosi ihanat illanistujaiset Pihlajistossa emännän ja isännän rengastuksen kunniaksi, syötiin kaikkea jännää herkkuruokaa. Jäin ihan koukkuun riisipalleroihin, jukra miten hyvää. En vaan osannut mennä heti nukkumaan kun tulin kotiin, niin pesin sitten puoliltaöin pyykkiä ja join kaakaota ja luin kirjaa ja puuh puuh puuhastelin. Aamulla olin ihme kyllä skarppina luennolla kahdeksalta, jonka jälkeen vietin pari tuntia yliopistoliikunnan kuntosalilla, jonka jälkeen söin lounasta, join kahvia, kävin Tikkurilassa ja nyt olen tässä. Hiukka väsyttää ehkä. Illalla pitäisi mennä ajelemaan metrolla privaattivuorolla, en ole kyllä kauhean vakuuttunut siitä onko se hyvä idea vai ei. Ainakin tänään tuli todettua, että ruokaseuraa saa ihan randomgeneraattorillakin, tänään kuusi kappaletta ja kaikki erittäin hyvälaatuista.

Ostin uuden kalenterin, mutta sehän piru täyttää itseään sillä aikaa kun en katso! Toisaalta suurin osa kiireistä on hyvin positiivisia, sellaisia sosiaalisia ja iloisia kiireitä.

Syksy saapuu ja vanha suola janottaa lauloi aikanaan Tehosekoitin. Onneksi näin ei ole, vaan syksyn huomaa jostain ihan muusta. Kristiinan kanssa katseltiin jo Saltvikistä tullessa pihlajanmarjoja puissa, se oli vähän liian konkreettinen merkki kesän päättymisestä. Kuitenkin myönnän, että on mukavaa ajatella tulevia kirpeänkuulaita syyspäiviä, omenapiirakoita, villakangastakkeja, huopahattuja, lapasia, villasukkia, arkirutiineja, lämmittäviä aamukahveja, ruskan väriloistoa, putoavia lehtiä, näitä pimeitä lämpimiä elokuun öitä.

Pidin viikon tauon internetistä, sähköpostista, irkistä ja maailmasta, se tuntui tehneen hyvää. Sinä aikana kävin mm. vanhempien ja heidän naapureidensa kanssa melko ex tempore -vierailulla kunnanjohtajan hienoissa juhlissa, pompin kuistilla soittaneen Petri Munckin sävelten tahtiin ja ihastelin yön kosteutta ja lämpöä. Eilen ja tänään onkin sitten ollut jo huomattavasti viileämpää. Vierailin myös Vihdin vuosisatamarkkinoilla viikonloppuna, hassua kun jotain järjestetään niin naapurissa ettei juhlapaikalle varsinaisesti tarvitse edes mennä. Nyt on sitten uusi kinnasneula ja 600 grammaa kasvivärjättyjä lankoja. Tätä ennen ehdin myös vierailla pikipäin laitoksella osallistumassa tuutoreiden survival pack -tilaisuuteen, josta ei jäänyt varsinaisesti paljoa käteen.

Tuutorointia pohjustettiin ainejärjestön tuutorisaunalla ja survival packin jälkeen ravintola Kalliohovissa pitkäksi venyneellä oluttuokiolla. Houkuteltiin yhtä poikaa rekisteröitymään aikuisviihdesivustolle tarjoamalla sille kaljaa ja naurettiin kasvot punaisina kun se oikeasti päätyi niin tekemään. Avauduttiin myös pihalla vähän, loppuillasta janoisten sankari Putte valoi minuun uskoa paremmasta huomisesta. Hämmentää ihan mielettömästi, että olen tuntenut nämä ihmiset oikeastaan vasta vajaan vuoden, ihan kuin moni heistä olisi ollut elämässäni aina. Ovat niin lähellä, niin korvaamattomia ja tärkeitä ja rakkaita. Toivon, että uudet fuksit saavat kokea edes murto-osan tästä samasta yhteisöllisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta. Vaikka pelottaakin se, mitä onnistunut ja läsnäoleva tuutorointi tekee ensimmäisen periodin opintomenestykselleni… Ainakin ensimmäisessä periodissa tarjotaan heti Digitaalisen median tekniikat -kurssia, joka on suunnilleen ainoa kurssi omalta laitokselta, jota minua on yhtään napannut käydä. Pääsen myös sopivasti vähän laiskottelemaan ainakin XHTML ja CSS -osioissa, mutta toisaalta minulla on sitten vähän enemmän aikaa käyttää PHP:n ja JavaScripitin kokeiluun ja opetteluun. Javalabran jouduin sairasloman takia jättämään kesken, varsinaisesti ei sureta. Ehdin ihan hyvin tehdä sen loppuun myöhemmin syksyllä. Toisaalta myöhemmin syksyllä minua odottaa myös johdatus diskreettiin matematiikkaan ja joukko muita kammottavia kursseja. Ei ihme, että näen vähän painajaisia. Saatan ehkä jänistää ja heittäytyä keskustakampuksen huomaan.

Mutta silti! Pieniä pörröisiä fukseja! Uusia alkuja elämässä. Syksy on hyvä asia.

Elo on hyvin. Muutto on parin viikon päästä, tavaraa pitäisi laittaa pakettiin. Ei ole vieläkään mikroa tai keittiönpöytää. Autosta sippasi akku kiitos faijan, en jaksa avautua enää aiheesta sen enempää.

Olen käyttänyt vapaa-aikaani kaupungissa ihmisten tapaamisen. Meepin kanssa muisteltiin menneitä ja märssyttiin juoruja ihan olan takaa maanantaisella pussialkoholilla Jakomäen metsissä ja myöhemmin sisällä. Kahvittelin Hanniksen kanssa avautumisen merkeissä, katsottiin Kyynisten Akkojen kanssa uusi Pirates Tennispalatsissa, kävin laitoksella kirjoittamassa HOPSin ja tapaamassa opiskelukavereita, kävin AE:n peli-illassa lukemassa aivan nerokasta Ultra-lehteä. Atlantis! Eteerinen henki! Ihanaa huuhaata. Kävin myös äsken aamulounaalla ja mansikoilla Merin kanssa sekä haastateltavana yliopiston nettisivuille matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tyttöopiskelijana, kohta olen matkalla nauttimaan alkoholia hyvässä seurassa. Elämä ja etenkin loma maistuu aika nannalta.

Ja pääsin läpi tietokantojen perusteet! Olen käpistelyn kuningatar!