Oct 4 2009

Kerro mitä näet tässä

Ulkona on satanut syystyypillisesti koko päivän. Olen siis hyvällä omallatunnolla käyttänyt tämän sunnuntain kotona löhöilyyn, käsitöihin, suosikkisarjojeni tuijotteluun ja mietiskelyyn. Mihin tämä vuosi on mennyt? Se lienee eittämättä hukattu pölyisiin luentosaleihin, valoisiin kahviloihin, hämyisiin baareihin, tärvätty etenkin tuntikaupalla näyttöpäätettä tuijottaen, yrittäen tehdä mahdottomasta mahdollista. Nyt loppuvuodesta yritän antaa tälle vuodelle vielä mahdollisuuden, toivon että elämässä tapahtuisi kivoja, positiivisia yllätyksiä. Niitä odotellessa yritän nauttia elämästä sen, minkä voin.

Vapaa-aikani on upotettu erilaisiin vapaaehtoistapahtumiin. Ropeconin pääjärjestämisen lisäksi olen ollut tänä vuonna vapaaehtoistyövoimana ainakin Traconissa, Desuconissa, Finncon/Animeconissa, Helsingin sarjakuvafestivaaleilla ja Assemblyillä. Assyillä olin LiveCrew:ssä toimittajana, muissa tapahtumissa järjestyksenvalvojana. Tulossa on vielä ainakin Alternative Party. Ensi vuoden vapaaehtoistapahtumakalenteri näyttää ihan kamalalta, on varmaan oman jaksamisen takia pakko jättää jotain väliin. Toisaalta joka tapahtumassa on ollut pääsääntöisesti hirveän hauskaa ja olen tutustunut aikamoiseen kasaan uusia ihmisiä, sekä tietenkin syventänyt tuttavuutta vanhojen kesken. Tämän vuoden arvioni perusteella pitkälti sama joukko vapaaehtoisia järjestää suurinta osaa tapahtumista, siksi olenkin vähän huolissani näiden vapaaehtoistapahtumien rakenteesta. Kun yksi tai useampi aktiivi väsyy ja jättäytyy pois, se heijastuu kaikkiin talkootyöllä järjestettäviin tapahtumiin. Välillä olen myös epäillyt omaa mielenterveyttäni, kun viikonloput pitkät matkaan ympäri Suomea (no okei, Tampereelle ja Lahteen) tekemään ilmaiseksi työtä, jota olen jonkin aikaa tehnyt myös rahasta. Koetan puolustautua sillä, että tämä on mun harrastus ja mä nautin siitä, mikä on tietenkin totta. Mutta ei se poista sitä faktaa, etteikö se samalla olisi myös aikaavievää ja uuvuttavaa. Todellakin toivon, että jokin ry näiden tapahtumien takana maksaa JV-korttini uusintakurssin, sillä en nyt ihan kaikilta osin sentään ole hyväntekeväisyyslaitos.

Ystävien takia/ansiosta olen saanut itseni nyt syksyllä revityksi Yliopistoliikunnan ryhmäliikuntaan. Puolet ajasta tunnen itseni erittäin typeräksi ja puolet ajasta saan ravistettua ujostelun pois ja pääsen lähemmäksi flow:ta. Kun tästä tulee vähän tutumpaa, niin varmaan jännityskin vähenee. Kuukauden verran takana on nyt sekä tanssahtelua että maidotonta elämää, molemmat vaikuttavat hyviltä ratkaisuilta. Aion ostaa jumppapallon, jotta voisin venytellä myös kotona. Olen vähän huolissani siitä, että ennen niin läpikotaisin vihaamani liikkuminen voikin (toki hyvässä seurassa) olla näin hauskaa.

Olen myös käynyt larppaamassa. Neonhämärä 4 oli ehkä larp-historiani paras peli. 20 valvotun tunnin jälkeen nukuin vuorokauden, mutta jokainen hetki oli silkkaa timanttia. Erityisesti Glorian keikalla kyyneleet olivat nousta silmiin, niin hyvin bändi soitti ja niin upeasti yleisö eli ja hengitti heidän esiintymistään. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hyvin ihkauusi kampanjahahmoni Minni pääsi kuorestaan. Minulla (ja Minnillä) on varmasti vielä tämän pelikampanjan puitteissa ennenkuulumattoman hienoja hetkiä!

“Tänä iltana hämärä laskeutuu eilistä ennen
helteessä istunut palelee, varjot on koleammat.
Kadulla lamput avaavat silmänsä viivytellen
ovet painuvat kiinni ja toiset aukeavat.

Piirrän oven tähän, avaa se
astu oven tuolle puolelle.
Kerro mitä näet tässä
yössä neonhämärässä.

Erityisesti viimeaikaiset ihmiskohtaamiset ovat tehneet elämästä nautittavaa. Tassuissani on myös sekä korruptiolippu Helsingin kirjamessuille (jee) että Rammsteinin helmikuiselle Hartwall Areenan keikalle (hehto-jee). Olin jo ihan suruissani, kun alkuperäisen kiertueaikataulun mukaan bändin ei pitänyt tulla Pohjoismaihin päinkään ja suunnittelin käyttäväni talvilomani ulkomaan keikkareissuun. Mutta tuohon naapuriinhan ne tulevat sittenkin esiintymään! Sitä odotellessa.


Aug 30 2009

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä

Illat ovat muuttuneet mustemmiksi. Pimeiksi mutta lämpimiksi, välillä sataa. Yhtenä aamuna asiaa sen kummemmin ajattelematta vaihdoin hupparin villatakkiin ja laitoin kaulaliinan kaulaan, pian pitää etsiä lapaset ja saappaat. Mainoslehtisessä näin houkuttelevansävyisiä uusia lankoja. Tuntuu siltä kuin ehkä olisi syksy.

Viimeistään syksyntunteen sai aikaan ilmoittautuminen läsnäolevaksi yliopistolle. Nyt on lukuvuositarrat, kalenterit ja kurssi-ilmoittautumiset, jopa kurssikirjat tilauksessa. On kivaa päästä pitkästä aikaa kuluttamaan A111:sen penkkejä sekä juomaan kahvia hyvässä seurassa opiskelijahuoneeseemme Gurulaan.

Silti tuntuu siltä, että pitäisi keksiä jotain uutta. Mennä savikurssille. Aloittaa Tai Chi, tai ehkä jooga? Ostaa askartelutarvikkeita, vaikka edellisetkin ovat käyttämättä. Neuloa lapasia, vaikka niitä on valmiiksi laatikollinen. Yritän myös totuttautua ajatukseen, että tänä talvena opiskelen ihan tosissani. Tahtoisin saada kandiin vaadittavat kurssit kasaan mahdollisimman nopeasti, opintosuunnitelman mukaan puurtamista kyllä vielä riittää. Onneksi rohmusin Tiimarista iloisenvärisiä geelikyniä ja muuta “tärkeää” tilpehööriä.

On vähän syyllinen olo, kun perjantaina olisi ollut ystävän syntymäpäiväjuhlat enkä vain jaksanut lähteä. Muutenkin on epämääräisen syyllinen olo siitä miten olen koko kevään ja kesän laiminlyönyt sosiaalista elämääni erinäisten harrastusprojektien takia. Työpäivätkin kun ovat viime aikoina olleet täynnä sähköistä kommunikaatiota ja moniajoa, niin iltaisin jaksan vain pööpöillä, hätinä möllöttää.

Onneksi kivoja asioita tapahtuu koko ajan. Torstaina olin esimerkiksi pitkästä aikaa Kuudennella linjalla katsomassa kavereiden hevibändiä Amarantinea. Tänä viikonloppuna sekä kävin pitkästä aikaa kirppiksellä että sain aloitettua pitkään lykkäämäni siivousprojektin. Kävin Sikan kanssa syömässä ja Kaisaniemen uudessa Manga Cafessa. Kiva paikka ja hyvää teetä, menen toistekin.


Aug 16 2009

Minä katson läpi liekin myrskylyhdyn sekä mietin elokuuta

Ropecon
Oli ja meni, kiireessä mutta onnellisesti. Liikuttuneena seurasin koneistomme rasvattua toimimista, tuntui ihan älyttömän hyvältä. Tuleville sukupolville kerrottakoon, että hotellihuoneen ottaminen Otaniemestä oli yksi parhaimmista ideoista pitkään aikaan. Sinne ryömiminen umpiväsyneenä oli helppoa ja tukevalla hotelliaamiaisella jaksoi pitkälle päivään. Paljon kivoja ihmisiä, tällä kertaa myös mukana tutustumassa sidosryhmien edustajia. Jälkityöt jatkuvat edelleen, mutta keveämmällä tahdilla.

Assemblyt
Vastoin ennakko-odotuksia nautin Assemblyistä ihan kauheasti! Vaikka ajoittain oli tosi rankkaa, niin enimmäkseen kameramiehen gps:nä toimiminen matkalla Jätkäsaareen kuvaamaan Madonnan jonottajia ja erilaisten haastattelujen sekä Assembly loves you -tempausten vetäminen oli ihan älyttömän kivaa. Kai minussa entisessä taidelukiolaisessa on edelleen jäljellä esiintymisvietti, sillä Areenan main stagella valokeilassa höpöttäminen tuntui ei pelkästään luontevalta vaan erittäin hyvältä! Muutenkin Assyillä sattui lähinnä kivoja asioita, ehti tapaamaan kavereita, liikuttumaan miltei kyyneliin asti democompojen pauhatessa pimeässä salissa, leikkimään rfid-lukijalla (joka annettiin kaiken lisäksi kotiin mukaan mm) ja -mikä parasta- tapaamaan Desert Planetin ja hyppimään väsymyseuforiassa samaisen bändin keikalla, terveisin fanityttö. Parasta ikinä, sanon! Minulla on myös nyt level 1 piuhojen kerimisessä, kiitos Retun piuhasulkeisten.

Seuraava tapahtuma onkin sitten Altpartyt ja niihin on vielä hetken hengähdystauko aikaa. Siellä saan myös olla vain tavallinen rivi-jv. Mikä ihana asia.

Nyt taivas avautuu kirkkaana pään yllä, minulla on vapaa-aikaa! Paitsi tietenkin opintoja ja töitä lukuunottamatta.

Perjantaina juhlistin mainittua vapautta ja työviikon loppumista käymällä oluella ja illallisella Juustojen kanssa, oluella Rotterdamissa opiskelukaveri-naminaaman synttäreillä ja Tavastialla Finntrollin keikalla. Kyseistä orkesteria en ole tainnut nähdä livenä viimeiseen kolmeen vuoteen ainakaan ja se oli mahtavaa! Ihanat röllit soittivat mielipuolisesti ja Tavastia puhkesi vuorotellen aplodeihin, huutoihin ja tanssiin. Keikkasetti oli juuri sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa, lämmitti. Olen kuitenkin kuunnellut Finntrollia jo älyttömän pitkään, Jaktens tidin julkaisemisesta asti eli noin 8 vuotta. Muistin taas erittäin elävästi miksi.

Eilen juhlistin mainittua vapautta viemällä auton katsastukseen, tekemällä ruokaa ja nukahtamalla ennen iltakuutta uinumaan univelkoja unholaan.

Tänään juhlistin mainittua vapautta shoppailemalla vapautuneesti kirpputorilla hyvässä seurassa, mukaan tarttui mm. kumisaappaat, uudet talvikengät, Trivial Pursuit ja… 12 osaa Angela Sommer-Bodenburgin Pikku Vampyyri -kirjasarjaa! Olenkin viettänyt siivouksen lomassa ohralettujen siivittämää iltaa Rydiger von Schlottersteinin kanssa.

Ensi viikonloppuna vietetään Assemblyjen kaatajaisia, sielläkin on varmaan hauskaa. Ylipäätään tuntuu nyt muutamia pieniä ongelmia lukuunottamatta harvinaisen eheältä ja täydeltä. Rakastan syksyä, vaikka se kastelisikin vaatteet aamulla bussipysäkillä.


Jul 21 2009

Vettä virtaa Vantaanjoessa

En ole tullut kirjoittaneeksi mitään pitkään aikaan. Totuus on, että verkkopalveluideni siirtäminen on kummitellut mielessä enkä ole halunnut lisätä tietokantaan enää yhtään ylimääräistä kopioitavaa. Tyhmää, tiedän, sillä mitä nyt yksi rivi tuntuu eräänkin taulun lähemmäs kuudesta sadasta?
Käytännön muutoksina on tapahtunut seuraavaa:

- vanha verkkotunnukseni emilia.greywolves.org on jonkassa. Toivon saavani sen vielä takaisin hallintaan myöhemmin, sillä osoitteelle on ehtinyt vuosien varrella kertyä uskomaton määrä tunnearvoa.
- Pornopolka.net ei mirroroi peikko.org/pornopolkaa, koska tällä hetkellä ajan niin uutta versiota WordPressistä, ettei mirrorointi ole mahdollista. Nyt siis redirect. (Jos ei ymmärtänyt tästä mitään, se ei haittaa käytännössä pätkääkään).
- Jos RSS:ää tilanneet ovat käyttäneet peikko.org-osoitetta eivätkä emilia.greywolves.org-osoitetta, niin pitäisi toimia edelleen.

    Toisaalta tämä säätö on ollut todella rasittavaa, mutta toisaalta olen myös saanut hienoja onnistumisen kokemuksia siitä että osaan ihan itse ja ainakin osaan kysyä oikeasta suunnasta apua jos en ihan osaa.  Enemmän rasitusta on tapahtunut sosiaalisella puolella, kannustaen minua mm. näihin mainittuihin muutoksiin.

    Muissa uutisissa: olen paiskinut kesän töitä ja tehnyt Ropeconia. Parhaimmillaan olen laskenut viikon viidestä arki-illasta käyttäneeni putkeen neljä erilaisiin con-kokouksiin. Nyt coniin on kaksi viikkoa ja olen lähdössä muutaman tunnin päästä Ahvenanmaalle leikkimään viikinkiä. En ole vielä pakannut enkä pessyt pyykkiä, jota pitää ottaa mukaan. Sensijaan olen nörttäillyt, koska minua häiritsi muutosten keskeneräisyys.

    Oheinen kuva on Aboa Vetus Ars Nova -museosta, jossa kävin isäni kanssa kesäretkellä. Nykytaiteen puolella oli käynnissä näyttely Turku Biennaali 2009. Ulkomaanmatka Turkuun oli hyvä idea vanhemmiltani, siellä oli ensinnäkin paremmat alennusmyynnit ja toiseksi olen halunnut pitkään mennä uudestaan Aboa Vetus Ars Novaan. Ensi kerralla Turussa on mentävä Turun linnaan ja viikinkiravintola Haraldiin.

    Tässä on vastikään ostamani vaaleanpunainen miniläppäri. Tehoakulla aivan nerokas vehje. Herättää hilpeyttä ja kateutta kanssaihmisissä, joskus myös rehellistä häpeää.

    Kesäterasseja on tullut nähtyä useampikin, sekä lomalla että iltaisin, hyvässä seurassa.

    Kävimme Suskin kanssa päiväristeilyllä Tallinnassa, tämä kuva tosin Henry’s Pubin edustalta Narinkkatorilta, nautimme Valkoinen Mörkö -nimistä drinkkiä.

    Tässä tunnelmia Arabiakeskusta vastapäätä sijaitsevasta puistosta, johon pistäydyin juomaan kahvia tehtaanmyymäläkäynnin jälkeen. Oli todella kuuma!

    Juhannusta juhlimme Emin ja Smöllen kanssa pitämällä jo legendaariset kattobileet.

    Hyvin perusteellisen kirpputorikierroksen jälkeen herkuttelimme Ihmekaksoseni kanssa Cafe Luftissa. Siellä nauttimani salaatti on kyllä paras Helsingissä syömäni tähän mennessä.

    Käytiin toukokuussa Emin kanssa Lahdessa reissulla Desuconissa, tarkoituksena valvoa tapahtuman järjestystä. Tuttu jengi Alteilta/coneista oli tietenkin menossa mukana. Yöradiossa esiintyi Yölinjalla – Pekka Sandi, joka purki conintekijöiden traumoja. Hassuna yksityiskohtana mainittakoon, että olimme samaan aikaan yövuorossa conien pääjärjestäjäporukan kesken, minä ja Emi Ropeconista, Sandi Traconista ja Topi Finnconista. Erinomaisen hauska reissu, kiitos jaksamisesta hotelliaamiaisen.

    Ikävääkin tapahtui, isän isä eli vaari kuoli huhtikuun lopulla ja toukokuussa vietettiin hautajaisia. Mukavaa oli, että välillä pääsi näkemään myös isän sukulaisia, joita en niin hyvin tunne. Isän sukulaisia tapasin myös myöhemmin kesällä serkkuni Leon ylioppilasjuhlissa, joista ei ole kuvamateriaalia.

    Vappua vietettiin pitkän kaavan mukaan Senaatintorilla, Hello Kitty -ilmapallo ja keltahaalariset opiskelukaverit olivat meiningeissä mukana. Vappua täplittivät myös Eeva, Toni ja Eino.

    Helsingissä on pyöriskellyt tällaisia lonkerohirviöitä kesällä!


    May 24 2009

    Tiraton toukokuu

    Tammikuusta asti olen käynyt yliopistolla yhtä mammuttikurssia. Kaksi kertaa kaksi tuntia viikossa luennot ja kerran laskuharjoitukset, tehtävien tekemiseen on mennyt henkilötyöpäivä per viikko vähintään. Kirsikkana kakussa myös erilaiset “ryhmätehtävät” ja “Trakla-harjoitukset”. Tämä ihmeellinen Trakla on TKK:lla kehitetty algoritmien ja tietorakenteiden opetuksessa käytettävä tehtäväkokoelma/ohjelmisto, joka suureksi hämmästyksekseni osoittautui ihan kelvolliseksi. Olisin kaivannut jo ohjelmointia aikanaan opetellessani jotain vastaavaa visuaalista välinettä algoritmien mallintamiseen. Ehkä olen salaa visualisti. Myös kurssikirja (Introduction to Algorithms eli CLRS) oli ihan yllättävän hyödyllinen, hyvä ja mielenkiintoinen. Kuten monet varmasti tietävät, olen kiukutellut usein, pitkään ja hartaasti opintojen vaikeudesta ja opiskelumotivaation puutteesta. Ilahdutti oikein lämpimästi, että tällä kertaa kiinnosti!

    Joka tapauksessa olen onnistunut pusertamaan jostain selkärankani uumenista tämän kevätlukukauden kasaan opiskelun osalta, työt lisääntyivät samassa suhteessa kun opiskelut vähenivät, joten varsinaista luppoaikaa ei vieläkään ole näköpiirissä. Mammuttikurssi on nyt paketissa, eivätkä ne parhaimmillaan yli 12-tuntisiksi venyneet päivätkään enää jaksa kauheasti harmittaa. Omasta selkärangastani aika iso osa on koostunut sosiaalisesta piiristä, ilman kivoja laskuharjoitusryhmäläisiä ja opiskelijahuoneessa hengaavia kanssasuorittajia ja kympillä tsemppaavia vanhempia tieteenharjoittajia olisi varmasti tehtävien teko tyssännyt alkuunsa. Tutustuin moniin uusiin tosi ihaniin tyyppeihin, pelkästään jo siitä luulisi opiskelujen saavan uutta potkua. Olen jo pariin otteeseen juhlistanut tapahtunutta mammuttikurssin läpäisyä melko radikaalisti, sillä pidän tätä eräänlaisena suurena saavutuksena. Tietorakenteiden maine kurssina nimittäin on eeppinen ja lähenee pelottavuudessaan ja mielenterveysvaikutuksissaan Suuria Muinaisia. Vuonna 2007 tehtiin tutkimuskin kurssista, kun haluttiin selvittää poikkeuksellisen suuren hylkäysprosentin (46) syitä. Mutta se on nyt tehty! Ja vielä ensimmäisellä yrittämällä, mikä ei myöskään laitoksella ole todellakaan mikään itsestäänselvyys.

    Nyt voin viettää tiratonta toukokuuta koko elämäni loppuun asti, tiralabratonta toukokuuta sentään en uskalla vielä luvata. Ja on tässä tirattomassa toukokuussa huonotkin puolensa, minun on jo nyt intensiivisintä opiskelukaveriani ihan kauhea ikävä. Olin kuitenkin tottunut jo hengaamaan sen jonkun kanssa puolen vuoden ajan kahtena tai kolmena päivänä viikossa tuntikaupalla, aina aamukahveista lounaan kautta pitkälle iltapäivään saakka. Hitsin naminaama.


    Apr 11 2009

    Kevät tulee kohisten. Olen lakannut käyttämästä villakangastakkia, kaksi hupparia päällekäin ajavat takin virkaa ihan oivasti. Käytiin Plantagenissa katselemassa kasveja pitkäperjantain kunniaksi, tulin kotiin kahden kukan ja kahden rikkinäisen näppäimistön kanssa. Näppäimistöt pitäisi purkaa askartelutarpeiksi ja hankkia kuumaliimapyssy. Tällä viikolla olen mm. stressannut töissä, juonut kaljaa, käynyt bailatino-tunnilla ja kuntosalilla sekä pessyt kylppärin lattiasta kattoon. Tahtoisin myös uudelleenleiskata ainakin tämän blogin, mutta kun ei ole aikaa voi vain haaveilla. Tarvitsisin yhden viikonlopun lukittuna samaan paikkaan skannerin ja inspiraation kanssa…Octopus

    Tänään aion avata yhdessä ystävien kanssa grillikauden Elm streetillä ja toivottavasti myös pelata jotain. Kuten perinteistä, pitäisi ostaa pojille synttärilahjaksi munia.

    Valokuvaaminen on kivaa! Hankin Flickr pro:n, jotta ei tarvitse ihmetellä tilan loppumista tai muita rajoituksia. Sitäpaitsi tuntuu paljon mukavammalta, että kuvat ovat netissä kuin että bittitaivaan tuuliin katoaa taas kohta kasa allekirjoittaneen digikuvia… Onneksi suurin osa niistä viimeksi tuhoutuneista oli myös netissä. Ne vanhat kuvat voisi myös internetittää jälleen, siellä oli jotain ihan hauskoja otoksia mm. kukkia keräävästä lukion jäyhästä historianopettajastani ja vatikaanin pihalla tepastelevista nunnista.

    Olen myös innostunut kovasti käyttämään Qaiku-palvelua. Monet varmaan muistavat minun olleen myös aktiivinen Jaiku-käyttäjä, mutta Jaikun käytännössä vetäistyä viimeiset hengenvetonsa päätin vaihtaa maisemaa. Sitäpaitsi Qaikun kehittäjät ovat aikamoisen kivoja tyyppejä ihan elävässä elämässäkin! Valitettavasti en saa järkevästi upotettua tänne blogiini Qaiku-päivityksiäni, mutta kaikki sosiaalipornonnälkäiset voivat vilkaista ne tästä linkistä.

    Kuvituksena on tämänhetkinen Qaiku-teemani Hello Kitty (edellisessä oli poneja). Ai mitenniin minun pitäisi harkita camp-humoristisen kitsin sijaan jotain tyylikästä?


    Pikseliähky-tapahtumassa, jossa vierailin viime viikonloppuna, oli kaikkea jännää. Lisää kuvia löytyy tosiaan Flickristä, mutta tässä muutama ihan jännä. Mannerheim-kuva on usb-kissa-workshopista, kuittinauhakasa on Lasipalatsin taidenäyttelystä ja ne kuittitulostimet printtasivat Twitter-feediä, viimeisessä kuvassa on Pikseliähky-näyttely Kiasman ykköskerroksessa. Hyvää pääsiäistä!





    Mar 28 2009

    Haluaisin kertoa

    Ruotsista
    Linköpingissä oli täysi kevät. Ihmiset ajelivat t-paidoissa polkupyörillä baariin. Diskossa soitettiin ihan käsittämätöntä ruotsinkielistä euroviisuilta kuulostavaa musaa ja paikallinen lelukauppa oli hallin kokoinen. Reissu oli kaikkinensa ihan mukava, poikien kanssa oli pääosin kivaa rellestää laivalla (hyttibileitä lukuunottamatta) ja opin Cosmopolitanista ihan uusia ruotsinkielen sanoja. Matkalla takaisin Suomeen alkoi lumimyrsky, paraikaa nytkin sataa lunta. Missä kevät? Univelkaa matkalla kertyi vähän turhan paljon ja osittain siksi tämä viikko on ollut aika rankka.

    Kavereista
    Neljä naista ja neljä pulloa kohtasivat tällä kertaa Leppävaarassa. Bileet olivat jättimenestys erityisesti herkullisten drinkkien ja ihan hervottoman seuran takia. Nauroimme vatsat ihan kippurassa todella härskeille letkautuksille, hinnevaan! Ensin Hannes tarjoili meille erinomaista etnistä ruokaa naan-leipineen ja mangolasseineen, sitten joimme mansikkamargaritat -tai kuten myöhemmin saimme tietää, daiqurit- sekä banaani-vaniljajäätelö-pinacolada-drinkit. Erityisen maininnan arvoinen on banaanidrinkki 2.0, jossa drinkin päälle lisättiin kermavaahtoa ja tummasuklaarouhetta. Jatkettuamme jonkin aikaa samalla linjalla ähkimme lopulta saunan lauteilla haukkuen kaiken haukut ansaitsevan. Yllättäen nukutti pitkälle iltapäivään ja pääsin lähtemään vasta miltei sunnuntaina, katsottuani ensin puoli iltaa telkkaria ja syötyäni jälleen Hanneksen tekemää ihan älyttömän hyvää ruokaa.

    Aiemmin tällä viikolla ohjelmassa on ollut mm. Ropeconiin liittyvää kokoustamista kahtena iltana, opiskelukavereiden kanssa Playstation-pelejä ex tempore, yllärishoppailua ja ihana rauhallinen keskustalounas asiaankuuluvine pitkine iltapäiväkahveineen.

    Kirjoista ja vampyyreistä
    Harry Pottereiden jälkeen mikään muu kirjallinen tuotos ei ole saanut minua samalla tavalla pistoksiin kuin Twilight-sarja. Lienen maininnut aiemminkin jotain poskettomasta viehtymyksestäni vampyyreihin ja Twilight yliluonnollisena Romeo ja Julia -tarinana onnistui osumaan johonkin lamaannuttavaan hermoon. Kirjailijan kirjalliset ansiot -myönnettäköön- eivät ole kummoiset, onnekseni luin kirjat englanniksi enkä suomeksi, joten hän sai varmaan aika paljon anteeksi jo sillä. Mutta juustoisista rakkauskohtauksista huolimatta en vain kyennyt laskemaan kirjaa kädestäni ennen kuin nukahdin kirja naamalla. Kahlasin reilussa viikossa läpi kaikki sarjan neljä teosta, mikä oli opiskeluiden ja töiden lisäksi melkomoinen saavutus. Nyt kaipaan lisää vampyyreitä ja olen harkinnut Anne Ricen vampyyrikronikoiden uudelleenlukua. Samalla voi nostalgisoida teini-ikää.

    Musiikista ja tv-viihteestä
    Olen myös ihan jälkijunassa innostunut kuuntelemaan Musea. Spotify palveluna on vienyt sydämeni, niin paljon uutta musiikkia on kirjaimellisesti sormenpäillä odottamassa hakusanan kirjoittamista palveluun. Ja Muse on sopinut ns. yllätyshyvin viimeaikaisiin mielentiloihin.

    Televisiosarjoista sydämeni vei täydellisesti juuri tällä viikolla loppunut 12-osainen sarja Uutishuone. Kylmän sodan aikaista Yleisradiota kuvaavan sarjan parhaita koukkuja ovat tositapahtumiin pohjaava tarina, ajankuva sekä todella lahjakkaat ilmeikkäät nuoret näyttelijät. Samuli Vauramo nyt vaan on ihana. Ylipäätään kivaa nähdä vaihteeksi jotain suomalaista laatudraamaa.

    Elämästä ja elektroniikasta
    Ostin uuden kameran! Eihän minulla ole ennestään kuin yksi kinofilmijärkkäri parine objektiiveineen ja sekä täysverinen että puolituinen digijärkkäri… Mutta kun totesin etten jaksa raahata niitä isoja kameroita jatkuvasti mukana, niin Anttilan tarjouksesta nappasin Canonin Digital Ixus 970 IS:n mukaan. Olen kuvaillut nyt innokkaasti muutaman päivän ja hyvinhän se pelaa. Alun perin ajattelin hankkivani pinkin kameran, mutta kun hintaeroa tuohon paremman skaalan Ixukseen ei ollut kuin muutama hassu kymppi ja Ixuksessa merkittävästi parempi optiikka, voittivat nörttiominaisuudet nyt tyttöilyn tällä kertaa.


    Feb 28 2009

    Elokuvia, heviä ja puhdistusaineita

    Finnkino 10 vuotta -leffafestarit alkoivat eilen. Luin niistä ihan sattumalta lehdestä ja sain napattua viimeiset paikat sekä 01 alkavaan Twilightiin että 03.30 alkavaan Himoshoppaajaan. Nukuin kolmanneksen Twilightista, olinhan nähnyt sen jo kerran. Yleisö koostui pääasiassa teineistä, jotka olivat eloisalla päällä. Päähenkilön ajatellessa ääneen valkokankaalla “First, Edward was a vampire.” joku kundi takanani totesi “Yllätys!” ja repesin ihan täysin. Kieltämättä ko. elokuva ja kirja jenkkiläiseen tyyliin vahvasti alleviivaavat ihan kaikkea.

    Ennen lähtöäni elokuviin kävin Dante’sissa enemmän kuin kelvollisella hevikeikalla ja parilla kaljalla. Sitä ennen päivällä ehdin shoppailla äidin kanssa Arabiakeskuksen tehtaanmyymälöissä ja illastaa sekä kenkäshoppailla samanhenkisen kaverin kanssa.

    Rupesin tänään siivoamaan. Rastin voi vetää seinään. Paras palkinto on se fiilis, kun kodissa tuoksuu puhtaalta ja saa mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Veikkaan tosin, että siivous on vasta huomenna puhtaat lakanat -vaiheessa, tänään olen lähinnä pessyt pyykkiä ja järjestellyt tavaroita.

    Ensi viikonloppuna E&E lähtevät kaikista ennakkotiedoista poiketen kohti Tamperetta ja Traconin kaatajaisia. Mitä tahansa voi tapahtua, mutta vihreässä autossani on sentään uudet tuulilasinpyyhkijät kiitos viime reissun lumimyrskyn.

    Sisuskalut vellovat nostalgiasta, hankin nimittäin vastattain Matka maailman ympäri 80 päivässä -dvdboksin. Sarja oli lapsena ihan lempparini, The New World Zorron ohella. Olen nyt pari iltaa tuijottanut silmät neliönmuotoisina herra Fogin seikkailuja ja hoilannut täyttä kurkkua laulavien eläimien tahtiin. Muita lapsuuteni nostalgiasarjoja on myös julkaistu viime vuosina dvd:llä todella paljon, mm. Tao tao, Peukaloisen retket, Olipa kerran… -sarjat, Alfred J. Kwak, tohtori Sykerö ja Ruusun aika noin muutamia mainitakseni. Nykypiirretyistä en pahemmin perusta, esimerkiksi 3d-Barbie-elokuvat ovat yhtä ihmisen kidutusta (vaikkakin esim. Disney tuottaa edelleen hyvälaatuisia elokuvia, kts. esim. Ratatouille ja sarjoja, kts. Kim Possible). Silti mikään ei ole vielä laadussa päässyt Agapio racing teamin dubbauksen tasolle. Makupalana Miss’ ovat yksisarviset. Onneksi minusta tulee ensi syksynä Semi-täti, niin pääsen opastamaan imeväisiä todellisen populaarikulttuurin aittojen oville. Jos se on tyttö, ostan sille barbin ja jos se on poika, ostan sille silti barbin!

    Kiitokset it-tuelle kun blogi taas toimii. Houstaajalla oli tapahtunut jotakin, jonka seurauksena wp meni särki. Keskimäärin houstaaja on kyllä tosi kiva.


    Feb 18 2009

    Kiirettä, karhuja ja univelkaa

    Tämä talo on tyhjempi nyt
    kun et soittanut tai jos sen teit en kotona ollut

    En mä tiedä mitä tapahtuu
    joku sotkee tätä asuntoa
    epäilen, että se on talonmiehen akka kai..
    sil on avaimet kaikkiin näihin asuntoihin
    Zen Cafe – Talo

    Viime viikot ovat juosseet ohi antibioottikuurin, sairasloman ja vilkkaan työ-, opiskelu- ja yhdistyselämän merkeissä. Olen rustannut erilaisia puita (esimerkiksi binääripuita, B+ -puita ja AVL-puita) ja tutkinut solmujen sisaria ja appiukkoja ja enojakin. Olen myös vetänyt säännönmukaisesti 10-12-tuntisia päiviä, joiden jälkeen olen nukkunut liian vähän. Sanomattakin on selvää, että viikonloput ovat menneet nollatessa. Kun tietorakenteiden välikoe on ohi maanantaina, saatan poksauttaa kuohuviinipullon. Olen. Vaan. Niin. Väsynyt.

    Väsymyksen välistä pilkottaa kuitenkin matkakuume. En ole aikoihin käynyt missään, jos parin viikon takaista visiittiä Tampereelle valvomaan järjestystä Tracon-tapahtumassa ei lasketa. Kyseinen reissu oli toki erinomainen, ei vähintään seuran vuoksi. En malta odottaa koska tapaan team brutalityn seuraavan kerran. Matkakuume kuitenkin kohdistuu tällä hetkellä akuutisti ulkomaihin, lueskelen äkkilähtöjen mainoksia ja huokailen. Pakko päästä hetkeksi pois. Jos ei pidemmälle, niin edes Tukholmaan. Matkaseuraa ei kuitenkaan toistaiseksi ole (vink vink).

    Tracon-reissu alkoi lumimyrskystä selviämisellä. Paikoitellen ajokeli oli niin huono, että kaistatkaan eivät erottuneet. Huoltoasemakahvien voimalla kuitenkin jaksoimme Mansesteriin asti, jossa eksyimme matkalla Herwoodin metsiin. Pari tuntia unta kupoliin ja sitten aamuvirkkuna ilmoittautumaan palvelukseen Teknillisen yliopiston tiloihin. Oikeastaan tuntui todella mukavalta hypätä erilaiseen rooliin kuin tavallisesti, jv:n henkinen tila on oikeastaan olla skarppina perillä siitä mitä tapahtuu, tehdä nopeita päätöksiä ja havainnoida jatkuvasti. Suurin osa työstä kuitenkin käsittelee perus asiakaspalvelua, neuvotaan vessaan, välillä pyydetään tekemään tilaa käytäville tai viemään cosplay-asuun kuuluva melamiekka narikkaan. Olin myös ruuhka-aikaan päästämässä ihmisiä jonosta sisään, valvomassa muita ovia, kertomassa missä pitää jonottaa. Hyvä ettei mukana ollut askelmittaria, sillä suurimman osan aikaa sahasin eri talojen väliä tai olin muuten jalkeilla esim. ovella. Kävin myös puhumassa tunnin verran paneelikeskustelussa coninjärjestämisestä. Lopulta istuin melko turtana radiopuhelin korvalla seuraamassa päättäjäisseremonioita. Pääsimme lähtemään jatkosaunalle joskus viisitoista yli yhdeksän illalla, eli yli 12 tuntia saapumisemme jälkeen. Saunalla ilta venähti pitkäksi, suuntasimme yöpaikkaan joskus lähempänä neljää yöllä, perusteellista saunomista, 715-tilaston päivitystä ja erittäin huonoa huumoria sekä anekdootteja rikkaampina.

    Lauantaina kiskoimme itsemme kohtuuajoissa ylös ja hurautimme Mansesterin keskustaan, josta poimimme pari sankaria kyytiin ja jatkoimme Radiokirppikselle. Välitoteamuksena sanottakoon, että jostain syystä vieraasta kaupungista löytää aina ensin ne yksisuuntaiset kadut, jotka estävät suoran reitin sinne mihin on menossa. Päädyimme kuitenkin kirppikselle, josta ostimme ihmeellistä tavaraa ja jonka kahviossa vietimme rennon sunnuntaisen kahvihetken pullineen ja kukkaposliinikuppeineen. Aiheutimme vielä pahennusta antikvariaatissa tutkimalla mm. käsityöjulkaisuja ennen kotimatkaa. Helsinkiin päästessä oli jo ikävä mansesteriläisiä, jotka moikattiin suunnilleen sanoilla nähdään viimeistään Ropeconissa. Mutta siihen on niin pitkä aika! Voi pandakarhu sentään!

    Muita viimeaikaisia tekemisiä ovat olleet mm. lauantaiset kirpputorikäynnit sekä Deltaxin 30-vuotisbileet Sinebrykoffin huvilalla. Harvemmin on tanssiminen ollut niin kivaa ja seura niin hyvää! Juhovisajoukkueemme Vaaleanpunaiset verkkosukkahousut tuli kilpailussa toiseksi, vaikka Heikki ei muistanutkaan mikä oli Maraagian pääkaupunki. Neiti P:n shokeeraavasta glamourista olin hämmentynyt, onpa meistä kaverikuvakin. Kaikenkaikkiaan upeat bileet, jatkotkin olivat onnistuneet vesipiippuineen ja kotiin pääsi taksilla, jota ei tarvinnut itse maksaa.

    Lähiaikojen suunnitelmiin kuuluu lähteä lauantai-illaksi sitsaamaan Otaniemeen ja sitä ennen käväistä WeeGee-talon museot läpi. Perjantaina pitäisi töiden lisäksi kokoustaa, sunnuntaina valmistautua tenttiin ja maanantaina käydä repimässä tiedot paperiin ja hiukset päästään. Ensi viikolla rentoudun, sen vannon.


    Jan 27 2009

    Ikävystyttävä elämä

    Kipeänä monta päivää. Keljuttaa, miten hyvät potentiaalisen terhakkaat päivät ovat menneet hukkaan nukkumalla pää puuroisena vuorokaudet ympäri. Eilen illalla päätin viimein tervehtyneeni yhden kaljan verran ja katso -kuume on poissa! Pitkästä aikaa jonkun kanssa puhuminen auttoi myös monen päivän sairastamisen ja kotona möllöttämisen aiheuttamaan mökkihöperyyteen. Liika ajattelu on ihmiselle pahasta, varsinkin jos pystyy ajattelemaan vain kyyniseltä kannalta ja ikäviä asioita. No, onneksi kohta on niin kiire taas, ettei turhalle ajattelulle ole sijaa.

    En tarvitse muita elämänhallintaoppaita kuin Muumit. “Eräs sukulaiseni luki trigonometriaa tuntokarvansa lerpalleen, ja kun hän oli oppinut kaiken, tuli Mörkö ja söi hänet suuhunsa. Joopa joo, Mörön vatsassa hän sitten lojui niin erinomaisen viisaana!” Juksu, kirjassa Muumipapan urotyöt. En siis taida ottaa ihan liikaa paineita saapuvasta Introduction to Algorithms-kirjasta…

    On ollut hauskaa olla pitkästä aikaa laitoksella ja nähdä opiskelukavereita, varsinkin puhua niiden kanssa ihan ihme asioista. Tietorakenteet eivät kyllä inspiroi juuri ollenkaan, vieläkään. Toivoisin jonkin pienen innostuksenpilkahduksen löytyvän.

    Miten voi olla jano vaikka on juonut koko yön on myös mielestäni ihan relevantti kysymys, vaikkei tällä hetkellä ajankohtainen! Ei varmaan olekaan hetkeen, sillä peruin osallistumiseni MM-kyykkään. Ehtii kai sitä.